Hae
JohanOnFitness

30 Vuotta Taulussa

Tänään on mun syntymäpäivä ja täyteen tuli pyöreät 30 vuotta. Toki pientä ikäkriiseilyä on ilmassa, mutta musta tuntuu, että pahimmat ikäkriisit tuli mulla ennenaikaisesti jo muutama vuosi sitten. Silloin Pyhimyksen Pettymys-albumi oli aika kovassa soitossa. Pystyin jotenkin aidosti tuntemaan levyn biisit ja sanoitukset meni todella ihon alle. Kuulin silloin hänen keikalla, että tämä levy oli hänen 30 v kriiseilyn tulos. Ihmekkös tuntui, että ollaan samalla aaltopituudella.

Jos mietin elämääni viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, niin ei ole asiaa mikä ei olisi muuttunut. Suurin muutos on kumminkin tapahtunut mussa itsessä henkisesti.

20 vuotiaana sitä luuli tietävänsä kaikesta kaiken, vaikka oikeasti ei tiennyt mistään mitään. Tuosta ollaan tultu pitkä matka tähän päivään. Oon oppinut niin paljon elämältä ja paljon on vielä opittavaa, eikä se oppiminen tai sen tarve lopu koskaan.

Elämässä on ollut niin ylä- ja alamäkiä, on menty hemmetin kovaa ja tultu alas sitäkin kovempaa, on naurettu, itketty ja joskus molempia yhtä aikaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tienannut puhtaana tuhansia euroja kuukaudessa ja miettinyt mitäköhän sitä seuraavaksi ostaisi ja välillä taas elänyt aivan kädestä suuhun ja miettinyt millä maksan seuraavan viikon ruuat. Ihan vaan vinkkinä nuorille lukijoille, että jos tollaisia summia tienaa puhtaana niin kannattaa laittaa säästöön edes vähän. Itsehän en säästänyt noilta ”kulta-ajoilta” euroakaan vaan kaikki laitoin haisemaan. Fiksua, eikö. 😀 Noh, noista ajoista on onneksi opittu, vaikkakin kantapään kautta.

Kaikesta huolimatta mitään en kadu. Jotkut voisi pitää tyhmänä, mutta itse en osaa katua asioita joista olen oppinut. Kaikki ne virheet, hetket joissa on ollut mahdollisuus kasvaa, tilanteet joissa olen oppinut asioita itsestäni ovat tehneet minusta tämän Johannan, joka olen nyt. Joten, miten mä voisinkaan katua yhtään mitään.

Ystävä kerran sanoi hyvin, että isoin muutos mitä tapahtuu 20 vuotiaasta 30 vuotiaaseen on se itsevarmuus. 20 vuotiaana sitä meni bileisiin ja mietti, että pitääköhän täällä kukaan musta. Nyt 30 vuotiaana sitä menee samaan tilanteseen ja miettii, että hitto tuunkohan mä pitämään täällä kenestäkään. 😀

Näillä tunnelmilla mä jatkan mun syntymäpäivää. Herra x tarjoilikin jo aamupalan ja palan kakkua. <3  Sekin on muuten yksi ”aikuisena” olon plussia; saa aloittaa aamun kakulla.

Loppuun vielä lainaan Pyhimystä: ”Ollaan vanhempia kuin koksaan ennen ja nuorempia kuin koskaan tullaan olemaan.”

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *