Hae
JohanOnFitness

Tämä muistutti miksi juuri nyt en halua olla raskaana

Meidän perheessä on kiertänyt vatsatauti ja koko viime viikko meni aivan penkin alle. Siinä muuten syy myös somehiljaisuuteen. Mä olin potilas numero yksi ja olin kolme päivää vuoteen omana. Theo oli sitten potilas numero kaksi. Onneksi hänellä tauti kesti vain yhden yön. Olo muistutti heti miksi en juuri nyt halua olla raskaana.

Heinäkuu 2017. Odotin Theoa.

Heinäkuu 2017. Odotin Theoa.

Tämä muistutti miksi en halua olla raskaana

Kyllä mulle aika vahvat flash backit tuli mun raskausaikaan, kun halailin viime viikolla vatsataudissa vessanpönttöä. Voin sanoa, ettei ollut ikävä kyseistä olotilaa! Monta päivää kestävä huonovointisuus muistutti joka sekunti, että tämä voisi kestää kuukausia, jos olisin raskaana. Tuli jopa ihan pakokauhu. Pakokauhu siitä, että olo vaan jatkuisi ja jatkuisi ja siihen ei helpottaisi mikään.

Theoa odottaessa mun 24/7 pahoinvointi kesti yli kuusi kuukautta. Se oli kammottavaa, lamauttavaa ja jotain minkä yli en ihan heti pääse. Mun jatkuva oksentaminen huipentui useamman kerran tiputukseen. En todella kaipaa raskautta! Huono olo oli läsnä koko ajan. Ei hetken helpotusta. Se vei kaiken ilon kaikesta. Arkiset jutut tuntui ylitsepääsemättömiltä ja en voinut nauttia mistään.

Raskaus oli mulle todella vaikea ja viime viikon tauti nosti kyllä kaikki negatiiviset muistot pintaan. Raskauspahoinvoinnin jälkeen alkoi mun osalla paljon muita vaivoja, jotka vaikuttivat perusarkeen. En missään vaiheessa ”hehkunut” tai nauttinut raskaana olemisesta.

Nyt kun olen tervehtynyt, niin olen taas todella kiitollinen, että olo on normaali. Kyllä se vaan on niin, että vasta kipeänä osaa arvostaa sitä omaa terveyttä.

Heinäkuu 2017. Odotin Theoa.

Heinäkuu 2017. Odotin Theoa.

Onko toiveissa toista lasta

Tavallaan tahtoisin kokea vielä äidiksi tulemisen, mutta en tiedä milloin ja miten pystyisin hyväksymään, että saatan olla taas kuukausia poissa pelistä.

Moni on sanonut, että toinen raskaus voi mennä paljon helpommin, mutta ne sanat ei oikein auta. Se on vähän sama asia, jos mä sanoisin, että et voittanut nyt lotossa, mutta ensi viikolla voit taas voittaa. Joo kaikki on toki mahdollista, mutta olen jo kokenut yhden huonon raskauden, joten helpompi mun on kuvitella, että sama kaava toistaa itseään.

Kyllä uusi raskaus vaatisi multa paljon sulattelua ja ajatustyötä, jotta siihen lähtisin uudelleen mukaan. Lapsia ei tietenkään tehdä, vaan niitä saadaan. Mitään ei voi pitää itsestään selvyytenä. Joten tämänkään takia ei tässä nyt montaa vuotta ole aikaa taas asennoitua, jos aikeissa on lapsia vielä yrittää.

Jääköön tämän väliotsikon kysymys avoimeksi, koska yhtä suoraa vastausta en pysty siihen sanomaan.

Kuva Ruotsin matkalta elokuulta 2017.

Lue myös: Todellinen syy somehiljaisuuteen (kirjoitus jossa paljastin raskauden vuonna 2017,

 

 

Kun imettämisestä tuli hörhöjen hommaa

Jos et imetät lastasi, olet kylmä ja kelvoton äiti. Jos imetät lastasi yli puoli vuotta, olet outo. Jos imetät lastasi yli vuoden, olet vähintäänkin hörhö. Onko mikään mitä teet oikein?

Mulla on teille salaisuus

Multa on moni ystävä, perhe ja lukija kysellytkin, että miten imetyksen lopettaminen sujui ja miten sen konkreettisesti tein. Olen vastaillut aika ympäripyöreitä vastauksia, koska olen vältellyt asiasta puhumista.

Mulla on teille nimittäin salaisuus. Salaisuus, jonka tuomaa leimaa en suostu vastaanottamaan. Olen pitänyt kaikilta salassa, että imetys ei ole meidän perheessä vielä loppunut. En ole sanonut asiasta kellekään. Toki herra x on asiasta tiennyt koko ajan.

Kun sanon asian ääneen, niin tunnen paljon ristiriitaisia tunteita. Olenko nyt ”hörhö taaperoimettäjä”, mitä mun ystävät, perhe, lukijat, saati kollegat oikein ajattelee?

Miksi olen pitänyt asian salassa

Olen poiminut keskusteluita sieltä täältä, tutuilta ja tuntemattomilta. Olen saanut käsityksen, että jos imetät lasta, joka osaa jo kävellä, niin lokeroidut automaattisesti hieman oudoksi.

Tämän takia olen salannut asian. En ole jaksanut tai edes halunnut selitellä muille miksi meillä homma jatkuu, vaikka Theo on jo yli vuoden ikäinen.

Asiaa on nimittäin todella vaikea selittää muille, koska onhan se vaan niin henkilökohtainen juttu.

Imettämisen piti loppua silloin kun Theo täytti vuoden ja olen siitä asti vähentänyt kertoja merkittävästi. Yhdessä vaiheessa kertoja oli enää yksi päivässä ja olin lopettamisen suhteen loppusuoralla. Sitten Theo sairastui ja kerrat nousikin siihen kolmeen kertaan päivässä. Nyt yritän taas vähentää ja pikkuhiljaa lopettaa.

Edelleen tahtotilana on siis lopettaa.  Ajatus on vaan tosi ristiriitainen ja en olisi ikinä itse uskonut kokevani tällaisia tunteita asian suhteen. Miten tästä kaikesta tulikin näin henkilökohtaista?

Kun imettämisestä tuli hörhöjen hommaa

Musta tuntuu, että maailma on mennyt viime aikoina hieman päälaelleen. Ihan kuin kaikki lokeroitaisiin tiettyyn lokeroon heti, jos teet jotain mikä poikkeaa siitä omasta tavasta.

Halusin kirjoittaa asiasta, koska ymmärsin miten väärin koko asia on mennyt. Miksi mun pitäisi hävetä ja salailla jotain tällaista asiaa.

Elämme muiden neuvojen, kommenttien ja suositusten vastatuulessa. Alussa kaikki on, että lasta täytyy imettää! Sitten jos imetät lasta yli puoli vuotta, niin olet outo ja jos imettäminen venyy yli vuoteen, niin olet vähintäänkin hörhö.

Mä en suostu ottamaan vastaan tuota leimaa. Olen edelleen se hyvinvointia ja kahvia rakastava uraäiti.

Lue myös: Elämäni käännekohdat tästä