Hae
JohanOnFitness

Kuinka monta yötä ihminen jaksaa valvoa

Nyt täytyy sanoa, että meidän perheessä eletään varmaan rankinta ajanjaksoa koko vanhemmuuden aikana. En tiedä miten pitkään ihminen jaksaa operoida suht koht normaalisti useiden nukkumattomien öiden seurauksena. Kyllähän tässä tulee samalla tehtyä tällainen ihmiskoe, että kuinka monta yötä ihminen jaksaa valvoa.

Ennen

Ainahan Theo on ollut levoton nukkuja, mutta 6 kuukauden iässä tehty unikoulu helpotti öitä merkittävästi. Unikoulun ansiosta yöt menivät siihen, että Theo heräsi vaan 1-3 kertaa yössä, joka oli luksusta aikaisempaan 20 kertaan.

Muutama kerta ollaan menty takapakkia, mutta nopeasti ollaan saatu yöunet ihan hyvälle mallille, kun ollaan noudatettu unikoulun metodeja.

Viimeiset seitsemän yötä

Viimeiset seitsemän yötä ovat olleet helvettiä. Päiväkodin aloituksen myötä Theo heräilee miljoona kertaa yössä. Juuri kun kerkeän nukahtaa Theo herää uudelleen. Aivan kamalaa. Siihen ei auta mikään. Vaikka Theo on mun vieressä, kainalossa, päällä, missä ikinä, niin hän silti heräilee koko ajan. Ja hän siis itse koko ajan vaihtaa asentoa ja sen takia on ties missä asennossa. Välillä nousee ihan seisomaan ja sitten taas istumaan, jne.  Nukahtaa kyllä omaan sänkyyn, mutta heräilee sielläkin ihan koko ajan. Juuri kun luulin ettei tilanne voi ainakaan pahentua, niin matto vedettiin jalkojen alta. Kyllä voi! Theolle iski sitten viikon päiväkodissa olon jälkeen flunssa. Nyt sitten heräiltiin sitäkin enemmän. En oikeasti muista milloin olisin ollut näin väsynyt. Tänään kun ajoin autolla töihin, niin rehellisesti sanottuna ihan pelotti.

Miten tästä selvitään

Ei se auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja nauttimalla litra kahvia päivässä. 😃 Positiivisin mielin kaikesta huolimatta. Yhdestä vaiheesta toiseen, normaalia lapsiperhearkea.

LUE MYÖS: SAAKO ÄITI TUNTEA NÄIN. TÄSTÄ.

Saako äiti tuntea näin

Nyt on ensimmäinen kokonainen työviikko päivätöissä takana. Viikko on mennyt pelottavan nopeasti. Työpäivät täyttyvät kokouksilla ja normaali työkiire on palannut arkeen. Töihin paluu on tehnyt kyllä hyvää mulle, tunnen taas olevani oma itseni.

Töihin paluun fiilikset

Musta on ollut ihan mahtavaa mennä töihin. Saan keskittyä ns. ”yhteen” asiaan ja kaiken lisäksi kahvinkin saa juoda rauhassa. Musta oli ihana olla Theon kanssa kotona, mutta viimeiset kuukaudet vanhempain vapaalla oli kyllä raskaita. Kun lapsi lähtee liikkumaan, niin sitä joutuu koko ajan olemaan älyttömän skarppina ja mitään ei pysty tekemään rauhassa.

Jo muutaman työpäivän jälkeen tuntui siltä, että ihan kun en olisi edes ollut poissa. Työ rupesi heti sujumaan rutiinin omaisesti, vaikka mun työssä ei selkeitä rutiineja edes ole.

Toki mulla on takaraivossa se, että Theo on päiväkodissa. Mietin kyllä pitkin päivää, että mitenköhän hänellä menee ja toivottavasti kaikki on hyvin. Työpäivän loppu puolella tunne vahvistuu ja haluan nopeasti hakemaan Theon päiväkodista.

Saako äiti tuntea näin

Välillä mulle tulee ihan huono omatunto siitä, että haluan niin kovasti olla töissä. Tunteet on todella ristiriitaisia. On haikeaa, että en vietä enää päiviä Theon kanssa kahdestaan, mutta samalla en mistään hinnasta haluaisi olla enää kotona. Todella vaikea kuvailla tätä tunnetta. Päivisin mulla on ikävä Theoa ja samalla nautin luksuksen omaisesti, että voin syödä lounaani rauhassa.

Onhan se sääli, että arkisin mulla ja Theolla on 2-3 tuntia yhteistä aikaa, ennen kuin hän menee nukkumaan. Se ehkä mua raastaa eniten. Yritän kyllä toistella alitajuntaani, että suurin osa lapsista on päiväkodissa ja tällainen elämä on ihan normaalia.

Kaikista tuntemuksista huolimatta mua ei selvästi ole rakennettu kotiäidiksi, vaan käyn töissä todella mieluusti. Ikävästä huolimatta.

Onko teillä töihin paluu herättänyt samoja tuntemuksia?

LUE MYÖS: ITKUA, RAIVOA JA KYYNELEITÄ? MITEN MENI ENSIMMÄINEN TARHAPÄIVÄ? TÄSTÄ