Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille. Näin Itsenäisyyspäivänä sitä tulee aina mietittyä mitä Suomalaisuus itselle merkitsee ja miten onnellinen sitä saakaan olla, että on synytynyt Suomeen.

Mitä Suomalaisuus merkitsee minulle

Olen aina ollut kiitollinen, että olen saanut syntyä Suomeen. Täällä kenestä tahansa voi tulla mikä vain omasta perheestä tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Kaikille annetaan samat mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet.

Raskauden ja äitiyden myötä olen päässyt näkemään myös Suomen äitiyspalvelut. Ne on kyllä ihan mielettömät. Aika harvassa maassa pidetään näin hyvää huolta raskaana olevista naisista ja seurataan raskauden kulkua näin tiivisti.

En rupea luettelemaan kaikkia niitä syitä miksi Suomessa on hyvä olla, koska itselle niitä on niin monia. Tiivistettynä voin sanoa, että pääasiat ovat koulutus, mahdollisuudet, turvallisuus ja yhteiskunnan ja kaupungin tarjoamat palvelut sekä tuet. Ajatelkaapa esim. Kelan äitiyspäivärahaa? Kela maksaa tukea, että äiti tai isä voi olla kotona vauvan kanssa.  Ilman tätä tukea en mitenkään olisi voinut olla kotona Theon vauvavuotta.

Täydellinen yhteiskunta on illuusio

Ei ole olemassa täydellistä yhteiskuntaa ja sellaiseen on turha edes pyrkiä. Täydellisyys tarkoittaa jokaiselle nimittäin aivan eri asioita. Jotta täydellinen yhteiskunta olis mahdollista tulisi meidän kaikkien ihmisten olla täysin samanlaisia, elää samassa kulttuurissa ja jokaisen tulisi tietää paikkansa tässä yhteiskunnassa. Eli se on täysin mahdotonta ja olisihan se todella tylsääkin. Täydellisen yhteiskunnan sijaan musta olisi hyvä pyrkiä tasapainoon, niin kuin omassa elämässäkin.

Mitä Suomalaisuus on

Suomalaisuus on jokapäiväistä arkea. Se on tunne ja osa identiteettiä. Siihen kiteytyy meidän lukuisat metsät, purot ja järvet sekä lukuisat murteet, joulupukkia ja saunakaljaa unohtamatta. Suomalaisuus on 5 520 535 eri persoonan yhtälö, jossa yhdistyy rakkaus isänmaahan.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Theo on nyt reilu yksi vuotias ja hän on oppinut paljon uusia asioita. Yksi näistä uusista asioista on pureminen. Vielä Theo ei onneksi vieraita pure, mutta mä olen hänen pääkohde. Mitä tulisi tehdä kun lapsi puree?

Kun lapsi puree

Yleensä tilanne on sellainen, että istun jossain ja Theo tulee mun luokse ja puraisee mua reidestä. Siihen jää ihan sellaiset pienet hampaan jäljet. Toinen tilanne saattaa olla sellainen, että nostan Theon syliin ja hän puraisee mua olkapäästä.

Mun mielestä nämä tilanteet eroaa toisistaan sillä tavalla, että kun Theo puraisee mua jalasta, niin hän selvästi hakee huomiota. Sylissä purressaan hän käy taas kierroksilla ja luulen, että pureminen on ”vahinko”, jonka hän tekee kun on innoissaan. Voin toki olla väärässä tästä.

Miten reagoin

Kun Theo puraisee mua jalasta, niin kiellän häntä ja sanon soosoo. Theo selvästi tajuaa, että tekee väärin, koska ottaa surullisen ilmeen. Se mikä on kaikista jännin juttu on, että kieltämisestä huolimatta ja vaikka Theon suupielet on alaspäin, niin hän silti puree heti uudestaan. Selvästi tajuaa, että tekee väärin ja on jopa surullinen, että tekee näin, mutta silti vain puraisee. Tässä vaiheessa kiinnitän hänen huomionsa muualle ja pureminen unohtuu.

Miten puremisen saisi loppumaan?

Mulla ei ole mitään käsitystä siitä miten puremisen saisi loppumaan. Kieltäminen ei auta, koska uhmaa selvästi mun kieltoa ja puraisee vaan uudelleen. Huomion muualle vieminen auttaa itse tilanteessa, mutta se ei ennalta ehkäise puremista.

Theolla alkaa tammikuussa tarha ja olisi kiva saada tämä loppumaan ennen sitä. Kiva, jos se tarhassa puree muita lapsia. Toivottavasti ei!

Onko mun lukijoista joku jolla olisi tähän hyvä vinkki? <3