Hae
JohanOnFitness

Miten selviydyin sydänsuruista

Suurin osa meistä on varmasti elämänsä aikana kohdannut sydänsuruja. Joillekin ne ovat muistoja teinivuosilta, kun taas toiset ovat saattaneet kohdata ne useamman kerran elämänsä aikana.

Muistan hyvin teinivuosien sydänsurut. Tuntui ettei niistä voi vaan selvitä. Sattui niin paljon sydämeen, ahdisti ja sitä oli vaan niin maassa. Ihan kauhea tunne. Aikuisiällä sydänsurut eivät ole yhtään sen helpompia, mutta kumminkin hyvin erilaisia teinivuosiin verrattuna.

Ei tarvitse tulla jätetyksi kokeakseen sydänsuruja

Viimeisestä sydänsurusta itsellä on aikaa jo kolme vuotta. Tuntuu jotenkin todella lyhyeltä ajalta, vaikka tuossa ajassa onkin tapahtunut paljon; uusi suhde ja lapsi.

Muistan sen tunteen kuin eilisen. Erosin 15 vuoden suhteesta. Minua ei jätetty, enkä minä jättänyt. Ero tapahtui sovussa, mutta se ei helpottanut sitä tunnetta.

Ero sattuu aina, tapahtui se sitten miten tahansa. Tässäkään tapauksessa ei ole oikotietä onneen.

Tunne lamaannuttaa

Sydänsurut laammannuttaa, jonka takia mikään ei tunnu miltään. Itsellä tätä kesti vajaan vuoden erosta. En ollut oma itseni pitkään aikaan. Vaikka sitä tiesi eron olevan juuri oikea ja ainut ratkaisu, niin sitä on vaikea selittää miksi se silti sattui niin paljon.

Muistan, että menin pitkään sumussa. Ruoka ei maistunut ja oli huono olo henkisesti ja fyysisesti.

En ole ikinä elämässäni kokenut sellaista tunnetta ja stressiä mitä ero toi.

Aika auttaa

Vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaa, niin sydänsuruihin auttaa vain aika. Tapasin herra x:n aika nopeasti eron jälkeen, mutta meni pitkään ennen kuin pystyin antamaan itsestäni yhtään mitään. Tottakai hänen läsnäolo piristi ja olihan se ihana saada sellasta huomiota mitä herra x mulle antoi, lukuisine kukkalähetyksineen, jne.

Musta on aina hyvä muistaa, että mennyttä ei voi muuttaa ja ainut hetki mihin voidaan vaikuttaa on tässä ja nyt. Tulevaisuus on aina kysymysmerkki. Turha siis murehtia mennyttä tai jännittää tulevaisuutta. Täytyy elää hetkessä.

Omista virheistä voimme vain oppia ja pitää huolen, ettei samoja virheitä ja taakkoja tuo mukanaan uuteen suhteeseen.

Kun kaikki menee tunteisiin 

Olen aina ollut aika viilipytty eli aika harvoin tulee elokuva tai joku tilanne, joka menee mulla tunteisiin. Olen osannut aina jotenkin ajatella asiat hyvinkin neutraalisti ja järkevästi. Harvoin olen tuntenut mitään sen suurempia tunteita mistään mikä ei suoranaisesti kosketa mua tai mun lähimmäistä. Huomasin jo raskausaikana, että olin normaalia herkempi ja tunteellisempi. Toisaalta se oli kyllä hyvä asia. Ainakin ystävät ovat noin todenneet. 😀 Herkistyin elokuvista ja maailman murheet tuntuivat raskaalta. Koin aivan uusia tunteita ja jo pelkästään niiden käsittely oli uutta ja outoa. 

Tiesin kyllä odottaa, että raskaus tuo hormonien mukana kokonaan uusia juttuja, niin kehoon kuin mieleen, mutta en ihan osannut tätä odottaa.

Toisaalta onhan se tunnerikas elämä jotenkin erilaista ja kaikki ei ole niin tasapaksuista. Tekeehän se hyvää välillä mennä ääripäästä ääripäähän.

Raskauden jälkeen

Nyt kun Theo on jo vuoden, niin ajattelin, että mun herkkyys olisi ns. palautunut normaaliksi. Näin ei kumminkaan käynyt vaan asiat itseasiassa ovat menneet vieläkin pidemmälle. Olen esimerkiksi aina pystynyt katsomaan mitä tahansa elokuvia ja ne eivät ole koskaan ahdistaneet. Nyt jostain kumman syystä en ole pystynyt katsomaan esimerkiksi kauhuelokuvia, joita oikeasti rakastan. Tuntuu vaan liian pelottavalta. En edes tiedä, että miksi. 

 

Toinen uutena tullut asia on, että koen maailmalla tapahtuvat vääryydet liian henkilökohtaisesti. Mua jotenkin aidosti ahdistaa ihan sydämessä asti, jos luen tai kuulen huonoja uutisia. Tuntuu samalle kuin ne asiat sattuisivat jollekin mun lähimmäiselle. 

 

Ahdistus ei suinkaan kohdistu vain uutisiin vaan myös elokuviin. En pysty katsomaan mitään negatiivista leffaa, jossa tapahtuisi jokin tragedia. Ihan kauhea ahdistus tulee päälle. 

 

Onko teillä kellään ollut tällaista? Onko äitiys tehnyt minusta ihan nössön, koska kaikki menee vaan liikaa tunteisiin? Vai mikä juttu tämä oikein on.