Hae
JohanOnFitness

Mille Vartalo Näyttää 4 Viikkoa Synnytyksestä

Nyt on vajaa neljä viikkoa synnytyksestä. Aika on kulunut supernopeasti ja tuntuu, että raskaudesta olisi ikuisuus. On ollut mielenkiintoista seurata, miten oma kroppa palautuu raskaudesta ja sektiosta. Palautuminen on kaikilla yksilöllistä, joten edes googlettelut ”kropan palautuminen raskaudesta ja sektiosta” ei auta. 😀

Viikko viikolta huomaan muutoksia vartalossa ja vaa’an lukemassa. Tällä hetkellä raskauskiloja on pudonnut n. 13 kg. Eli vielä on 8 kg jäljellä.

Vatsan iho ei ole vielä tietenkään palautunut, mutta huomaan siinäkin muutoksia jo nyt. Jännä nähdä miten iho palautuu ja miten pitkään se vie aikaa. Kiinteytymisen tai painonpudotuksen eteen en ole tehnyt yhtään mitään, enkä muuten vähään aikaan tule tekemäänkään. Nautiskelen nyt vauva-arjesta ja palaan liikunnan ja tarkemman ruokavalion pariin sitten kun niiden aika taas on. <3

Tulen kyllä jakamaan tätä palautumista säännöllisesti täällä blogissa, koska itse en löytänyt oikein mitään tietoa mistään. 🙂 

Vaunulenkeillä en ole vieläkään päässyt käymään. Katsotaan jos vaikka viikonloppuna pääsisin. 🙂

 

”Minä En Äitinä Tee Noin”

Minin syntymän myötä on kyllä iso osa elämästä ja arvoista mennyt uusiksi. On paljon asioita joista ajattelin ennen raskautta ja minin syntymää, että ”minä en varmasti sitten äitinä tee noin”, jne. Voi kuinka väärässä olinkaan. 😀

Nyt vasta ymmärrän sen kun sanotaan, että ei pitäisi puhua mitään ennen kuin on omia lapsia. Jep. Näinhän se on.

Konkreettisena esimerkkinä voin sanoa, että olin etukäteen ajatellut että mini ei kyllä nuku mun vieressä yhtään ainutta yötä vaan alusta saakka opetan nukkumaan omassa sängyssä. Nyt on sitten ollut muutamia öitä, että hän kitisee ja itkee jos laitan hänet omaan petiin, vaikka on täysi ja vaippa kuivana, jne. Olen yrittänyt rauhoitella hänet tutilla ja silitellä päätä. Olen yrittänyt nukuttaa syliin, mutta aina kun nukahtaa ja rupean siirtämään takaisin pinnasänkyyn, niin hän herää ja alkaa nyyhkyttämään. Sitten kun otan hänet mun viereen, niin hän on ihan tyytyväinen ja pienellä kädellään koskettaa mun rintakehää ja rauhoittuu. Eli nyt ollaan silloin tällöin nukuttu vierekkäin. Onneksi ei nyt sentään kaikki yöt mene näin, vaan yleensä hän nukahtaa kiltisti pinnasänkyyn ja nukkuu siellä ihan hyvin.

Toinen etukäteen sanomani asia oli, että jos vauva kitisee, niin en heti mene siihen, jotta ei totu aina jonkun tulevan pienestäkin ääntelystä. Joo-o! Helpommin sanottu kuin tehty. 😀 Opettelen vielä tulkitsemaan minin ääniä ja eleitä ja olen kyllä heti menossa katsomaan mikä on tilanne kun hän jonkun äänen päästää. Onneksi herra x on aina välillä sanonut mulle, että älä vielä mene, että vauva vaan juttelee. Näin olen saanut pidettyä itseni edes vähän ”kurissa”. 😀

Käytännössä kaikki ennakkoajatukset olen saanut laittaa roskiin ja tässä nyt opettelen asioita ihan alusta saakka uusiksi. Rakkaus tuota uutta perheenjäsentä kohtaan on ääretön ja sen takia oma sydän tuntuu särkyvän jos hän itkee. Nyt yritän vain totutella siihen, että se itku tosiaan kuuluu asiaan. Onneksi itkua tässä perheessä on todella vähän ja 95% ajasta mini on täysin tyytyväinen.

Voisin aloittaa ihan oman  blogisarjan ”minä en äitinä”, jossa kerron aina kun tulee eteen taas tällainen hetki, jossa ajatukset menee uusiksi. 😀