Hae
JohanOnFitness

Onko tämä lapsiperheiden vaiettu salaisuus?

Olen varma, että olen nyt selvittänyt mikä on lapsiperheiden vaiettu salaisuus. Kukaan ei ollut kertonut tätä minulle ennakkoon, varoittanut asiasta, saati edes ohimennen maininnut.

Vaiettu salaisuus

Unettomat yöt eivät suinkaan pääty vauva-arkeen. Toki minua varoiteltiin raskaana ollessani vauva-arjesta, jolloin herätään syöttämään vauvaa 3-4 tunnin välein. Lohdutuksena aina ajattelin, että tätä kestää vain hetken ja pian pääsen taas parempien yöunien pariin. Tätä uskottelin itselleni ensimmäisen vuoden. Toisen vuoden menin vain päivä ja yö kerrallaan.

Nyt havahduin, että Theo tosiaan täyttää ensi viikolla kaksi vuotta. Välillä on ihan inhimillisiä öitä, jolloin herätään vain noin kaksi kertaa yön aikana. Ja siis miettikää, että kaksi kertaa yössä herääminen on hyvä yö. HUHHUH!

Tämä viikko ollaan sitten heräilty taas kerran ”hieman” enemmän. Tiedätkö sen tunteen, kun juuri nukahdat ja sitten heräät uudelleen? Mieti, että tätä jatkuu läpi koko yön. Aamulla sitä herää ihan krapulaisen oloisena tietäen, että ensi yö on hyvin todennäköisesti samanlainen. Näiden öiden jälkeen on vaan lohduton olo. Oon fantasioinut viimeiset kaksi vuotta, että varaan itselleni hotellihuoneen aivan yksin.

*Theon vaatteet saatu Newbieltä. 🙂

Miksi tästä ei puhuta?

Laitoin kyselyn omassa somessa muille äideille, että milloin oikein heillä on ruvettu nukkumaan heräämättä. Yksi vastaus oli, että 8 vuotiaana, miettikää! 8 vuotiaana! Kyllä kahvi meni tässä vaiheessa väärään kurkkuun ja viimeinenkin hymy hyyty.

Moni muukin äiti kommentoi, että heillä on ruvettu nukkumaan vasta 3 tai 4 vuotiaana. Eli sehän on siis ihan huijaamista, että sanotaan unettomien öiden olevan vain väliaikaista. Näköjään monelle tuo väliaikaisuus on aika suhteellinen käsite. Mulle väliaikainen tarkoittaa muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen. Jos puhutaan vuosista, niin eihän se nyt jumaliste ole väliaikaista. 😀 Musta äideille pitäisi ihan rehellisesti sanoa, että nauti nyt öistä, kun vielä pystyt. Kun lapsi tulee, niin et luultavimmin nuku kokonaisia öitä seuraavaan 2-8 vuoteen. 😀 Tiedän toki, että joillakin lapsi nukkuu jo tyyliin 2 kuukautisena läpi yön. Voin vain todeta, että voi kunpa meilläkin.

Jos joku haluaa ihan mielenkiinnosta testata mille tämä äitiys näin öisin tuntuu, niin laita vaikka 40 – 60 minuutin välein soimaan herätyskello läpi yön. Hirmukivaa. Ehkäpä voin tehdä tästä uuden liikeidean ja pakohuonepelien sijaan myyn ”selviydy lapsiperheyöstä” -pelin. Omasta uskalluksesta on sitten kiinni valitsetko koliikkiyön vai perusyön.

Näillä tunnelmilla kohti seuraavia unettomia öitä. Cheers.

Lue myös: Pitäisi olla täydellinen

6 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Jep. Mun esikoinen alkoi nukkumaan kolmevuotiaana ja jotenkin tän toisen kohdalla (nyt 1,5v) olen orientoitunut että ehkä tämäkin sit kolmevuotiaana nukkuu ( hurraa, tässähän ollaan jo puolivälissä taistelua). Jotenkin kyllä havahduin siihen että asiat ei näinkään hyvin välttämättä mene kun esikoisen koulun terveystarkastuksessa kyseltiin nukkuuko yönsä ja tajusin ettei se vielä koululaisellekaan ole itsestään selvyys. Mun lapsilla on siis 6v ikäero ja en ois kyllä selvinnyt tästä jos en olis välissä nukkunut useamman vuoden ja kerännyt voimia uuteen koitokseen. Tämä nuorempi herää vielä 10x yössä mitta nukahtaa onneksi ( vielä) nopeasti uudelleen. Esikoisen kanssa oli siinä kahden vuoden kieppeillä sellaista että
    saattoi herätä vain kerran yössä mutta se herääminen kestikin sitten yhdestä kuuteen.

  2. Äiti on vähän väsynyt kirjoitti:

    Meillä unettomia öitä ja pätkittäistä nukkumista kesti yli 7 vuotta. En tiedä itsekään miten tuosta ajasta olen selvinnyt. Esikoinen oli rinnalla roikkuja ja todella huono uninen. Sitten kuopus syntyi keskosena rv 35+6 kun esikoinen oli 2v 7 kk. Olin tässä vaiheessa jo aivan uupunut huonosti nukuttujen öiden vuoksi (äitiyslomaa en ehtinyt ennen kuopuksen syntymää pitää )Koliikki vaivasi 4 kk ja sen jälkeen korvatulehdus ja muu sairastelukierre.
    3-8 herätystä oli joka ikinen yö.
    Tämä kaikki loppui vasta kun esikoinen oli ekalla luokalla.
    Perheneuvolan Psykologin avulla saatiin koko porukan nukkumisjärjestelyt lopulta aisoihin ja tästä on nyt 5 vuotta aikaa. Edelleen koen että en ole täysin toipunut tuosta ajasta ja että univajeon jättänyt minuun lähtemättömästi jäljen.
    Saan ja pystyn nykyisin nukkumaan pitkiä yöunia ja lapset antavat minun nukkua.
    Yritin useita kertoja esim neuvola käynneillä saada apua tähän ongelmaan mutta hyvin huonoin tuloksin. Vasta esikoisen koulun aloittamisen myötä saatiin konkreettista apua.
    Voimia kaikille tahattomasti valvojille ❤️

  3. Sanna kirjoitti:

    Onneksi ihmismieli on armollinen ja nyt 8- ja 10-vuotiaiden kanssa on jo autuaasti unohtanut kaikki yövalvomiset?? lapset nukkuu nyt jo aina pidempään ja enemmän kun vanhemmat ?

    Ei helpota tossa tilanteessa kun olla sopivasti itsekäs, koska yöt vaan on enemmän ja vähemmän katkonaisia, niin kaikki lepo ja rentoilu päivällä kunniaan. Kannattaa miettiä et onks nyt just esim taottava työelämässä huipputulosta, myöhemminkin ehtii ?

    Tsemppiä ja jaksamista!

  4. Väsyttääää? kirjoitti:

    Välillä vertaistuki on vaan niin hyvästä. Oon tänään juuri miettinyt sitä, että nukkuminen on lapsiarjen raskain asia. Välillä nukutaan ”hyvin” eli juuri kuvaamallasi kahden hertyksen taktiikalla ja sitten mennäänkin taas monta yötä nonstop huutamisella ja heräilyllä. Meillä kohta vuoden ikäinen lapsi ja voin kyllä myös todeta, ettei tässä enää mistään väliaikaisuudesta ole kyse? ja en myöskään enää ymmärrä sanontaa ”nukuin kuin vauva”. Eli vissiin aivan saakelin huonosti? tsemppiä sinne!

  5. Yökyöpeli kirjoitti:

    Poikani täyttää ensi kuussa 2 vuotta, ja meillä on nukuttu alusta asti huonosti. Puolen vuoden jälkeen pikkuhiljaa yöimetys pois, unikoulu käyntiin, tutti pois, ei paljon nestettä illalla. Vuoden jälkeen tuumasivat asiantuntijat viimein, ettei heillä ole enää neuvoja meille – teemme kaiken niin kuin pitääkin. Öisin on herätty yleensä 1-10 krt, välillä valvottu 1-3 h keskellä yötä. Lähempänä 2 vuotta saimme kokeiluun ensin ummetuslääkkeen (koska maha ei toimi) ja nyt myöhemmin syksyllä refluksilääkkeen yöllisten kipu?kohtausten takia. Poika nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, koska asumme kaksiossa. Muutaman viimeisen viikon aikana pojan unet ovat parantuneet huomattavasti, mikä meidän tapauksessa tarkoittaa heräämistä noin joka toinen yö. En tiedä, mistä muutos lopulta on johtunut, sillä kaikkea on kokeiltu (yövalo, viileä makkari, ummetuslääke, refluksilääke). Viimeisimpänä muutoksena me olemme muuttaneet olohuoneeseen nukkumaan?. Pitkä tarina, mutta yritän tässä sanoa, että kaikkea kannattaa kokeilla ja lääkäriin mennä jos epäilee jotain syyksi heräämisille. En tiedä, kauanko tämä parempi jakso meillä kestää mut aion nauttia joka hetkestä?Lisään vielä, että valvominen on todella raskasta ja me olemme valvoneet yöt vuorotellen siitä lähtien kun palasimme molemmat töihin. Lisäksi meillä on onneksi mahdollisuus välillä saada poika yhdeksi yöksi hoitoon, jolloin saamme molemmat nukkua yhden yön ilman katkoja.

  6. Nelli kirjoitti:

    Omat lapset jo koululaisia, mutta muistan kyllä edelleen tuon vaiheen. Krapulainen olo AINA on hyvä kuvaus olotilasta, minkä jatkuvat huonot yöt aiheuttavat. Muistan myös itse haavelleeni hotelliyöstä yksin ja myös ajattelin, että matkustaminen esim. bussilla tai junalla yksin jonnekin kauas ja takaisin olisi ihanaa 😀 (tästä syystä huvittaa Irinan uusimman biisin kertosäe, missä hän pukee hyvin sanoiksi tuon ajan omat atteeni).

    Mutta siis me kävimme aikanaan Pikkujätin kautta jollain ”unihoitajalla”. Häneltä saimme hyviä ohjeita, jotka alkuun jopa osin tuntuivat mahdottomalta toteuttaa, mutta kun sitkeästi vain teimme niiden mukaan, saimme lopulta yöt, mitkä nukutaan KOKONAAN!!:) No joo, aina voi välillä tulla pahoja unia, mitkä herättää hetkeksi, mutta sehän ei tunnu enää miltään.

    Eli suosittelen hakemaan apua asiaan. Tuo jakuva huonosti nukkuminen ainakin itselläni vaikutti terveyteen merkittävästi. Myös tukkani oli karmivassa kunossa tuohon aikaan. Nyt kaikki asiat on paremmin.
    Eli älä jää odottamaan 8 vuotta. Tsemppiä ja voimia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *