Hae
JohanOnFitness

Kun kaikki menee tunteisiin 

Olen aina ollut aika viilipytty eli aika harvoin tulee elokuva tai joku tilanne, joka menee mulla tunteisiin. Olen osannut aina jotenkin ajatella asiat hyvinkin neutraalisti ja järkevästi. Harvoin olen tuntenut mitään sen suurempia tunteita mistään mikä ei suoranaisesti kosketa mua tai mun lähimmäistä. Huomasin jo raskausaikana, että olin normaalia herkempi ja tunteellisempi. Toisaalta se oli kyllä hyvä asia. Ainakin ystävät ovat noin todenneet. 😀 Herkistyin elokuvista ja maailman murheet tuntuivat raskaalta. Koin aivan uusia tunteita ja jo pelkästään niiden käsittely oli uutta ja outoa. 

Tiesin kyllä odottaa, että raskaus tuo hormonien mukana kokonaan uusia juttuja, niin kehoon kuin mieleen, mutta en ihan osannut tätä odottaa.

Toisaalta onhan se tunnerikas elämä jotenkin erilaista ja kaikki ei ole niin tasapaksuista. Tekeehän se hyvää välillä mennä ääripäästä ääripäähän.

Raskauden jälkeen

Nyt kun Theo on jo vuoden, niin ajattelin, että mun herkkyys olisi ns. palautunut normaaliksi. Näin ei kumminkaan käynyt vaan asiat itseasiassa ovat menneet vieläkin pidemmälle. Olen esimerkiksi aina pystynyt katsomaan mitä tahansa elokuvia ja ne eivät ole koskaan ahdistaneet. Nyt jostain kumman syystä en ole pystynyt katsomaan esimerkiksi kauhuelokuvia, joita oikeasti rakastan. Tuntuu vaan liian pelottavalta. En edes tiedä, että miksi. 

 

Toinen uutena tullut asia on, että koen maailmalla tapahtuvat vääryydet liian henkilökohtaisesti. Mua jotenkin aidosti ahdistaa ihan sydämessä asti, jos luen tai kuulen huonoja uutisia. Tuntuu samalle kuin ne asiat sattuisivat jollekin mun lähimmäiselle. 

 

Ahdistus ei suinkaan kohdistu vain uutisiin vaan myös elokuviin. En pysty katsomaan mitään negatiivista leffaa, jossa tapahtuisi jokin tragedia. Ihan kauhea ahdistus tulee päälle. 

 

Onko teillä kellään ollut tällaista? Onko äitiys tehnyt minusta ihan nössön, koska kaikki menee vaan liikaa tunteisiin? Vai mikä juttu tämä oikein on. 

 

5 Parisuhdevinkkiä Jokaiselle

Olen parisuhdeihminen. En ole oikein koskaan ollut sinkkuna. Ensimmäinen suhteeni alkoi jo 14 vuotiaana ja se kestikin sitten 15 vuotta ja tämän jälkeen aika nopeasti olin taas suhteessa, joka on nyt kestänyt pari vuotta. Eli kokemusta parisuhteista on, niin sieltä vuoristoradan huipulta, kuin alhaaltakin.

Mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä selkeämmin näen omat virheeni mitä olen parisuhteiden aikana joskus tehnyt. Hyvä niin, koska sen takia osaan myös petrata.

Viisi vinkkiä parisuhteeseen

  1. Kuuntele ja ole läsnä 

Suhteen alussa se toinen saa 100% huomion, mutta kun suhteessa mennään eteenpäin, niin se huomion antaminen vähentyy. Toki mukaan tulee arjen kiireet ja ruuhkavuodet. Tunnustan syyllistyväni tähän itsekin. Silti olisi hyvä, että joka päivä olisi edes pieni hetki aikaa vain käydä päivän kuulumiset läpi, olla kiinnostunut toisesta ja kuunnella mitä toisella on sanottavana.

  1. Pienet arkiset huomionosoitukset 

Arjessa ei tarvitse olla fanfaareja, kunhan suhteessa säilyttää ne pienet huomionosoitukset. Se voi olla kahvin laittaminen toiselle tai vaikka vaan kehu. Milloin itse olet kehunut kumppaniasi?

Fyysinen kosketus on todella tärkeää. Arjessa se voi olla vain halaus, pusu tai ihan mikä vaan. Ideana on, että suhteessa säilyy se tunne, että toinen välittää ja rakastaa sekä haluaa olla lähellä.

  1. Ymmärrystä kumpaankin suuntaan

Kunnon parisuhde on ymmärtämistä. Ymmärretään miksi toiselle joku asia voi olla tärkeämpi kuin itselle tai miksi joku asia onkin itselle itsestäänselvyys ja toiselle ei. Me olemme erilaisia ja ei ole yhtä oikeaa tapaa elää tai tehdä asioita. Parisuhteessa täytyy pyrkiä ymmärtämään miksi toinen käyttäytyy tietyllä tavalla ja myös hyväksyä se, että ollaan erilaisia.

  1. Pitää pystyä kehumaan ja puhumaan 

Aina suhteen alussa sitä kehutaan toista maasta taivaisiin ja keskustellaan kaikesta mahdollisesta. Kun suhde menee eteenpäin, niin pikkuhiljaa kehut vähenevät ja monesti melkein loppuu. Kyllä se kumppani haluaa vuosienkin jälkeen tuntea itsensä kauniiksi ja halutuksi siinä suhteessa. Ruuhkavuosien aikana sellainen suurempi keskusteluyhteys voi myös hiipua. Niistä syvällisistä keskusteluista kannattaa silti yrittää pitää kiinni, jottei suhde jää niin yksiulotteiseksi.

  1. Tilan antamisen kultainen keskitie

Suhteessa tulee pystyä antamaan tilaa toiselle. Aina ei tarvitse olla yhdessä, vaan niitä omia juttuja kannattaa tehdä puolin ja toisin. Se tekee vaan hyvää suhteelle. Tässä on kumminkin myös kortin toinen puoli eli sekään ei ole hyvä, jos toinen on liikaa menossa. Jokaiselle suhteelle se kultainen keskitie on erilainen ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun kannattaa aina pyrkiä.