Hae
Johanna Tolppola

Synnytyskertomus: Kiireellinen Sektio

Yhdessä aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitin, että olin päätynyt synnytystapavalinnassani suunnteltuun sektioon. Pääset lukemaan syyt tähän valintaan tästä. Minulla oli virallinen laskettuaika tänään 18.11. ja suunniteltu sektio oli varattu viime tiistaille 14.11. kiireellinen sektio minulle tehtiin 3.11.

Ennakkotuntemukset

Torstaina 2.11. mulla oli koko päivän ollut alavatsa kipeä ja nivusiin sattunut taas todella paljon. Olo oli muutenkin todella tukala koko päivän. Vietin koko päivän ja illan ystäväni kanssa ja kävimme yhdessä vielä kaupassakin hankkimassa eväät sairaalakassiin. Illalla sanoin ystävälleni, että mulla on ihan sellainen tunne, että tämä vauva syntyy tänään. Illalla kävin hakemassa herra x:n töistä ja menimme kotiin, jossa viimeistelin sairaalakassin ruokatarvikkeilla.

Synnytyksen käynnistyminen

Heräsin torstain ja perjantain välisenä yönä tasan klo 1 vessaan ja vessassa tunsin, että nyt tapahtuu jotain outoa. Nousin pystyyn ja sillä sekunnilla mulla meni lapsivedet. Ensimmäinen ajatus oli, että ei hitto tänään tää vauva oikeasti tulee. Menin samantien herättämään herra x:n ja sanoin, että mulla meni nyt vedet, että meidän pitää varmaan soittaa sairaalaan. X nousi pystyyn salamana. Soitin sairaalaan ja kerroin tilanteeni ja sieltä käskettiin lähteä tulemaan sairaalaan.

Pyysin rauhallisesti x:ää pakkaamaan omat tavaransa ja itse aloitin pukemaan päälle. Lähdimme ajamaan kohti Jorvia noin klo 1.40. Mulla tuli tässä vaiheessa lieviä supistuksia n. 10 minuutin välein.

Koko ajomatkan kuuntelimme Backstreet Boysia. 😀

Sairaalassa

Kun saavuimme Jorviin, niin mulla alkoi olemaan todella pahat nivuskivut ja liikkuminen oli todella hankalaa. Lapsivedet olivat melkein menneet kokonaan ja vauva painoi kohdussa jotain niin pahasti, että se heijastui kamalana nivuskipuna.

Pääsimme x:n kanssa tutkimushuoneeseen, jossa minut otettiin käyrille. Vauvan sykkeitä katsottiin n. 20 minuuttia ja hänellä oli kaikki kunnossa. Itselläni tuli supistuksia nyt n. 5 minuutin välein, mutta ne eivät vielä olleet kamalan kivuliaita. Sain lämpöpussin alaselälle, jota x piti paikoillaan.

Minulta otettiin myös streptokokkinäyte sekä katsottiin oliko supistukset ruvenneet avaamaan paikkoja. Näyte oli positiivinen ja sen takia sain antibioottitipan samantien ennen sektiota, jottei tulehdus pääse vauvaan. Supistukset eivät olleet vielä aukaisseet paikkoja.

Tässä tietoa mikä on streptokokki: ”Raskaana olevista naisista 10-30 %:lla on GBS-bakteeria. Bakteeri tarttuu kosketuksen välityksellä. Jos äiti on GBS-kantaja, lapsi voi saada tartunnan synnytyksen aikana. B-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki  on bakteeri, joka on merkittävä vastasyntyneiden infektioiden aiheuttaja.”

Sairaalaan tullessamme minulta taidettiin kysyä yhteensä 4 kertaa vielä, että haluanko varmasti sektion vaikka näin mun tietoihin oltiin kirjattu.

Viimeiset tunnit ennen sektiota

Tutkimushuoneesta pääsimme toiseen huoneeseen, jossa oli sängyt meille molemmille. Sain kipulääkettä supistuksiin sekä nukahtamislääkettä, jotta saisin vähän nukuttua.

Tässä vaiheessa lähettelin viestejä kavereille sekä perheelle, että sairaalassa ollaan ja vauva syntyy tänään.

Saimme molemmat nukuttua muutaman tunnin, jonka jälkeen kätilö sekä lääkäri tuli tapaamaan meitä. Kävimme vielä leikkauksen kulkua läpi.

Itsellä olo oli tässäkin vaiheessa vielä yllättävän rento ja x:kin vaikutti todella rauhalliselta.

KIIREELLINEN Sektio

Aamulla siinä puoli yhdeksän maissa kätilö tuli hakemaan minua leikkaussaliin. Herra x joutui vielä jäämään hetkeksi huoneeseen ja minulle kerrottiin, että hän tulee sitten perästä.

Kävelin itse leikkaussaliin ja siellä kaikki tulivat esittäytymään. Porukkaa oli aika paljon. Oli useampi hoitaja, lääkäri, anestesialääkäri, jne.

Minut aseteltiin leikkauspöydälle ja muhun kiinnitettiin vaikka mitä laitteita, mm. käteeni laitettiin verenpainemittari, nenään laitettiin happiviikset, jne.

Minut aseteltiin kyljelleen ja anestesialääkäri laittoi minulle spinaalipuudutteen. Kätilö oli aivan ihana ja hän piti minun kädestä kiinni koko ajan. Puudute sattui, koska nikamaväli oli niin tiukka. Muutama kyynel siinä pääsi sitten, mutta onneksi se oli nopeasti ohi. Tämä oli koko sektion pahin vaihe. Nopeasti tunsin kuinka jalat alkoivat puutua ja en enää voinut liikutella niitä.

Herra x pääsi tämän jälkeen saliin ja hän tuli istumaan ihan mun pään taakse. Ei mennyt pitkään kun anestesialääkäri vielä testaili, että tunto on varmasti poissa ja sitten lääkäri aloittikin toimenpiteen.

Koko toimenpiteen ajan herra x pussaili mua poskelle ja otsalle ja kertoi kuinka oli ollut yhteydessä omaan ja mun perheeseen sekä ystäviin. Näin hän sai myös mun ajatukset muualle ja sai pidettyä mut rauhallisena.

Ei mennyt pitkään kun anestesialääkäri sanoi, että kohta vauva syntyy ja muutama sekuntti meni ja tunsin vatsassani kuinka paine helpotti ja tuntui, että voin taas hengittää. Samalla kuului vauvan rääkäisy ja huokasin helpotuksesta. Sain vauvan rinnalleni ja siinä me x:n kanssa ihmeteltiin uutta tulokasta ja itse itkin. X aloitti lässytyksen samantien tuoreelle perheen jäsenelle.

Kätilö ja x meni pesemään vauvan ja ottamaan kriittiset mitat. Mini oli 51 cm ja 3730 g. Sain hetkeksi vielä minin rinnalleni ja sitten x lähti vauvan kanssa osastolle.

Minut paikattiin ja lähetettiin heräämöön. Heräämössä vähän väliä kätilö kävi kysymässä kivun määrää ja painelemassa alavatsaa, jotta kohtu supistuisi. Sain heräämössä hyvin kipulääkettä ja sainkin siellä nukuttua.

Olin heräämössä noin 4 tuntia, jonka jälkeen pystyin vähän liikuttelemaan jalkoja, jonka ansiosta pääsin x:n ja vauvan luokse osastolle.

SEKTION JÄLKEISET Fiilikset

Leikkaus meni todella hyvin ja ainoa mikä sattui oli itse spinaalipuudute. Istukka irtosi normaalisti ja kohtu lähti supistumaan hyvin operaation jälkeen. Toimenpidettä kutsuttiin kiireelliseksi sektioksi, koska synnytys käynnistyi ennen sovittua sektiopäivää. Mielestäni tämä oli itseasiassa hyvä asia, koska kroppa ja vauva sai viestin, että tänään synnytään ja uskon, että se on vaikuttanut positiivisesti operaatioon, synnytykseen sekä palautumiseen. Annoin synnytyskokemuksesta arvioksi numeron 9. Miinuspiste tuli spinaalipuudutuksesta.

Kerron erillisessä postauksessa miten palautuminen lähti käyntiin perhehuoneessa.

LUE MYÖS: SYNNYTYSKERTOMUS OSA 2. TÄSTÄ

 

Ensikohtaaminen. <3

 

 

9 kommenttia

  1. taika kirjoitti:

    Voi miten ihana kertomus <3 Ihanasti siis sujui kaikki!

  2. Jonna / Palasia arjestani kirjoitti:

    Ihanaa että kaikki meni noin hyvin! Me jouduttiin viillon ennen varsinaista syntymää käymään kättärillä vatsakipujen vuoksi. Samalla otettiin streptonäyte. Sain kuulla viikkoa myöhemmin synnytyksen käynnistyttyä että se oli ollut positiivinen…viikkoa aikaisemmin kuulin myös että tyttö on tulossa perätilassa, mutta halusin kuitenkin yrittää normaalisynnytystä. Sektioon päädyttiin 36 tunnin odottelun jälkeen eikä tyttö olisi kuulemma mahtunut edes tulemaan, vaikka olisi tullut pää alaspäin. Sain ohjeen että jos tulee lisää lapsia niin sektio on ainoa vaihtoehto. Mä palauduin tosi nopeasti koko operaatiosta ? Isosti onnea pienestä ihmeestä ❤

    • johannavaris kirjoitti:

      Kiitos paljon! Oho! Aika jännä, että sait tietää sen tuloksen vasta jälkikäteen. :/ No joo tuossakin tapauksessa sektio oli paras ja ainut oikea ratkaisu. Onneksi siellä meni kaikki myös hyvin ja palauduit nopeasti. Itse odottelen, että milloinkas sitä pääsee pikkuhiljaa taas liikkumaan vähän aktiivisemmin. 🙂

  3. Lukija kirjoitti:

    Ihanaa kun siellä on vielä kapaloitu vauva ? sain itse vastikään kolmannen lapseni ja nyt olikin omassa synnytyssairaalassa meininki muuttunut siten, että vauva otettava heti vaan paidan sisään ihokontaktiin ja siinä sitten kokoajan…sekin kyllä hyvä, mutta nuo kapaloidut kääröt ovat niin suloisia ❤

    • johannavaris kirjoitti:

      Joo vauva kapaloitiin siksi aikaa kun olin itse heräämössä. Kapaloitu vauva odotti isän kanssa minua osastolla. 🙂 Muuten oli paljon ihokontaktissa. 🙂 Ne on kyllä todella suloisia! <3

  4. Outi Karita kirjoitti:

    Ihana lukea synnytyskertomuksesi. Mieteinkin että miten on mahtanut mennä kun käynnistyi ennen suunniteltua sektioaikaa. Ihana siis myös lukea että kaikki meni hyvin ja tekstistäkin sai sen käsityksen että sektio oli positiivinen synnytyskokemus sinulle, hienoa!
    Ja onnea vielä kerran ❤

  5. Mms. kirjoitti:

    Kiitos tästä kirjoituksesta!
    Ihana kuulla, että kaikki meni noin hyvin 🙂 ♥ Itselläni on ihan kamala synnytyspelko. Olenkin aina ajatellut että en koskaan halua lapsia, mutta nykyisen parisuhteen myötä on alkanut hieman ajatukset muuttumaan. Siksipä mielessä on käynyt monta kertaa se, että jos joskus tulisin raskaaksi, niin synnytys pelottaisi kyllä niin paljon, että en siihen varmastikaan pystyisi.
    Siksipä IHANA lukea näin positiivisia kokemuksia sektiosta.
    Ehkäpä minäkin joskus, jos luoja suo 🙂
    Onnea vielä uudesta perheenjäsenestä teille! ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *