Hae
JohanOnFitness

Minkälainen Äiti Haluan Olla

Vanhemmuuden myötä olen miettinyt paljon minkälainen vanhempi/äiti haluan Theolle olla. On paljon asioita jotka olen itse kokenut hyväksi omassa lapsuudessani ja luonnollisesti joitain asioita joita haluan korostaa enemmän.

Ensinnäkin haluan olla äiti, joka asettaa lapselleen rajat. Rajat tuovat lapselle turvallisuuden tunnetta, mutta niiden kanssa tulee aina olla johdonmukainen. Lapsi vain häkeltyy, jos joskus saa tehdä jotain ja joskus ei. Jos kiellän jossain asiassa, niin yritän tehdä kaikkeni, että pysyn päätöksessäni enkä luovuta.

Haluan olla äiti, joka sanoo rakastavansa joka ikinen päivä. Haluan antaa hellyyttä ja vaikka teiniä Theosta se olisi ahdistavaa, niin meillä halataan päivittäin. Teiniangsteista huolimatta se halaus tuntuu kumminkin hyvältä, vaikka sitä ei teinipoika uskaltaisi myöntää.

Äitinä haluan olla se jolle Theo uskaltaa soittaa ja puhua missä tilanteessa tahansa, kellon ajasta riippumatta. Haluan ymmärtää ja auttaa, vaikka yhteisiä sääntöjä olisikin rikottu. Haluan auttaa keksimään ratkaisun yhdessä.

Haluan tarjota Theolle turvallisen ja aktiivisen elämän. Hän saa harrastaa ja haluan, että perheenä teemme yhdessä paljon asioita. Yhdessä tekeminen lähtee ihan perhepäivällisistä sinne kesälomareissuihin. Haluan viedä Theoa huvipuistoihin, tivoleihin, kesäpicnicille, mökille, jalkapallokentälle, luistelemaan, uimaan, jne. Lista on loputon! Olemme herra x:n kanssa todella aktiivisia ihmisiä ja haluamme, että Theollekin tulee ihana aktiivinen elämä. Tottakai pitää osata olla myös kotona ja rauhoittua.

Theo oppi ensimmäisen käsimerkin. 😀

En halua, että Theo kasvaa minuksi tai herra x:säksi, vaan hän saa kasvaa omaksi ihanaksi itsekseen.

Joka päivä ei tarvitse olla rohkea tai reipas, vaan saa myös välillä kiukutella ja itkeä aina kun siltä tuntuu. Se kuuluu normaaliin elämään ja arkeen. Aina ei tarvitse olla hyvä päivä, ei edes lapsella.

Haluan saada hänet ymmärtämään, että maailmassa on miljoonia mahdollisuuksia ja mikään unelma ei ole liian kaukana. Saa ja pitää unelmoida. Jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia ja niihin pitää uskaltaa tarttua.

Haluan olla läsnä. Toivon, että Theo muistaisi lapsuutensa sellaisena, että äiti aina leikki ja oli hassu, antoi paljon rakkautta ja oli ymmärtäväinen, mutta myös oikean tilanteen tullen tiukka.

Haluan äitinä, että lapsestani kasvaa mahdollisimman ehjä ihminen, jotta elämän vastoinkäymiset olisivat vain pieniä kumpuja muuten tasaisessa tiessä. 

 Lue myös: 22 asiaa mitä haluan opettaa lapselleni!

 

4 kommenttia

  1. Tinde kirjoitti:

    Ihanasti kirjoitettu!

  2. Maria (is) Strong kirjoitti:

    Itsellä oli selvä kuva, millainen äiti halusin olla. Esikoisen syntymästä on 8,5 vuotta. Olen itse muuttnut siinä ajassa niin paljon, että olemme lapsen kanssa oikeastaan kasvanut yhdessä. Tietyistä asioista olen pitänyt kiinni, mutta ne tulee luonnostaan. Meillä sanotaan puolin ja toisin perheen keskellä joka päivä, että rakastetaan toisia. Ja rajat olen pitänyt, vaikka ne joskus venyy ja paukkuu. Nyt otan äitiyden sellaisena kun se tulee, ilman odotuksia. Meistä valtaosa kun yrittää parhaansa vanhempana, joka on maailmassa niitä haastavampia ja samalla antoisampia asioia.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Kiitos kommentista. Tuo on varmasti aivan totta! Nyt on selkeä kuva minkälainen haluaa olla, mutta kun kasvaa ihmisenä ja varsinkin äitinä, niin tilanteet varmasti muuttuu, jne. Tuokin on totta, että varmasti tämä vanhemmuus on koko maailman haastavin mutta antoisin asia. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *