Hae
Johanna Tolppola

Vau mikä viikon aloitus

Tämä viikko starttasi ihanasti Vaikuttajatapahtumien parissa. Tuotimme yhdessä Monna Pursiaisen kanssa Påre skincare:n ja Röhnisch:in Hyvinvointiaamu -vaikuttajatapahtuman.

HYVINVOINTIAAMU

Aamu starttasi ROOTSin joogastudiolla, jonne luotiin rentouttava ja kaunis tunnelma. Somisteina käytettiin valoja sekä Påre skincare -tuotteita. Jokaiselle vaikuttajalle odotti joogamatolla Påre skincare:n lahjapaketti. Vaikuttajatapahtumassa Röhnich tarjosi osallistujille treenihousut, treenitopin ja urheilurintaliivit.

Påreen omistaja Annastiina Rönn piti alkuun oman esityksensä Påreesta, jonka jälkeen alkoi aamun avaava jooga, joka oli suunnattu kaiken tasoisille. Jooga oli osallistujien mukaan ollut todella mieluisa startti tähän viikkoon.

Joogan jälkeen tarjoilimme studioon vegaanisen aamupalan, jonka vaikuttajat pystyivät nauttimaan kaikessa rauhassa kuulumisia vaihdellen muiden vaikuttajien kanssa.

Saimme todella positiivista palautetta tapahtumasta ja oli ihan mahtavaa, että noin moni pääsi paikalle.

Påre skincare

Mikä sitten on Påre skincare?

”Påre Skincare on suomalainen unisex-ihonhoitosarja. Påre Skincare syntyi tarpeesta luoda ihonhoitosarja, joka on helppo käyttää, rehellinen ja suora, mutta silti tehokas. Påreen taustalla on kolmen naisen ydinryhmä brändäyksen, markkinoinnin ja kosmetiikan parista. Påre skincare -ihonhoitotuotesarjan tuotteet sopivat kaikille sukupuolesta, iästä tai ihotyypistä riippumatta. ” Linkki verkkokauppaan.

JOS VIHAAT MAANANTAITA, VIHAAT TYÖTÄSI

Mulle maanantai on vain yksi päivä muiden joukossa ja juurikin tätä kyseistä maanantaita odotin innolla. Kun pitää omasta työstään, niin ei iske sunnuntai-ahdistusta ja uutta viikkoa odottaa innolla. Niin se oli nytkin.

Rakastan tehdä töitä ja saada uusia haasteita. Varsinkin näiden tapahtumien jälkeen iskee aina mahtava fiilis.

Ihanaa viikkoa kaikille!

LUE MYÖS: YÖN YLI TREFFEILLÄ TÄSTÄ

Onko tasapuolista vanhemmuutta olemassa?

Tasapuolinen vanhemmuus on päivän sana. Siihen kannustetaan neuvolassa, siitä puhutaan keskustelupalstoilla ja siihen on omia luentoja. Mikä ihana ajatus, mutta onko sellaista oikeasti olemassa? Nyt luonnollisesti puhun täysin oman kokemuksen pohjalta, jonka takia en voi yleistää tai väittää tämän kirjoituksen olevan silkkaa faktaa.

Onko äidin ja isän rakkaus erilaista?

En missään nimessä väitä, että isä rakastaisi lastaan jotenkin vähemmän, kuin äiti. Totta kai lapsen molemmat vanhemmat rakastaa omaa lastaan yhtä paljon, jos rakkautta pystyy edes jollain mittakaavalla perustelemaan.

Uskon vain, että rakkaus on erilaista ja niin se varmaan kuulukin olla. Miten muuten isä pystyisi palaamaan töihin melkein heti syntymän jälkeen? Mun sydän olisi särkynyt, jos tilanne olisi ollut toisin päin.

Tasapuolinen vanhemmuus

Itse en usko täysin tasapuoliseen vanhemmuuteen, vaikka ideaalitilanteessa vanhemmuus olisikin juuri sitä. Kyllä se lapsen ”päävastuu” on äidillä, tai sillä vanhemmalla kuka jää kotiin lapsen kanssa hänen synnyttyään, eli tässä tapauksessa mulla. Nyt en tarkoita sitä, että äiti automaattisesti vaihtaa aina vaipat, jne. Nyt tarkoitan hieman isompaa kuvaa.

Ainakin meidän perheessä minä olen alusta saakka ollut automaattisesti se joka herää yöllä Theon itkuun ja nousee lohduttamaan. Toinen on töissä, niin pakkohan se on ollut alusta saakka mennä näin. Minun vastuulla on aina ollut kaikki vauvan vakuutukset, neuvolakäynnit, tarhahakemukset ja lapsiarjen organisointi lapsen iltapuuron syötöstä – suihkussa käymiseen. Jos lapsi pitää pukea, niin automaattisesti se olen minä joka Theon pukee, ellen erikseen asiasta mainitse. Eli päävastuu lapsesta ja häneen liittyvistä asioita on minulla.

Ei omia menoja ilman organisointia

Tämä on yksi isommista asioista missä tasapuolinen vanhemmuus ei toteudu. Kyllähän se on automaattisesti niin, että se vanhempi joka on kotona eli tässä tapauksessa minä, on täysin riippuvainen muista ihmisistä, jos haluaa sopia omia menoja.

Töissä käyvä mies on päivät töissä ja sen jälkeen tai ennen käy harrastamassa omat harrastukset ”pois alta”, tai sopii muita ”pakollisia” menoja niille päiville kun on mahdollista. Ymmärrän tämän tietenkin, koska kun on päivät töissä, niin ne menot on vaan pakko ottaa vapaapäiville. Onneksi x ei kumminkaan baareissa juokse tai kavereita näkemässä joka viikko (hyvä, että edes 1-2 kertaa vuodessa). 😀 Tähän olen kyllä yrittänyt kannustaa enemmän. 😀

Ainut kysymys on vaan, että milloin minulla olisi vapaapäivä ja isä olisi vaikka koko päivän yksin lapsen kanssa? Tässäkin on otettava huomioon myös yhteinen perheaika. Jos ottaisin omia ”vapaapäiviä”, niin se olisi sitten pois meidän yhteisestä ajasta. Jotenkin todella hankalaa ja nostaa mulle ainakin ristiriitaisia tunteita.

Jos mulla on joku meno, niin ensimmäisenä täytyy katsoa miehen työvuorot, sitten kysyä mieheltä ettei hänellä olisi mitään muita menoja silloin ja päälle vielä sanaton pistos sydämeen, että tuhlaan yhteistä aikaa omiin menoihin. Eli periaatteessa hyvällä omalla tunnolla olevaa ”vapaa-aikaa” ei ole.

Suurimmaksi osaksi kerroista kun mulla on joku kokous, niin olen pyytänyt omaa äitiä katsomaan Theoa sen aikaa. Jokaisella kerralla kun olen poissa kotoa oliko Theo sitten isänsä kanssa tai vaikka mun äidin kanssa, niin mulla on takaraivossa, että äkkiä kotiin ettei kenenkään muun tarvitse olla Theon kanssa liian pitkään kahdestaan, koska noin pienen kanssa se on tietenkin aika raskasta, jos ei ole tottunut sellaiseen.

Joskus vaan olisi kiva mennä omille menoille ilman, että takaraivossa olisi tunne, että äkkiä kotiin takaisin.

Onneksi ei sentään tarvitse kotitöitä tehdä

Vaikka meillä ei vanhemmuus mene mun mielestä täysin tasapuolisesti, niin onneksi tilannetta vähän tasoittaa se, että mun ei tarvitse ikinä tehdä mitään kotitöitä. Herra x hoitaa meillä aivan kaikki niin siivoamisen, pyykin pesut, kuin astianpesukoneen käytönkin. 😀

Mitä ajatuksia tämä herättää sussa? Onko teillä vanhemmuus täysin tasapuolista?

LUE MYÖS: MIKSI SUOMESSA ON HYVÄ ELÄÄ JA ONKO TÄYDELLINEN YHTEISKUNTA VAIN ILLUUSIO? KLIKKAA TÄSTÄ.