Hae
JohanOnFitness

Onko tämä lapsiperheiden vaiettu salaisuus?

Olen varma, että olen nyt selvittänyt mikä on lapsiperheiden vaiettu salaisuus. Kukaan ei ollut kertonut tätä minulle ennakkoon, varoittanut asiasta, saati edes ohimennen maininnut.

Vaiettu salaisuus

Unettomat yöt eivät suinkaan pääty vauva-arkeen. Toki minua varoiteltiin raskaana ollessani vauva-arjesta, jolloin herätään syöttämään vauvaa 3-4 tunnin välein. Lohdutuksena aina ajattelin, että tätä kestää vain hetken ja pian pääsen taas parempien yöunien pariin. Tätä uskottelin itselleni ensimmäisen vuoden. Toisen vuoden menin vain päivä ja yö kerrallaan.

Nyt havahduin, että Theo tosiaan täyttää ensi viikolla kaksi vuotta. Välillä on ihan inhimillisiä öitä, jolloin herätään vain noin kaksi kertaa yön aikana. Ja siis miettikää, että kaksi kertaa yössä herääminen on hyvä yö. HUHHUH!

Tämä viikko ollaan sitten heräilty taas kerran ”hieman” enemmän. Tiedätkö sen tunteen, kun juuri nukahdat ja sitten heräät uudelleen? Mieti, että tätä jatkuu läpi koko yön. Aamulla sitä herää ihan krapulaisen oloisena tietäen, että ensi yö on hyvin todennäköisesti samanlainen. Näiden öiden jälkeen on vaan lohduton olo. Oon fantasioinut viimeiset kaksi vuotta, että varaan itselleni hotellihuoneen aivan yksin.

*Theon vaatteet saatu Newbieltä. 🙂

Miksi tästä ei puhuta?

Laitoin kyselyn omassa somessa muille äideille, että milloin oikein heillä on ruvettu nukkumaan heräämättä. Yksi vastaus oli, että 8 vuotiaana, miettikää! 8 vuotiaana! Kyllä kahvi meni tässä vaiheessa väärään kurkkuun ja viimeinenkin hymy hyyty.

Moni muukin äiti kommentoi, että heillä on ruvettu nukkumaan vasta 3 tai 4 vuotiaana. Eli sehän on siis ihan huijaamista, että sanotaan unettomien öiden olevan vain väliaikaista. Näköjään monelle tuo väliaikaisuus on aika suhteellinen käsite. Mulle väliaikainen tarkoittaa muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen. Jos puhutaan vuosista, niin eihän se nyt jumaliste ole väliaikaista. 😀 Musta äideille pitäisi ihan rehellisesti sanoa, että nauti nyt öistä, kun vielä pystyt. Kun lapsi tulee, niin et luultavimmin nuku kokonaisia öitä seuraavaan 2-8 vuoteen. 😀 Tiedän toki, että joillakin lapsi nukkuu jo tyyliin 2 kuukautisena läpi yön. Voin vain todeta, että voi kunpa meilläkin.

Jos joku haluaa ihan mielenkiinnosta testata mille tämä äitiys näin öisin tuntuu, niin laita vaikka 40 – 60 minuutin välein soimaan herätyskello läpi yön. Hirmukivaa. Ehkäpä voin tehdä tästä uuden liikeidean ja pakohuonepelien sijaan myyn ”selviydy lapsiperheyöstä” -pelin. Omasta uskalluksesta on sitten kiinni valitsetko koliikkiyön vai perusyön.

Näillä tunnelmilla kohti seuraavia unettomia öitä. Cheers.

Lue myös: Pitäisi olla täydellinen

Pitäisi olla täydellinen

Pitäisi olla menestynyt, muttei liian menestynyt, ettei miehet koe sitä uhkaksi. Pitäisi olla rahaa, muttei liikaa, ettei tee muita kaateelliseksi. Pitäisi olla kaunis, muttei liian kaunis, jotta olisi uskottava ja helposti lähestyttävä. Pitäisi olla itsenäinen, mutta pyytää myös apua, jotta olisi luotettava.

Pitäisi olla kotona lasten kanssa, mutta samalla rakentaa uraa. Pitäisi käydä töissä, muttei liian paljon, jotta kerkeisi olla myös läsnä. Pitäisi hymyillä ja itkeä, jotta näyttäisi tunteita. Pitäisi olla myös neutraali, jottei näyttäisi liikaa tunteita. Pitäisi yrittää välttää olemasta liian neutraali, jottei vaikuta kylmältä. Pitäisi olla kiinnostunut muista, muttei utelias. Pitäisi olla huoliteltu muttei pinnallinen. Pitäisi harrastaa liikuntaa, joogaa, meditaatiota, juoksua, salia, mieluiten myös crossfittiä, tennistä, vähän myös golfia. Mieluiten niin, ettei nämä vie oikeastaan yhtään oma aikaa, jottei ole itsekäs ja vietä aikaa pois perheen luota.

Pitäisi tehdä kotityöt, olla hyvä vaimo, leikkiä lasten kanssa ja olla nättinä samalla kun rakennat sitä uraa, mutta olet kotona kauniina, muttei pinnallisena, menestyneenä, muttei kumminkaan rikkaana, harrastaen liikuntaa, joka ei veisi yhtään sun omaa aikaa. Helppo nakki vai mitä? 😉

Odotukset vs. odotukset / Pitäisi olla X

Jos jonkin asian olen oppinut niin se, ettei odotukset ikinä kohtaa odotuksia. Ei muiden kuin oman päänkään sisällä. Elämme maailmassa, joka pursuaa odotusten odotuksia joka ikisestä tuutista. Itse olen jakanut nämä odotukset kolmeen kategoriaan; omat odotukset, ulkopuoliset odotukset ja alitajuiset ympäristön luomat epäsuorat odotukset.  En tiedä onko nämä jotain virallisia termejä vai ei, koska tähän ajankäyttöön liittyen en kerennyt tätä kirjoitusta kirjoittaessa edes Googlettaa näitä. 😀

Omat odotukset ihan terveellä järjelläkin ajateltuna tarkoittaa niitä odotuksia, joita me itse asetamme itsellemme. Omat henkilökohtaiset lyhyen ja pidemmän ajan tehtävät ja niiden tavoitteet. Nyt en puhu pelkästään uraan liittyvistä asioista, vaan hyvinkin arkisista askareista. Esim. lyhyen ajan tehtävänä ja tavoitteena päivälle; herää, syötä lapsi, vie lapsi päiväkotiin klo 7.30, kerkeä töihin kahdeksaksi, suorita maanantaina To Do -lista loppuun, käy kaupassa, hae lapsi päiväkodista, tee ruokaa, leiki, ole läsnä, tee kotityöt, hoida illalla vielä kasa lukemattomia sähköposteja, pidä 5 min meditaatiohetki, muista kysyä mieheltä miten työpäivä meni ja hymyillä vaikka mielessä pyörii satamiljoonaa isoa- ja mikroasiaa kerralla, käy suihkussa, hoida vielä muutama työjuttu, muista laittaa puhelin darkmodeen jottei sinivalo vaikuta yöuniin, pese hampaat, ai niin muista syödä jotain!

Pidempiaikaisina tehtävinä ja tavoitteina voi olla taas pudottaa ne kuuluisat 5 kg, joita olet ollut pudottamassa jo 25 vuotta, tee paljon töitä, jotta pääset etenemään uralla, jne.

Ulkopuoliset odotukset

Ulkopuoliset odotukset ovat taas muiden ihmisten luomia odotuksia, joista henkilö voi ottaa paineita suoriutua. Näitä ovat mm. ne kerrat, kun sukulainen neuvoo miten paljon lapsen kanssa, pitäisi istua hiekkalaatikolla, lukea, harrastaa, jne. Tai miten vaikka työnantaja odottaa sinun suoriutuvan. Samaan kategoriaan menee myös ne, jos vaikka lapsettomat ystävät odottavat sinun venyvän täsmälleen samoihin asioihin kuin ennen lasta. Näistä kaikista lyöt itsellesi uusia odotuksia ja paineita. Mietit miten hitossa saat nämäkin aikatauluun sovitettua niin, että kaikki olisi tyytyväisiä.

Alitajuiset odotukset

Alitajuiset odotukset ovat sitten niitä kaikista salakavalampia. Ne ovat niitä pieniä kuiskauksia oman pään sisällä, kun näet televisiossa tai somessa täydellisen ihmisen. Sen ihmisen, joka on lukenut itselleen viisi eri tutkintoa, ollut töissä useammassa eri maassa johtotehtävissä, omaa täydellisen vartalon ja vielä täydellisemmät hiukset, on lapsia, aviomies ja elämä vaikuttaa täysin tasapainoiselta. Kirsikkana kakun päällä, että hän on vielä sinua nuorempi. Samalla hetkellä itse kutistuu sellaiseksi AntManiksi, ilman niitä supervoimia. Rupeat heti alitajuisesti miettimään mitä voisit tehdä paremmin, miten voisit olla vieläkin tehokkaampi jne. ja kohta jo huomaat selaavasi uusia koulutuksia, jos nyt joku mahtuisi vielä viikkokalenteriin. 😀 Saman efektin voi aiheuttaa yksi ainoa kuva somessa, jonka pohjalta määrittelet koko ihmisarvosi.

Miten löytää tasapaino

Kuten aikaisemmin sanoin odotukset eivät ikinä kohtaa odotusten kanssa. Olivatko ne sitten mitä tahansa edellisiin kolmeen kategoriaan kuuluvia.

Ei ole helppoa tajuta mitkä ovat hyviä ja terveitä odotuksia ja mitkä negatiivisia. Tämän oppiminen ei tapahdu hetkessä, mutta kun sen oivaltaa elämä helpottuu aika paljon.

Kaikki me olemme erilaisia ja kaikkien meidän elämä, arvot sekä ratkaisut ovat jokaisen henkilökohtaisten elämänkokemuksien summa, jotka ovat muodostaneet meille kaikille oman perspektiivin jokaiseen asiaan. Tämän takia meidän ja ulkopuolisten odotukset eivät ikinä tule kohtaamaan täysin. Kun tunnistamme päämme sisällä mitkä ovat todellisia odotuksia ja mitkä ei, meidän elämän laatu paranee. Tämä koskee myös niihin omiin epärealistisiin odotuksiin ja paineisiin, joita asetamme itsellemme. Meidän on hyvä muistaa, ettei meidän tarvitse olla samanlaisia kuin naapurin Pirkko tai Pirkon Amerikan serkku, joka on pörssiyhtiön henkilöstöjohtaja. Me itse luomme meille omanlaisen – meidänlaisen elämän.

Lue myös: Identiteettikriisi

Seuraa Instagramissa.