Hae
JohanOnFitness

Kun kaikki menee tunteisiin 

Olen aina ollut aika viilipytty eli aika harvoin tulee elokuva tai joku tilanne, joka menee mulla tunteisiin. Olen osannut aina jotenkin ajatella asiat hyvinkin neutraalisti ja järkevästi. Harvoin olen tuntenut mitään sen suurempia tunteita mistään mikä ei suoranaisesti kosketa mua tai mun lähimmäistä. Huomasin jo raskausaikana, että olin normaalia herkempi ja tunteellisempi. Toisaalta se oli kyllä hyvä asia. Ainakin ystävät ovat noin todenneet. 😀 Herkistyin elokuvista ja maailman murheet tuntuivat raskaalta. Koin aivan uusia tunteita ja jo pelkästään niiden käsittely oli uutta ja outoa. 

Tiesin kyllä odottaa, että raskaus tuo hormonien mukana kokonaan uusia juttuja, niin kehoon kuin mieleen, mutta en ihan osannut tätä odottaa.

Toisaalta onhan se tunnerikas elämä jotenkin erilaista ja kaikki ei ole niin tasapaksuista. Tekeehän se hyvää välillä mennä ääripäästä ääripäähän.

Raskauden jälkeen

Nyt kun Theo on jo vuoden, niin ajattelin, että mun herkkyys olisi ns. palautunut normaaliksi. Näin ei kumminkaan käynyt vaan asiat itseasiassa ovat menneet vieläkin pidemmälle. Olen esimerkiksi aina pystynyt katsomaan mitä tahansa elokuvia ja ne eivät ole koskaan ahdistaneet. Nyt jostain kumman syystä en ole pystynyt katsomaan esimerkiksi kauhuelokuvia, joita oikeasti rakastan. Tuntuu vaan liian pelottavalta. En edes tiedä, että miksi. 

 

Toinen uutena tullut asia on, että koen maailmalla tapahtuvat vääryydet liian henkilökohtaisesti. Mua jotenkin aidosti ahdistaa ihan sydämessä asti, jos luen tai kuulen huonoja uutisia. Tuntuu samalle kuin ne asiat sattuisivat jollekin mun lähimmäiselle. 

 

Ahdistus ei suinkaan kohdistu vain uutisiin vaan myös elokuviin. En pysty katsomaan mitään negatiivista leffaa, jossa tapahtuisi jokin tragedia. Ihan kauhea ahdistus tulee päälle. 

 

Onko teillä kellään ollut tällaista? Onko äitiys tehnyt minusta ihan nössön, koska kaikki menee vaan liikaa tunteisiin? Vai mikä juttu tämä oikein on. 

 

6 kommenttia

  1. Chandelierhome/Meiju kirjoitti:

    Huh mä en oo ikinä kestänyt kauhua. Oon ollut aina tosi tunteva ja viimeisin ohjelma mikä herkistää on Love Island 😅

  2. Satuna kirjoitti:

    Kyllä! Täysin sama tilanne täällä! Itse en pystynyt lapsen (1v2kk) syntymän jälkeen lukemaan edes Iltalehteä, koska kaikki ikävät otsikot alkoi surettaa ja ahdistaa ihan kamalasti. Ja kauhuelokuvat piti myös jättää pois koska en pystynyt niitä katsomaan, vaikka aikasemmin myös tykkäsin. Maailman vääryydet rikkoo joka kerta sydämen kun niitä näkee 🙁

    • Johanna / JohanOnFitness kirjoitti:

      Mukava kuulla, että on kohtalotovereita. On tää äitiys kyllä erikoista. 😀

  3. Nina kirjoitti:

    Äitiys ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *