Hae
JohanOnFitness

Imetysten Viimeisiä Kertoja Viedään

Ennen Theoa olin aina ajatellut, että imetän ainoastaan maksimissaan kolme kuukautta. Imetys oli aina tuntunut mulle oudolta ajatukselta, varsinkin yllätysraskauden myötä.

Kun Theo syntyi ja sain Theon syliini, niin imetys tuntui sillä sekunnilla täysin luonnolliselta. Sektion jälkeen mulla oli ongelmia maidon nousun kanssa, mutta tahtotila oli kumminkin kova. Alussa Theo sai korviketta mun maidon lisäksi, koska hänen painonsa ei tahtonut nousta. Alussa ravasimme muutaman kerran painokontrollissa.

Noin viikon jälkeen Theon syntymästä maito kumminkin nousi kunnolla ja sain jätettyä korvikkeen pois. Alussa mulla oli ajatuksena, että imetän 3 kuukautta ja sen jälkeen siirryn korvikkeeseen. Mulla oli mielessä jokin ajatus, että korvikkeiden kanssa olisi helpompaa ja Theo saisi varmasti ainakin tarpeeksi maitoa.

Aika kului. Meni kuukausi, kaksi ja kolme kuukautta. Kun Theo oli kolmen kuukauden ikäinen, niin imetyksen lopettaminen ei tuntunutkaan enää hyvältä ajatukselta. Olin tottunut siihen ja olin huomannut miten helppoa se onkaan, että ruoka on ns. koko ajan mukana ja ei tarvitse leikkiä pullojen kanssa.

Tällöin ajattelin, että no lopetan imettäminen sitten kun Theo on 6 kuukautta. Taas kuukausia vain kului ja ystävätkin rupesivat kyselemään, että milloin ajattelin lopettaa. Yhtäkkiä en osannutkaan enää vastata. Theo oli 6 kuukautta ja en halunnutkaan lopettaa imettämistä vielä. Asia tuntui edelleen luonnolliselta ja helpolta. Theo kasvoi todella hyvin.

Kun Theo täytti 8 kuukautta ajatus imetyksen lopettamisesta tuli ensimmäistä kertaa kunnolla mieleeni. Mun tavoite olikin, että kun Theo täyttää vuoden, niin imetys on silloin päättynyt. Aloitin tuolloin vähentämään imetyskertoja ja lisäämään korviketta Theon päivään. Se onnistui todella hyvin, koska Theo on aina saanut myös pullosta maitoa, joten hän kelpuutti pullon myös hyvin.

Aloitin pikkuhiljaa. Eli korvasin alussa vain yhden imetyskerran päivästä korvikkeella. Näin menin useamman viikon, jonka jälkeen vähensin taas yhden. Eli menin todella hitain ja pienin askelin eteenpäin. Theon maha kesti korvikkeen hyvin. Oma maidontuotanto myös pikkuhiljaa väheni eli ei tullut kauheita kipuja tai muitakaan vaivoja.

Nyt tuosta on jo 3 kuukautta. Tällä hetkellä Theo saa rintaa n. 2 kertaa päivässä. Muut kerrat on korvattu korvikkeilla. Hän täyttää kuukauden päästä vuoden ja siihen mennessä yritän vähentää kerrat 1 kertaan päivässä ja siitä sitten joka toiseen päivään, jne.

Palaan töihin tammikuussa ja haluan lopettaa imettämisen kokonaan siihen mennessä. Itselle imettämisen lopettaminen tuntuu nyt luonnolliselta. Theo kasvaa ja kehittyy koko ajan ja hän ei ole enää mikään pikku vauva. 🙂

En ole itse mikään ns. ”imettämisen hehkuttaja”, vaan uskon, että jokainen perhe katsoo itse mikä heille sopii parhaiten. En halua, että kukaan ottaa imettämisestä mitään stressiä. Se joko onnistuu tai ei ja sitä joko haluaa tai ei halua. Itse olen saanut korviketta 3 kuukaudesta eteenpäin ja useampi ystäväni ei ole imettänyt ollenkaan. Kaikki tehköön niin, miten itse parhaaksi näkee.

Olen itse iloinen, että alkuvaikeuksista huolimatta jatkoin imettämistä ja päätinkin jatkaa näin pitkään. Kaikki on mennyt meidän perheessä hyvin luonnollisesti ja se on mun mielestä pääasia.

 

Täydellisen Hääpuvun Metsästys

Mulla oli eilen varattu aika yhteen morsiuspukuliikkeeseen, jonne menin heti aamusta kaasoni kanssa. Päivän tarkoituksena ei suinkaan ollut löytää unelmien hääpukua, vaan ainoastaan löytää malli, joka istuu mun vartalolle. Näin itse puvun löytäminen olisi sitten helpompaa.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään käsitystä minkälaisen häämekon haluaisin, joten menin liikkeeseen täysin avoimin mielin. Liikkeen myyjä esitteli erilaisia mekkoja ja niistä sitten valitsin sellaisia mitkä jollain tavalla miellytti omaa silmää.

Kaaso löysi yhden mekon, jota hän halusi välttämättä, että mä sovitan. Itse olin sitä mieltä, että mekko oli tosi kaunis, mutta ei varmasti sovi mun vartalomallille. Liikkeen myyjä ja kaaso uskoivat taas, että se malli todellakin sopii. Tottakai halusin heidän mieliksi sitten sovittaa mekkoa.

Kun sovittelin erilaisia malleja, niin heti kyllä osasin sanoa sopiko mekko mulle vai ei. Moni puku oli todella kaunis ja istui jopa ihan hyvin, mutta siitä vaan puuttui jokin, jota en osaa erikseen määritellä.

Kun päädyin kokeilemaan kaason ja myyjän suosittelemaa pukua, niin mulle tuli heti sellainen fiilis, että apua täähän malli sopiikin mun vartalolle. Olin aivan ihmeissäni. Mekko oli todella kaunis ja se tuntui hyvältä päällä. Myyjä ja kaaso molemmat olivat sitä mieltä, että nyt ollaan asian ytimessä.

Myyjä toi lisää mekkoja sovitukseen ja sieltä silmääni osui yksi todella upea puku. Kun sain sen päälleni, niin mulle tuli heti se fiilis, että hei onkohan tämä se MUN puku. Mekko oli todella kaunis ja se istui hyvin mun päälle. Se oli ihan mua! Kaaso oli heti sitä mieltä, että tämä on se The Dress. Itsellänikin oli vahvasti se tunne, mutta halusin varmuuden vuoksi vielä sovitella muutamaa muuta mekkoa sekä vielä kerran sitä ensimmäistä hyvin istuvaa mekkoa.

Viimeisenä sovitin vielä kerran tätä yhtä upeutta ja kyllä se vaan niin oli, että tämä oli se mun unelmien häämekko. Mulle tuli asiasta niin vahva fiilis, että en edes halunnut lähteä muihin paikkoihin katsomaan muita mekkoja vaan päätin, että tämä se on.

Mun ei todellakaan pitänyt nyt ostaa mitään mekkoa, mutta näin siinä pääsi käymään. Olin jopa aikaisemmin ajatellut vuokraavani häämekon, mutta se oma fiilis tätä kyseistä pukua kohtaan oli niin vahva, että mun oli vaan pakko ostaa se.

Eli käytännössä häämekko on nyt sitten hankittu. Menen tammikuun alussa sovitukseen, jonka pohjalta koko katsotaan ja lähempänä häitä mekon mittoihin tehdään vielä viilauksia.

Olen kyllä niin onnellinen tästä täydellisestä mekosta! Onneksi kaaso oli mukana, koska muuten en olisi ikinä edes sovittanut tätä mallia. <3

Kuvissa olevista mekoista mikään ei kumminkaan ole se The Dress, eli lopullisen häämekon näette vasta  häissä. <3 🙂