Hae
JohanOnFitness

Miten Parisuhde Voi Vauva-arjen Keskellä

Kuten vakkarilukijat tietävät, että olimme herra x:n kanssa seurustelleet ”virallisesti” noin puoli vuotta kun saimme tietää, että odotan Theoa. Ennen Theon syntymää olimme asuneet yhdessä vain kuusi kuukautta. Siinä sitten opettelimme asumaan yhdessä samalla kun raskaus eteni.

Tottakai sitä oppii tuntemaan toisen kunnolla vasta sitten kun on asunut henkilön kanssa. Kaikilla meillä on ne omat tavat johon olemme tottuneet ja kun kaksi henkilöä muuttaa yhteen, niin onhan se vähän sellaista joustamista suuntaan ja toiseen. Minä olen joustanut omista jutuistani ja niin on myös herra x. Vielä tänäkin päivänä meidän yhdessä eläminen on totuttelua toistemme tapoihin. 😀 Mutta toisaalta emmehän me ole asuneetkaan niin pitkään vielä yhdessä.

Kuten kaikissa suhteissa alku on aina uutta ja jännittävää, mutta arki se koittaa jokaiseen suhteeseen. Varsinkin se vauva-arki. 😀 Pidän sitä hyvänä asiana, että olimme seurustelleet niin vähän aikaa ennen kun rupesin odottamaan Theoa. Tuntuu ettei suhteen kipinä hiivu, koska koko ajan tapahtuu uutta. Toivon, ettei se kipinä hiipuisi koskaan. Vanhemmuus tuo myös uusia puolia esiin kumppanista. Minusta on ollut ihana katsoa miten x otti isän roolin heti jo synnytyssairaalassa ja miten hän nykyäänkin hoivaa Theoa.

Vaikka se vauva-arki todellakin on tullut meidän taloon, niin emme missään vaiheessa ole lakanneet huomioimasta myös toisiamme. Herra x kyllä huomioi minua enemmän kuin minä häntä ja tiedän, että sen suhteen itselläni on korjattavaa. Olen vain vielä tässä vaiheessa todella kiinni Theossa, varsinkin iltaisin.

Toisen huomioiminen ei tarvitse olla isoja asioita. Meillä se voi olla suudelma ennen nukkumaan menoa, hipsutus sohvalla, aamupalan tekeminen toiselle, jne. Näitä pikku juttuja tulee vaalia, koska ne ovat ainakin mulle todella tärkeitä. Vaikka sitä yhteistä aikaa vain kahdestaan ei enää ole, niin juuri noilla pikku jutuilla on sen takia iso merkitys.

Musta on tärkeää ettei parisuhde muutu vanhemmaksi tulon jälkeen sellaiseksi, että ollaan myös sille kumppanille se ”äiti” ja ”isi”, vaan kumppani tulee nähdä kumppanina.

Vaikka koen, että olemme saaneet parisuhteen toimimaan hyvin vauva-arjen keskellä, niin tottakai meilläkin on niitä huonoja päiviä. Niistä on vaan opittava ja mentävä eteenpäin yhdessä.

Kun Theo on vähän isompi niin sitten halua ehdottomasti kerran kuukaudessa esim. treffi-illan, jolloin ollaan vaan herra x:n kanssa kahdestaan. Parisuhdetta ei koskaan tule pitää itsestään selvyytenä ja siksi se kumppanin huomioiminen ja ne kahden keskiset hetket ovat todella tärkeitä.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *