Hae
JohanOnFitness

Viikko vuoristoradassa

Koko viikko on mennyt vuoristoradassa. Tuntuu, että olisi paljon sanottavaa, mutta samalla hetkellä ei mitään sanottavaa. Elämä on vetänyt tällä viikolla nurmikon mun ja monen muun jalkojen alta ja kivikolla sattuu kävellä paljain jaloin.

Viikon opetukset

Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Kaikki on vain väliaikaista ja jokaisesta hetkestä pitää ottaa kaikki irti.

Ahdistus lisää ahdistusta. Rintaa sattuu ja ahdistaa. Sitten ahdistaa, että ahdistaa. Askel askeleelta takaisin kohti omaa rauhaa.

Hyväksyminen. On asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Se on muuten suoraan sanottuna aika peestä. Täytyy oppia hyväksymään ja elämään sen kanssa.

Backup-plänit ei aina auta. Vaikka kuinka sitä ajattelee tiettyjä toimintamalleja, niin pyörremyrskyn iskiessä ne varasuunnitelmat ei lievennä tuskaa. Auttaa toki selviytymään siitä hetkestä eteenpäin, mutta henkisesti niillä ei ole merkitystä.

Elämä on kauheaa, ihanaa ja outoa. Samaan päivään mahtuu surua ja iloa ilman minkäänlaista tasapainoa.

Viikko on tuntunut ikuisuudelta

Tämä viikko on tuntunut ikuisuudelta. En voi uskoa, että Even poismeno on tapahtunut tällä viikolla. Vaikeinta on se, että vaikka maailma pysähtyy omassa elämässä, niin eihän se pysähdy missään muualla. On pakko ollut jatkaa suorittamista eikä antaa tilaa lamaantua. Esimerkiksi Vaikuttajamedia jatkaa pyörimistä ihan normaalisti. Joka päivä on asioita mitä pitää tehdä, sellaista yrityksen pyörittäminen on. Meilläkin on koko ajan uusia bloggaajia, tarjouksien antamista, tekniikan koordinoimista, somekanavien päivittämistä, kaupallisia yhteistöitä, raportointia, tulevia tapahtumia ja koulutuksia. Nämä asiat eivät pysähdy.

Onneksi moni on tarjoutunut auttamaan, kiitos siitä. <3 Kaiken alkushokin keskellä sain onneksi jo konkreettista apua ja kaikki ei kaatunut suoraan syliini. Kerrankin osasin pyytää apua heti. Minä olen yleensä se joka suoraan sanottuna potkii muita eteenpäin ja toimii ns. ”ryhmän johtajana”, mutta tällä viikolla minä olen tarvinnut sitä ohjaamista ja työntämistä. Onneksi sitä olen saanut.

Elämän joka hetkestä pitäisi osata nauttia, mutta aina se ei ole niin helppoa.

Pelottaa, että pian en enää tunne mitään. Elämässä kun tapahtuu tiettyjä asioita, niin sitä alitajuisesti kovettaa itsensä. Mä oon kumminkin päässyt elämässäni vielä helpolla verrattuna moneen muuhun. En pysty edes ajattelemaan minkälaisen suojakuoren he ovat itselleen rakentaneet.

Tässä kirjoituksessa ei nyt ole oikein päätä eikä häntää, mutta tällä hetkellä tämä oli ainut mitä sain itsestäni revittyä.

Summasummarum. Olkaa läsnä, eläkää kuin viimeistä kesälomapäivää, rakasta ja tule rakastetuksi. Arvosta arkea ja kaikkea mitä sulla on, tee ne asiat mitä haluat nyt eikä huomenna. Naura, itke ja molempia samaan aikaan.

Seuraa IG:ssä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *