Hae
JohanOnFitness

3 Viikkoa Huonosti Nukuttuja Öitä

Ajatus ei kulje, silmiä ja päätä särkee, huonovointinen ja sumuinen olo. Tätä unettomuus aiheuttaa. Nyt on mennyt kolme viikkoa siitä kun Theo rupesi nukkumaan huonosti. Jos Theo ei nuku, minä en nuku. Hyvin yksinkertaista.

Kaikki alkoi Theon flunssasta. Ensimmäinen viikko meni siihen kun Theo heräili useamman kerran yössä, koska hänellä oli yskä ja nuha.

Toisella viikolla flunssa oli jo lähtenyt, mutta heräilykerrat vaan kasvoi. Tässä vaiheessa alkoi omakin väsymys jo vähän tuntua. Aikaisemmin Theo heräsi ainoastaan 2-3 kertaa yössä syömään. Syöminen kesti vajaa 10 min ja sitten hän aina nukahti heti uudelleen.

Nyt Theo herää 1-2 kertaa tunnissa. JOKA IKINEN YÖ.  Hän säpsähtelee ja heiluttelee käsiään sekä jalkojaan ja stten havahtuu itkuun. Etsii minua viereltään ja haluaa rinnalle. Syö kunnolla sen 2-3 kertaa yössä, mutta muuten hakee vaan turvaa. Silittely ei auta. Tutti ei auta. Ainut mikä auttaa on rinta.

Olen kyllä kokeillut kaikki mahdolliset poppaskonstit; Unipussi, kapalointi, tutti, uniriepu, tassuttelu, havahduttaminen ennen nukahtamista, totaali kieltäytyminen, jne. Mikään ei auta. Kaikki päättyy hysteeriseen itkuun, joka helpottuu vasta kun hän pääsee rinnalle. Ei siinä mitään, jos tosiaan tämä olisi tällaista vain 2-3 kertaa yössä, mutta joka tunti. Huoh.

Nyt kun kolmaskin viikko oli tällainen, niin voin sanoa, etten ikinä ole ollut näin väsynyt. Keskiviikkona väsymys oli jo niin suuri, että aamulla kun oli aika nousta sängystä, niin aamukahvia juodessa pääsi ihan itku. Mulle iski vielä flunssa päälle, joka myös laittoi mielen hieman alas. Sekin varmasti tuli sen takia, kun on vaan niin väsynyt ja vastustuskyky heikoilla. Kauhea tunne nousta uuteen päivään, kun olo ei ole yhtään virkeä. Unohtelen ihan asioita. Mun piti miettiä yksi päivä, että olinko mä äsken käynyt vessassa vai en.

Herra x vei keskiviikkona Theon pariksi tunniksi pois kotoa, jotta saisin päiväunet. Niistäkään ei tullut mitään, koska väsymys oli mennyt siihen pisteeseen, etten saanut unen päästä kiinni. Nuokuin tunnin verran koiranunta ja olo oli vielä kauheampi kuin aamulla. Torstaina sain nukuttua Theon kanssa yhdessä tunnin päikkärit ja pääsin ihan syvään uneen asti. Olo oli kuin eri ihmisellä tuon jälkeen.

X:stä tähän unihommaan ei ole mitään hyötyä, koska hän joko herää aamulla aikaisin töihin tai treenaamaan, niin ei voi olla öitä valveilla. En edes tiedä auttaisiko se, jos x antaisi vaan pulloa Theolle yöllä. Luulen, että huutaminen alkaisi saman tien kun en itse olisi antamassa rintaa. Kerran me tätä testattiin kun Theo oli ihan pieni, niin itsekkin olin hereillä koko syötön ajan, niin ei siitä ollut mitään hyötyä. En vaan saa itse nukuttua, jos kuulen Theon. Välillä vähän tuntuu ettei herra x jotenkin ymmärrä minkälaisia nuo yöt minulla on ja miten väsynyt olen. Olenkin sanonut hänelle, että joku yö mä herätän hänet yhtä monta kertaa mitä itse herään, niin ymmärtäisi. Onneksi hän tekee aina kotona ollessaan mun aamupalan ja ruuat, niin ei tarvitse itse niitä ihan koomassa väsätä. Neuvolassakin sanoivat keskiviikkona, että annat vaan nyt Theon isän tehdä kaikki kotityöt, niin siihen vaan totesin, että hän tekee ne muutenkin aina. 😀 Neuvolta-täti naureskeli, että ompas hyvä palvelu. 😀

Keskiviikkona oli tosiaan tuo 4 kuukauden lääkäri ja kaikki oli hyvin. Korvissakaan ei ollut mitään. Lääkäri ei löytänyt mitään syytä mistä nuo yöt voisi johtua. Neuvolassa antoivat vain sosiaalityöntekijän numeron, jolle voin soittaa jos tilanne ei helpotu. He kuulema voivat auttaa yöjutuissa. Käyttivät ihan nimikettä ”uniexpertti”.  Unikoulua ei  kumminkaan saa tehdä ennen kuin Theo on 6 kuukautta. Toivon todella, ettei nyt siihen asti tarvitsi valvoa joka yö näin.

Pyrin kumminkin koko ajan muistamaan, että tämä on varmasti väliaikaista ja pysyä positiivisena. Negatiivisuus kun ei vaan auta. Joka päivä lähden kumminkin liikkeelle ja teen jotain. Pyrin säilyttämään oman itseni väsymyksestä huolimatta.

17 kommenttia

  1. Väsynyt kirjoitti:

    Mä niin tiedän ton tunteen, pohjattoman väsymyksen.. en oo ikinä ennen äitiyttä ollut näin väsynyt, vaikka olisin ollut valveilla kolmatta vuorokautta.
    Huh!
    Siinä hetkessä ei auta ajatukset ohimenevästä vaiheesta..
    Ja miehet ei oikeesti ymmärrä.
    Oon kans yrittänyt lähteä liikkeelle väsymyksestä huolimatta useinmiten-ulos, kahvilaan, kuntosalille tai muuta. Nyt vaan kaikki väsyttää ja paljon. Ei saa nukuttua silloin,kun siihen olis mahdollisuus.
    Tsemppiä!

    T.itsekin 4kk:n ikäisen vauvan väsynyt äiti

    • johannavaris kirjoitti:

      Oi no sulla on ihan sama tilanne! Kovasti jaksamista sinne! Se kyllä helpottaa mua ainakin, että tietää että tämä on ohimenevää. <3

  2. Tinde kirjoitti:

    Voi tsemppiä! 🙁 Tutun kuuloista. Voimia!

  3. A kirjoitti:

    Tsemppiä, kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.
    Kaikilla toimii eri systeemit enkä tiedä teidän nukkumisjärjestelyistä, mutta meillä unet pelasti se että vauva nukkui minun kainalossa. Nukuin ilman paitaa ja vauva söi omia aikojaan, enkä joutunut nousemaan ylös. 😀
    Mutta tosiaan kaikkihan ei pysty nukkumaan yhtään, jos vauva on vieressä, meille tämä vaan oli toimivin järjestely.
    Toivottavasti saat pian taas nukuttua, se valvominen on ihan tuskaa.

    • johannavaris kirjoitti:

      Kiitos kommentista! Joo Theo nukkuu mun vieressä nyt kun en millään kykenisi aina nousemaan sängystä hakemaan häntä. En silti saa nukuttua silloin kun hän syö. :/

  4. A kirjoitti:

    Tiedän tunteen, vauva herännyt viimeiset 3vk 1-2h välein ja nukahtaa vain, kun saa rintaa. Ei tutit eikä silittelyt auta. Nyt on 3kk vanha. En tiedä mikä tähän auttaisi.. koko yö tosi levotonta menoa. Toivon, että tää tosiaan pian loppuisi! Tsemppiä sinne ❤️

    • johannavaris kirjoitti:

      Kiitos samoin!! Teillä on varmaan 3 kk tiheen imun kausi menossa. Huoks. Kausia kausien perään. Kovasti tsemppiä! <3

  5. Hms kirjoitti:

    Voi ei 🙁 Voin vain kuvitella sun fiilikset.

    Mulla on kolme lasta ja JOKAISELLA on alkanut yöllinen hulinavaihe 4-5 kk iässä. Lapsi ei yhtäkkiä enää osaakaan nukahtaa itsekseen takaisin vaan alkaa heräillä monta kertaa tunnissa ja tarvitsee aikuisen apua nukahtaakseen takaisin.

    Ekan ja tokan kohdalla auttoi pieni unikoulu eli silittelin lapsen uneen. Jos hän alkoi huutaa, otin syliin. Rauhoittuessaan laskin takaisin sänkyyn ja jatkoin selästä silittelyä niin kauan, kunnes lapsi nukahti. Olin onnekas, koska sinnikkäästi piti valvoa vain yksi yö. Olin päättänyt, että tämän kortin katson ja teen kerralla kunnolla. Sen jälkeen he oppivat nukahtamaan taas itsekseen.

    Kolmannen kohdalla en muista mitä tehtiin 😁 Hän on ollut haasteellisempi kuin sisaruksensa. Jollain konstilla säätö saatiin loppumaan, koska hänen kohdallaan ei ole tarvinnut kärsiä sietämättömästä väsymyksestä/unettomuudesta.

    Mä komppaan aiempaa kommentoijaa, että miehet ei vaan ymmärrä miltä tuntuu herätä useita kertoja yössä, koska harvassa tapauksessa mies hoitaa jokaisen herätyksen ja joka yö.
    Mielelläni siirtäisin heräämisvastuuta pikkuvauva vaiheessa miehelle, mutta mulla on aina sama ongelma kuin sulla – herään lapsen itkuun enkä saa nukutuksi sillä välin kun isä hoitaa lasta. Syytän tästä hormoneja 😁 Kyse ei ole siitä etteikö luota miehen kykyyn hoitaa.

    Tosi hyvä, että sait neuvolasta yhteystiedot, josta pyytää apua. Kannattaa hyödyntää sitä eikä vetää itseään äärirajoille. Ei ole heikkoutta pyytää apua, se on järjen käyttöä.

    Tsemppiä teille!

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Kiitos kommentista! Joo mä aion kyllä heti kun Theo on 6 kk tehdä sen unikoulun. 🙂 Kiitos tsempistä. Nyt on onneksi pri parempaa yötä takana. Huomasin, etä välillä auttaa, että laitan vain oman kämmenen Theon poskea vasten jota hän nuolaisee kaksi kertaa ja sitten tarraa käsillä kiinni ja nukahtaa. 😀 Tämä on tuonu helpotusta. 🙂

  6. Niina kirjoitti:

    Hei. Voitko tehdä postauksen siitä miten ja mistä teillä riidellään ja sit taas kuinka parisuhteesta pidetään huolta? Kuinka toista huomioidaan?

    Voimia öihin!

  7. Mimsa kirjoitti:

    Mä annoin välillä vauvan isälleen viikonloppuaamuisin, että sain nukuttua pari tuntia rauhassa korvatulpat päällä. Puolen vuoden iästä asti mies hoiti pari yötä, kun olin niin poikki. Molemmat vanhemmat tarvitsevat unta, myös se kotona oleva! Tsemppiä rikkonaisiin öihin, sulla vaikuttaa olevan ihanan positiivinen asenne niistä huolimatta 🙂

  8. Ellipsi kirjoitti:

    Meillä oli samanlaista puoli vuotta…tyttö heräili pahimmillaan 15-20min välein ja rauhoittui vaan rinnalla. Parhaimpina öinä heräsi tunnin välein. Puoli vuotiaana pidettiin hyvin suunniteltu unikoulu – netissä kun tästä kerroin, meidät tuomittiin julmiksi vanhemmiksi yms. Mutta unikoulu pelasti koko perheen. Ne jotka ei ole vastaavaa kokeneet eivät ymmärrä – sanotaan vaan, että nuku päivällä, mutta kun uni ei tule pitkän valvomisen jälkeen. En voi muuta sanoa kuin paljon jaksamista ja tehkää niin kuin teille on parasta ja miten vaan ikinä saatte unta. ♡

    • johannavaris kirjoitti:

      Apua toi 15-20 min. Huhhuh. Joo kyllä meilläkin on suunnitteilla puolivuotiaana se unikoulu jos meno jatkuu. Ihan pakko. Kiitos kommentista. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *