Hae
JohanOnFitness

10 x En ole Koskaan

Blogeissa ja Instagramissa on pyörinyt haaste, jossa ihmiset kertovat asioita, joita ei ole koskaan tehnyt/pitänyt/kokenut jne. Halusin ottaa haasteen vastaan, joten tässä teille mun 10 x mitä en ole tehnyt.

  1. En ole koskaan syönyt sushia

Mua ällöttää raaka kala, joten sushi jo pelkkänä ajatuksena saa multa ihokarvat pystyyn. Tämän takia mua ei saa seuraksi sushibuffaan. 🙂

  1. En ole koskaan pitänyt siivoamisesta / kotitöistä / ruuanlaitosta

Mun äidin äiti oli eläessään ollut todella siisti ja ns. ”siivoushullu”. No mun äidistä tuli samanlainen ja hän odotti, että tämä olisi periytyvää. Ei ollut. Inhoan siivoamista, kotitöitä, jne. Tykkään kyllä siististä ja puhtaasta kodista, mutta mulle kaikki ei ole niin justiinsa. No musta ei tullut siivoushullua, mutta menin naimisiin sellaisen kanssa, joten lopputulos on kumminkin melkein sama. 😀

  1. En ole koskaan pystynyt kuvittelemaan, että olen raskaana

En ole aikaisemmin miettinyt lasten hankintaa oikeastaan ollenkaan, koska en ole pystynyt näkemään / kuvittelemaan itseäni raskaana. Olen kumminkin pystynyt näkemään itselläni lapsia. No kun Theo kertoi tulostaan, niin siinä sitä sitten oltiin. 🙂

  1. En ole koskaan ollut hyvä koulussa

Olen aina ollut se keskiverto-oppilas. Uskonto ja kuvataide oli ainoat, joista sain hyviä numeroita. Muuten tuli sellaista seiskaa ja kasia. Olen elävä esimerkki siitä, että myös keskiverto-oppilas voi menestyä työelämässä.

  1. En ole koskaan tarvinnut koulutustani mihinkään

Tällä tarkoitan sitä, että missään paikassa, kun olen päässyt etenemään mun koulutuksella ei ole ollut suurta merkitystä. Toki asiat mitä olen oppinut koulusta, itse opiskelemalla ja työelämästä ovat olleet isossa roolissa. Liputan kyllä silti koulutuksen ja sen tärkeyden perään ja ehdottomasti haluan, että lapseni kouluttautuu hyvin.

  1. En ole koskaan pyytänyt ketään treffeille

Omalla kohdalla asiat on aina mennyt toisinpäin. En ole kerennyt ikinä treffailemaan, saatikka kysymään jotain treffeille, koska olen ollut käytännössä muutamaa kuukautta lukuun ottamatta varattu koko ajan.

  1. En ole koskaan juonut punaviiniä

Pelkkä haju jo kertoo, ettei punaviini ole mun juttu.

  1. En ole koskaan laulanut karaokea baarissa

En siis ainakaan muistaakseni. 😀 Olen ihan surkeista surkein laulaja, joten ajattelen puhtaasti muiden ihmisten hyvinvointia, kun pysyn poissa karaokebaareista.

Mun hiukset loihti muuten taas kuntoon Kampaamo-myymälä Clips. 🙂 *palvelu saatu

  1. En ole koskaan syönyt etanoita, rapuja tai simpukoita

No vakiolukijat tietävät, että olen aika nirso. Näiden mielikuvat riittävät jo pitämään mut erossa näistä ruuista.

  1. En ole koskaan, joutunut miettimään näin pitkään mitä en ole tehnyt. 😀

Tämä haaste oli kyllä kirjaimellisesti haaste!

Lue myös: Edistysaskel perheemme ruokailuissa tästä

Olenko se hullu exä

Olin eilen mun kummipojan konfirmaatiossa niin kirkossa, kuin itse juhlassa. Mun kummipoika on entisen avopuolisoni siskon lapsi. Kirkossa muuten herkistyin ihan tosissaan, kun pääsin siunaamaan kummipoikaa. Jotenkin sitä välähti mielessä sadasosasekunnissa koko historia; kummipojan syntyminen, ristiäiset, kasvu, jne. Nyt sitten mua päätä pidempi kummipoika pääsi ripille. Jotenkin tosi liikuttavaa. Kun pääsimme itse juhliin, niin tajusin olevani näissä kekkereissä se exä.

Hullu exä

Juhlissa näin luonnollisesti entisen avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä 15 vuotta. Erosimme hyvissä välein ja olemme pitäneet yhteyttä eron jälkeenkin.

Juhlissa oli myös exäni nykyinen avopuoliso, jonka olen tavannut aikaisemminkin. Juhlissa emme jutelleet uuden puolison kanssa sanaakaan. Ehkä se on kirjoittamaton sääntö tai vaan liian kiusallista. Rupesin miettimään, että minkälainen kuva exäni nykyisellä on minusta. Vaikka ero tapahtuisikin hyvissä merkeissä, niin harvemmin sitä uudelle naisystävälle puhutaan exästä ylistävin sanoin. Joku syyhän sille erollekin on ollut eli luonnollisesti sitä varmaan nostaa vain niitä asioita, mitkä ovat lopulta johtaneet eroon ja ne hyvät puolet jää sinne unholaan.

Juodessani juhlissa kahvia, niin mietin hetken, että mitäköhän exän nykyinen on musta kuullut. Onko tilanne se, että tässä kahvipöydässä mä olen se hullu exä.

Olenko se kylmä kumppani, joka ei kykene ilmaisemaan tunteitaan, omistushaluinen ja mustasukkainen puoliso, joka nillittää poikien illoista vai vaan itsekäs tyyppi, joka laittaa omat menonsa muiden edelle. Asioilla on aina monta näkökulmaa ja useasti pitäisi miettiä niitä syitä miksi ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla;  onko poikien illat joskus venynyt liian pitkään, onko tunteiden ilmaisu vaikeaa, jos ei saa samalla tavalla vastakaikua tai onko taustalla jotain muuta, onko omat menot pakokeino tai asioiden maton alle piilottamista? Nyt puhun näistä ihan yleisellä tasolla, enkä viittaa vain mun ja exän suhteeseen. Kaikilla meillä on omat painoslastimme, joita itse yritän mahdollisimman vähän tuoda nykyiseen suhteeseeni.

Muistetaan hyvällä, ei pahalla

Itse olen nykyiselle aviomiehelleni sanonut, että mun ja mun exän suhteessa 95 % oli hyvää ja 5 % ei niin hyvää. Ja tuohon 5 % olisimme molemmat voineet vaikuttaa, jos kumpikin meistä olisi tehnyt töitä suhteen eteen. Tai sitten loppujen lopuksi emme vaan sopineet toisillemme. Joka tapauksessa muistetaan mieluummin hyvällä, kuin pahalla.

En usko, että missäkään suhteessa on 100 % pelkkää mahtavuutta, vaan se mikä ratkaisee on suhteeseen panostus. Jos molemmat osapuolet on valmiita tekemään töitä yhteisen tulevaisuuden eteen, on suhteen tulevaisuus huomattavasti valoisampi. Siinä vaiheessa, kun kumpaakaan ei enää kiinnosta, on suhde menetetty.

Oikeasti olen ihan hyvä tyyppi

Oikeasti olen ihan hyvä tyyppi, kysy vaikka mun kavereilta. 😀 Heh. On monta asiaa mistä en ole ylpeä, mutta virheistä oppii. Oon oikeesti ihan hauska, hieman sarkastinen, mutta en ärsyttävällä tavalla. 😀 Oon aidosti kiinnostunut mun ystävistä ja kannan heidän huolet omanani. En ole se pään silittelijä, vaan se joka etsii ja löytää ratkaisut. En tykkää riidellä ja asioihin pyrin löytämään ratkaisun heti, enkä huomenna. En aina näytä tunteita muille, mutta se ei tarkoita etteikö mulla niitä olisi. Itken joka viikko, mutta yksin. Itkemisen syy voi olla lehtiartikkeli lapsen kuolemasta, koskettava blogikirjoitus, omat pelot koskien omaa lasta, jne. Käsittelen mieluummin omat tunteeni yksin. Olen määrätietoinen, avulias ja ahkera. Uskon rakkauteen, tasapuolisuuteen ja siihen, että kyllä elämä kantaa. Olen paljon muutakin, kuin vain se ”hullu exä”.

LUE MYÖS: Varoitus Dieeteistä tästä

Seuraa myös Instagramissa.