Hae
JohanOnFitness

Saako äiti tuntea näin

Nyt on ensimmäinen kokonainen työviikko päivätöissä takana. Viikko on mennyt pelottavan nopeasti. Työpäivät täyttyvät kokouksilla ja normaali työkiire on palannut arkeen. Töihin paluu on tehnyt kyllä hyvää mulle, tunnen taas olevani oma itseni.

Töihin paluun fiilikset

Musta on ollut ihan mahtavaa mennä töihin. Saan keskittyä ns. ”yhteen” asiaan ja kaiken lisäksi kahvinkin saa juoda rauhassa. Musta oli ihana olla Theon kanssa kotona, mutta viimeiset kuukaudet vanhempain vapaalla oli kyllä raskaita. Kun lapsi lähtee liikkumaan, niin sitä joutuu koko ajan olemaan älyttömän skarppina ja mitään ei pysty tekemään rauhassa.

Jo muutaman työpäivän jälkeen tuntui siltä, että ihan kun en olisi edes ollut poissa. Työ rupesi heti sujumaan rutiinin omaisesti, vaikka mun työssä ei selkeitä rutiineja edes ole.

Toki mulla on takaraivossa se, että Theo on päiväkodissa. Mietin kyllä pitkin päivää, että mitenköhän hänellä menee ja toivottavasti kaikki on hyvin. Työpäivän loppu puolella tunne vahvistuu ja haluan nopeasti hakemaan Theon päiväkodista.

Saako äiti tuntea näin

Välillä mulle tulee ihan huono omatunto siitä, että haluan niin kovasti olla töissä. Tunteet on todella ristiriitaisia. On haikeaa, että en vietä enää päiviä Theon kanssa kahdestaan, mutta samalla en mistään hinnasta haluaisi olla enää kotona. Todella vaikea kuvailla tätä tunnetta. Päivisin mulla on ikävä Theoa ja samalla nautin luksuksen omaisesti, että voin syödä lounaani rauhassa.

Onhan se sääli, että arkisin mulla ja Theolla on 2-3 tuntia yhteistä aikaa, ennen kuin hän menee nukkumaan. Se ehkä mua raastaa eniten. Yritän kyllä toistella alitajuntaani, että suurin osa lapsista on päiväkodissa ja tällainen elämä on ihan normaalia.

Kaikista tuntemuksista huolimatta mua ei selvästi ole rakennettu kotiäidiksi, vaan käyn töissä todella mieluusti. Ikävästä huolimatta.

Onko teillä töihin paluu herättänyt samoja tuntemuksia?

LUE MYÖS: ITKUA, RAIVOA JA KYYNELEITÄ? MITEN MENI ENSIMMÄINEN TARHAPÄIVÄ? TÄSTÄ

4 kommenttia

  1. Nina kirjoitti:

    Kiitos ihanan rehellisestä kirjoituksesta. Itse en samaistu mutta ymmärrän. Onneksi teillä on lomat ja viikonloput ❤️

  2. Elisa kirjoitti:

    Samoilla ajatuksilla mennään nyt kun helmikuun alussa aloitan työt ja tyttö on 1v4kk. Työtä itsessään odotan innolla, mutta jännittää arjen muutos tytön ja sitä kautta koko perheen kannalta. Ja suren etukäteen paljon sitä yhteisen ajan puutetta. Mutta ehkä sitä tosiaan jaksaa kotonakin paremmin kun käy välillä töissä? 🙂 Toivon näin. Ei auta kuin kokeilla.

    • Johanna / JohanOnFitness kirjoitti:

      Moikka, kiitos kommentista. Itse ainakin koen,e ttä töihin paluu on ollut pelkkää positiiista. <3 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *