Hae
JohanOnFitness

Mille Se Tuntuu Kun Kroppa Muuttuu

Oi että mä haluaisin olla yksi niistä naisista jolle raskaus tuo ainoastaan vaan sen pinkeän vatsan. Kyllä mä tiesin jo etukäteen, että mä en tule olemaan yksi heistä. Valitettavasti.

Aineenvaihduntahäiriösitä kärsineenä olen aikuisiällä aina kerännyt muutaman kilon nestettä kävelemällä pelkästään karkkihyllyn ohi. (Jos en  nyt  ihan kamalasti liiottele.) 😀 Eli käytännössä pienetkin muutokset ruokavaliossa on nostattanut painoa superhelposti. Tämän takia olenkin ollut aika tarkka syömisistäni viimeiset viisi vuotta.

Olen siis aina tiennyt, että jos joskus tulen raskaaksi, niin paino varmasti nousee ja reippaasti. En tiedä onko sukurasitteilla mitään tekemistä asian kanssa, mutta esimerkiksi äitini oli langan laiha ennen kuin aloitti odottamaan minua. Hän myös oksensi 5 kk ja paino pysyi siihen asti miltei samana. Loppujen 4 kk aikana hänelle tulikin sitten vajaa 30 kiloa. Toisaalta aika nopeasti raskauden jälkeen painosta oli tippunut jo 2/3 osaa pois.

Itselläni painonnousu ei ole ollut tähän asti mitenkään huolestuttava, vaan ihan normaalin painonnousun rajoissa mennään. Ainoa mikä häiritsee on, että kropan muodot ovat hävinneet. Missä mun uuma on? Entä urheilulliset olkapäät ja ne selkälihakset joiden eteen olen tehnyt vuosien työn?  Pakaratkin ovat menettäneet muotonsa ja se vasta ärsyttääkin! Välillä tarkastan peilistä, että onko edes hauis tallessa, mutta onneksi se ei sentään ole kadonnut. 😀 Tiedän, että jos olisin päässyt treenaamaan salilla niin muutos ei varmasti olisi näin iso. Fakta on kumminkin se, että jos olet 10 viikkoa poissa salilta niin kyllä se vaan näkyy.

Toivon, että mun olo alkaisi helpottamaan ja pääsisin sinne salille tekemään edes jotain satujumppaa, että pystyisin ylläpitämään peruskuntoa ja etten nyt kaikkia lihaksia menettäisi tässä 9 kk aikana. Tiedän ettei raskaus ole kehittymisen aikaa ja se tulee sitten vasta kun on palauduttu raskaudesta. Eli ei mulla mitään hinkua ole mennä rikkomaan omia ennätyksiä sinne.

Vartalon muutokset tuovat todella ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta olen iloinen, että raskaus näkyy ja homma konkretisoituu. Mutta valehtelisin jos sanoisin ettei kropan muutokset myös harmittaisi ja ahdistaisi. Tottakai kaipaan urheilullista ulkomuotoani ja sitä itsevarmuutta mikä mulla oli kun olin tyytyväinen itseeni. Tunsin itseni seksikkääksi, kauniiksi ja etenkin urheilulliseksi. Nyt fiilis on kaukana noista. Tein pitkään töitä kuntoni eteen; ylipainoisesta sohvaperunasta urheilijaksi. Nyt ahdistaa, että se työ viedään multa pois, vaikkakin se tapahtuu maailman ihanimman asian puolesta. Tiedän, että tämä kaikki varmasti unohtuu sillä hetkellä kun saan lapseni enismmäistä kertaa syliini, mutta siihen on vielä aikaa.

Tässä oli taas rehellisiä ajatuksia tästä hetkestä.

 

V. 2010 / 2017 (rv6 tietämättäni) /rv 17

8 kommenttia

  1. Minna kirjoitti:

    Voimia odotukseen! Ei ole aina helppoa ja ihanaa olla ”raskaana”.
    Kuitenkin ne kuukaudet ovat niin ainutlaatuisia elämässä että niistä pitäisi kai vähän osata nauttiakin.
    Varsinkin hetket kun vauva alkaa liikkumaan, tulee potkuja ja muksauksia. Se on ainakin aluksi helyyttävää.
    Lisäksi pitäisi nauttia joutilaasta ajasta mitä vielä on jäljellä. Syntymä on iso muutos, hyvässä ja pahassa.
    En tunne sinua, enkö ole edes blogin välityksellä elämääsi seurannut paljon. Silti tuon viimeisen kuvasi kohdalla tuli olo, että pakko kommentoida. Näytät odottavalle äidille parhaimmillaan. Sopivan ” pehmeän” näköinen.
    Ne pinkeät mahat on vähän pelottavia.
    Valtavasti tsemppiä tuleviiin kuukausiin !
    Kahden ”ison-tytön” äiti

    • johannavaris kirjoitti:

      Kiitos paljon! Joo mun pitää yrittää nauttia tästä. 😀 Se on vaan välillä aika vaikeaa. 😀 Ja kiva, että kommentoit ja toivottavasti jäät ihan vakkarilukijaksi. 🙂

  2. miltsu kirjoitti:

    itse ajattelin aikoinaan että en kestä kun vartalo ”menisi pilalle” raskauden aikana. nyt huomaan kyllä sen levinneen mutta tullut paino ei ahdista ollenkaan kun en sitä neuvolassa katso 🙂 ja tiedän että kyllä ne kilot joskus katoo,ja väliäkös sillä jos niiden ansiosta saa terveen lapsen. huomaan kyllä olevani välillä kriittinen, aamulla just katoin että onpas ojentajiinkin tullut lisäkerros päälle 😀 samalla kuitenkin kun vauva myllää mahassa niin ei sitä jaksa stressata,vaikka tunsin olevani elämäni kunnossa ennen raskautumista ja alkuraskauden aikana. mulla ollu kyllä pääkopan kanssa pelastuksena se että pystyn käymään salilla edelleen. tsemppiä 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Kiva kun kommentoit! Joo se salilla käynti varmasti auttaa, mutta kiva kuulla että en ole ainut näitten ajatusten kanssa, mutta tuo on helpottavaa, että se fiilis voi mennä ohi. 🙂 Tsemppiä sinnekin!

  3. tuttuja tunteita kirjoitti:

    Hei!
    Piti tulla kommentoimaan, koska olen itse samassa tilanteessa. Mulla jo 3.raskaus kyseessä, muttei helppo hyväksyä kropan muutoksia.
    Tämä raskaus on ollut haasteellisempi, koska aluksi oli tosi huono olo, lähinnä ulkoilutin päätä ekat 10 vkoa.
    Vähitellen (nyt vkoja kohta 20) olen palannut salitreenien pariin. ne sujuvat yllättävän hyvin, lähinnä suuria lihasryhmiä kuormittavissa liikkeissä (kyykky, mave) olen joutunut pudottamaan jo nyt painoja, eikä esim. mave tunnu suurilla kuormilla hyvältä.
    Itse olen pyrkinyt raskauksien aikana asennoitumaan uudestaan liikkumiseen; rennommalla otteella. Teen sitä, mikä minäkin päivänä tuntuu hyvältä. Pyrin voinnin mukaan 2-4 salitreeniin, kevennän tarpeen mukaan. Teen myös välillä salin sijaan aerobista, etenkin spinning on ollut hyvä laji. Aiemmin olen juossut varsin paljon, nyt juokseminen ei tunnu ainakaan pidemmälti hyvältä.
    Heti kun jaksat, lähde vaan salille- tee rauhallisemmalla tahdilla ja/tai vähemmän liikkeitä, se on auttanut itsellä.
    Ja jos salitreenit jää kokonaan pois, voit ajatella, että niiden pariin ehdit palata raskauden jälkeen.
    Tsemppiä- seuraan mielenkiinnolla sun raskautta! Kirjoittele vaan tuntemuksista. Jos jaksat, postaustoiveena olisi päivä kanssasi- postaus nyt raskauden aikana.
    -Salla-

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Kiitos kun kommentoit. Mahtavaa, että oot päässyt pikku hiljaa salitreenien pariin, sitä mäkin odotan! Joo mulla toi kyykky ei onnistu muutenkaan selkäongelmien takia mutta olisin onnellinen edes pienestä satujumpasta. 😀 Joo noin munkin pitää tehdä ja yrittää vaan asennoitua eri tavalla. Kiitos paljon tsempeistä ja samoin sinne! 🙂 Pidän mielessä tuon toiveen. Voisin hyvinkin sellaisen tehdä! 🙂

  4. Omppu kirjoitti:

    Hei! Mun mielestä on tosi mielenkiintoista lukea myös näitä postauksia, joissa oman kropan muuttuminen raskauden aikana ahdistaa. Muistan itsekin nuo tuntemukset, nyt kun poika on pian 9kk. Treenasin kyllä salilla koko raskauden, joka osaltaan lievitti ahdistusta omasta kropasta. Tietenkin ajatukset olivat kuitenkin myös vauvassa vahvasti ja siinä että kunhan hän voi hyvin niin voin ottaa vaikka ne 30 raskauskiloa koska tahansa. Tiesin kyllä myös olevani etuoikeutettu ja onnekas, että saan lapsen ja tulla äidiksi, yritystä oli kuitenkin yli vuosi takana.

    Nyt jälkikäteen kun ajattelee, niin ehkä stressasi turhan paljon tuota kropan muuttumista. Kilot (n.10kg) tippuivat vähän turhankin nopeasti, viikossa synnytyksestä. Nyt kun on päässyt taas kovien treenien makuun, niin huvittaa hiukan se ajatus siitä että vuosien kova työ valuisi viemäristä alas. Kyllä se lihasmuisti on vaan tallella, kun niihin treeneihin pääset taas kiinni 🙂 tiedän että kuulet tätä varmasti, mutta nauti nyt tuosta kasvavasta masusta ja vauvan liikkeistä ja muksauksista, niitä tulee oikeasti ikävä. <3

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Kiitos kommentista! 🙂 Kiva kuulla, että jälkikäteen oli sellainen olo että stressasi turhaan. Ehkä niin käy mullekin. Joo ja tottakai lihasmuisti ei noin nopeasti häviä. Se on vaan se fiili smikä tulee kun paineet lähtee ja kunto heikkenee. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *