Hae
JohanOnFitness

Kun Pelko Valtaa Mielen

Mulla on ihan pienestä pitäen ollut sellainen ajatusmaailma, että ikinä ei saisi olla ns. ”liian” huoleton tai liian onnellinen, koska milloin tahansa voi tapahtua jotain joka vie maton jalkojen alta. Vähän niin kuin, että ikinä ei saisi olla täydellisen onnellinen, koska juuri silloin kun onnellisuuden saavuttaa se otetaan minulta pois. Ajatusmaailmahan on ihan järjetön ja olen tehnyt paljon töitä aikuisiässä sen eteen, että uskallan olla onnellinen.

Vaikka olen työstänyt asiaa paljon, niin silti huomaan pelkääväni asioita joita ei ole tapahtunut. Esimerkkinä voin sanoa, että ukkini menehtyi kaksi vuotta sitten ja nyt menehtyi edesmenneen mummini sisko, joka oli kuin mummi minulle. Nyt sitten pelkään, että ei kahta ilman komatta. Minulla on pieni suku ja olen suunnittellut viettäväni heidän kanssaan vielä vuosia. Olin jo unohtanut tämän tunteen, koska pidän itseäni kyllä rohkeana ja järkevänä ihmisenä, joka ei yleensä anna tunteille liikaa valtaa.

Minulle on myös pienestä pitäen sanottu, että jos näkee unta jossa hammas lähtee irti, niin se merkitsee kuolemaa. Mitä lähempänä hammas on etuhampaita, niin sitä läheisempi henkilö menehtyy. Nyt sitten näin unta, että mun etuhammas lähti irti ja koko takarivistö. Tiedän, että tämä kuulostaa ihan hullulta, mutta nyt sitten pelkään, että jollekin mun läheiselle sattuu jotain. Se on kamala tunne.

Tiedän, että tämä on pelkkää taikauskoa, jolla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Alitajuntani nyt vain käsittelee menettämisen pelkoa näin.

Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia? 

xoxo

IMG_5771

 

 

 

2 kommenttia

  1. Punttimimmi kirjoitti:

    Täällä yksi, ihan samojen juttujen kanssa painin! Jos uskaltaa olla onnellinen niin varmasti se viedään pois heti joten parempi että on vähän varuillaan koko ajan 😅

  2. Mari kirjoitti:

    Mulla on ihan samoja tunteita ja ollut jo vuosia. Esimerkiksi kun sain unelmien työpaikan ja vielä vakituisen ja pääsin muuttamaan sen myötä mun lempikaupunkiin olin ihan varma että jotain pahaa tapahtuu. Sitä ikään kuin ei anna itselleen lupaa onneen. Onneksi en siis ole ainut näiden ajatusten kautta. Koen että tällaisten asioiden murehtiminen kuitenkin tuo sen, että sitä osaa arvostaa (ainakin useimmiten) mitä kaikkea on elämässä saanut ja sitä ihan tavallista arkea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *