Hae
JohanOnFitness

Pitäiskö tässä laihduttaa

Kesän jälkeen mulle on tullut pikkuhiljaa sellainen fiilis, että olisi kiva saada muutama kilo pois eli laihduttaa. Vaatteet hieman kiristävät ja kesän jälkeistä turvotusta on kyllä ilmassa. Laihduttaminen ei itsessään näin ajatuksena (=työnä) sitten innosta ollenkaan. 😀

Vain pari kiloa

Uskaltauduin vaa’alle, mutta onneksi kesän aikana tulleita kiloja oli ”vain” kaksi. Jollekin se voi kuulostaa todella vähältä, mutta kyllä se heti omassa olotilassa kyllä tuntuu.

Itsellä on aika jännä tunne. Tavallaan olen tyytyväien itseeni, mutta silti tuntuu, että muutama kilo pitäs laihduttaa pois. Ei niinkään ulkonäön takia, vaan tämän olon takia. Koko ajan sellainen olo, että turvottaa.

Äitiyden jälkeen multa on kaikki ulkonäölliset paineet jotenkin kadonnut kokonaan, vaikka tietenkin haluan pitää omasta ulkonäöstä huolta ja näyttää hyvältä. Se ei vaan ole mitenkään prioriteettilistan kärjessä ja ei niinkään enää määrittele mua mitenkään. Joskus sitä käytti ehkä liian paljon aikaa siihen puoleen.

Tasapaino, tasapaino, tasapaino

Oon hokenut tätä samaa asiaa aina aika ajoin ja edelleen sen löytäminen on vielä hukassa.

Ehkä tämä syksy tuleekin olemaan omalta osaltani tasapainon etsimistä. Mulla ei ole ikinä ollut näin kiireistä syksyä, mutta ehkäpä juuri senkin takia siitä omasta kehosta ja mielestä täytyisi pitää parempaa huolta. Nyt kun tapahtuu niin paljon kaikkea, niin itsellä on vähän sellainen fiilis, että onko realistista yrittää edes saavuttaa jotain näinkin hienoa, kuin tasapaino. Toisaalta elämässä tapahtuu juuri ne asiat mitä itse määrittelee ja priorisoi, joten kai se on vain laitettava tärkeysjärjestys uuteen uskoon.

Kiireisen syksyn vastapainoksi haluaisin aloittaa taas liikunnan. Voi olla, että teen sen nyt heti! Puolisoni on pitkästä aikaa viikonlopun kotona, joten nyt pääsisin salille. Hikiliikuntaa on kyllä jo ikävä.

Alkusyksyn aikana olen onneksi päässyt takaisin säännölliseen ateriarytmiin, joka on jo iso juttu!  Vielä kun sen liikunnan saisi osaksi arkea edes jollain mittakaavalla. Herkkujakin ollaan vähennetty. Niitä tuli kesällä syötyä aivan liikaa.

Askel askeleelta takaisin parempaan kuntoon ja jos sen seurauksena lähtisi muutama kilo sekä turvotus. 🙂

Lue myös: Mieheni lopetti kehonrakennuksen – miten se vaikuttaa arkeemme

Seuraa myös Instagramissa: @johannatolppola

Mieheni lopetti kehonrakennuksen – miten se näkyy arjessa

Mun vakiolukijat tietävätkin, että puolisoni on harrastanut kehonrakennusta jo useamman vuoden. Se oli itseasiassa yksi yhdistävä tekijä silloin kun tapasimme. Bodaus oli alkuaikoina iso osa elämäämme. Kävimme aina silloin tällöin yhdessä treenaamassa ja elämäntapa yhdisti meitä molempia. Kun tulin raskaaksi omalta osaltani alkoi 9 kk helvetti, jolloin kaikki vaan jäi kauheiden olojen takia. Mieheni kylläkin jatkoi harrastusta = elämäntapaa ihan samalla tavalla, kuin ennenkin.

Kehonrakennuksen lopettaminen

Mun ja mieheni yksi isoimmista eroista tämän lajin suhteen on ollut se, että mä sain treeneistä ihan mielettömät fiilikset. Itse treenaamaan pääseminen oli asia, jota odotin joka ikinen päivä. Tätä samanlaista intohimoa en ole ikinä nähnyt puolisossani. Toki hänelläkin oli tietynlainen palo treenaamista kohtaan, mutta se ei ollut ns. käsinkosketeltavaa. Alkuun ihmettelin tätä, mutta sitten ajattelin, ettei kaikki tosiaan vaan ole samanlaisia. Itsellä oli myös todella kova tiedon nälkä ravitsemuksesta ja eri treenimetodeista. Olin suhteemme alkuvaiheissa ihan hämilläni, kun en nähnyt samaa puolta toisessa.

Mieheni on koko nuoruutensa harrastanut jääkiekkoa, junnuna sm-tasolla asti. Hän lopetti parikymppisenä pelattuaan eri kaupungissa jääkiekkoa. Nyt hän kumminkin päätti, että kehonrakennus saa jäädä ja hän aloittaa uudelleen jääkiekon. Toki ihan harrastesarjassa näin monen vuoden tauon jälkeen. Hän sanoi, että jääkiekko on ainut laji mitä kohtaan edelleen kokee intohimoa. Kun asia on noin, niin sehän on itsestään selvää, että lajin vaihto kannattaa.

Miten lopettaminen näkyy meidän arjessa

Mieheni käy edelleen salilla yhtä ahkerasti, kuin ennenkin. Toisin hänen treeninsä on muuttunut aika lailla. Treeneissä haetaan räjähtävyyttä ja kestävyyttä.

Yksi isoin tekijä on kumminkin yleinen fiilis. Ihan kuin mieheltäni olisi lähtenyt taakka harteilta. Hän on rennompi ja iloisempi. Tämä on suurin vaikuttava tekijä. Tästä myös tietää, että kehonrakennuksen lopettaminen on juuri eikä melkein se oikea ratkaisu.

Sitten kun hänellä alkaa ihan konkreettiset jäävuorot, niin nähdään miten jäätreenit vaikuttavat perheen aikatauluihin. Totta kai saamme kaikki varmasti järjestettyä, se on vain yksi lisäpalikka organisoimisessa.

LUE MYÖS: KUINKA HALLITA STRESSIÄ