Perheloma Vuokatissa – matkan plussat ja miinukset

Olemme lomailleet koko perheen voimin Vuokatissa siitä asti, kun olen ollut neljä vuotias. Toki joka vuosi en ole päässyt matkalle mukaan, mutta suurimmaksi osaksi joka vuosi viikon 51 olen viettänyt Vuokatin Katinkullassa.

PERHELOMA VUOKATISSA

Tänä vuonna menimme ensimmäistä kertaa Vuokattiin Theon syntymän jälkeen. Lensimme Kajaaniin, josta vuokrasimme auton matkan ajaksi. Ei tullut mieleenkään lähteä matkalle autolla Helsingistä käsin vilkkaan lapsen kanssa.

Meillä on aivan ihana mökki Katinkullan sydämessä, joka on tarkoitettu n. 6 henkilölle. Nyt kävi sellainen tuuri, että tuttaviemme täsmälleen samanlainen mökki oli myös vapaana, joten me pääsimme kolmestaan valtaamaan koko mökin. Menimme aamiaiselle aina äitini mökkiin ja vietimme muuten kaikki ajat yhdessä. Omassa mökissä pääsimme rauhoittumaan illalla ja muiden ei tarvinnut herätä niin aikaisin mitä me joka aamu herättiin.

Matkan plussat

Sää oli koko reissun ihan mahtava. Siellä oli paljon lunta ja pakkasta juuri sopivasti. Kävimme pulkkamäessä ja katselemassa Husky-koiria. Theo oli ihan ihmeissään lumesta (Lue: söi koko ajan lunta).

Ihana oli rentoutua ja viettää aikaa perheen kesken. Mukana oli myös kummityttöni, josta Theo on aivan ”sekaisin”. Matkasta on jo muutama viikko ja Theo joka päivä edelleen huutelee kummityttöni nimeä. Viimeksi tänään, kun olimme lähdössä ulos. <3

Äitini hoiti Theo myös muutaman kerran niin, että pääsimme keilaamaan ja myös viettämään yhden illan / yön kahdestaan. Ihana oli nukkua!!

Kävimme myös salilla piiiiitkästä aikaa. 🙂 Muutama tunti Superparkissa meni myös ihan liikunnasta.

Matkan miinukset

Katinkullan kylpylä on tosi kiva, mutta Theon kanssa se on menolippu helvettiin. Ensinnäkin katsoin kateellisena niitä äitejä, jotka vain sanoivat lapselleen ”odota äitiä” ja lapsi seisoo paikoillaan nätisti. Pukuhuoneessa en olisi mitenkään pärjännyt ilman omaa äitiäni. Mun pyynnöt / käskyt menivät Theon toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska hän kävi niin kierroksilla. Hän ryömi karkuun mm. pukukoppien alta.

Itse uimassa Theo ihan koko ajan rimpuili pois sylistä ja olisi halunnut uida ”itse”. Hänellä oli vaikka mitä kelluketta ja rengasta testissä, mutta yksin olisi pitänyt vaan päästä. Theo myös työnsi koko ajan itse pään veden alle ja vetäisi vettä suuhun, jonka sitten välittömästi oksensi.

Niin minä kuin mieheni näimme molemmat unta, että Theo hukkuu. Se kertoo aika paljon meidän kylpyläreissujen stressitasoista. HUH!

Muuten matka oli aivan ihana. <3

LUE MYÖS: VUOSI TÖISSÄ LIHOTTI