Hae
JohanOnFitness

Olen Addikti

Ärtymys, pahantuulisuus, väsymys, huono olo, pääkipu. Nämä olivat ensimmäiset oireet 17 tunnin jälkeen ilman uutta annosta.

En koskaan aikaisemmin ole ajatellut olevani riippuvainen yhtään mistään ja mielestäni omien paheittenkin lista on suoraan sanottuna mitätön. En edes polta ja alkoholiakin käytän todella harvoin.

Nyt sitten joudun nousemaan seisomaan ja sanomaan ääneen: ”Hei! Nimeni on Johanna ja olen kahviriippuvainen”.

Kahvin ja minun yhteinen taival alkoi lukiossa. Välitunneilla ystävät kävivät koulun kahviossa hakemassa oman annoksensa ja jostain kumman syystä itse lähdin samalle tielle. Tämän seurauksena kahvia on kulunut 4-6 kuppia päivässä n. 12 vuotta. ”Tämä on suomalaiselle kumminkin vielä vähäistä käyttöä”, totesi työterveyslääkärini.

Ajan kanssa kahvin käyttö on toki muuttunut. Nykyisin jopa hieman hifistelen. Kokeilen eri kahviloiden omia nimikkokahveja ja käyn tutustumassa uusiin kahviloihin. Voisin kutsua tätä jopa jonkin sortin harrastukseksi. Tämän hetken suosikkini on Death before decaf -luomukahvi (tummapaahtoinen versio).

Tänään jouduin itselleni myöntämään, että olen riippuvainen tähän tummaan paholaiseen joka viettelee makunystyräni aina kerta toisensa jälkeen.

Menin aamulla verikokeisiin ja olin saanut  ohjeeksi etten saa syödä/juoda mitään ennen verikokeita. Ennen labraa kärsin väsymyksestä, pääkivusta ja pahantuulisuudesta. Aluksi luulin, että niskani ovat vaan jumissa, jonka seurauksena on pääkipu. Olin väärässä. Labrojen jälkeen minua odotti kädessäni jo aikaisemmin hakemani iso kahvi, josta nappasin heti huikan ennen kuin pääsin edes labrasta ulos. Join kahvin valonnopeudella. Tästä meni 10-15 minuuttia ja pääkipu, väsymys ja ärtymys oli poissa. Olin taas oma itseni.

Eli kyllä olen kahviriippuvainen ja myönnän sen. En kumminkaan ole vielä siinä pisteessä, että voisin sanoa kahville hyvästit. Joten tämä pahe jää vielä hetkeksi elämääni.

FullSizeRender[2]

aamupala

FullSizeRender

DSC00261

kuva 3

coffee-438416_640

 

 

Fitness ja Sen Tulevaisuus Suomessa

Olen keväästä asti miettinyt mikä oikeastaan on Fitneksen tulevaisuus Suomessa.

Suomen Fitnessurheilu ry (entinen IFBB Finland ry) hyväksyttiin Valo Ry:n jäseneksi vuonna 2014, jonka jälkeen Fitnessurheilusta tuli virallinen urheilulaji Suomessa. Liitto noudattaa WADAn antidopingohjelmaa ja se on ainoa kehonrakennus- ja fitnessliitto, jossa tehdään WADA:n hyväksymiä dopingtestejä.

Mielestäni laji ja liitto on ottanut suuren askeleen eteenpäin varsinkin toiminnassaan viimeisen parin vuoden aikana. Liitto on järjestänyt valmennusleirejä kilpailijoille sekä koulutustilaisuuksia valmentajille. Kilpailijoiden leireillä on käyty läpi niin urheilijoiden ravintoa, treenejä sekä annettu tietoa muistakin liiton lajeista.

Liitto on saanut paljon tiedotteitaan läpi eri medioissa, jonka ansiosta lajit rupeavat pikku hiljaa saamaan mielestäni ansaitsemaansa näkyvyyttä valtakunnallisesti.

Yhtenä todella positiivisena asiana pidän Bikini- ja Bodyfitness –sarjoihin tulleet Beginners-sarjat. Beginners–sarja on uusille mukaan tuleville kilpailijoille ja niille, jotka eivät ole aiemmin päässeet kilpailussa 15. parhaan joukkoon eli varsinaiseen kilpailuun yleisessä sarjassa. Tässä Beginners–sarjassa voi kilpailla useamman kerran tai ensimmäisen kilpailun jälkeen voi halutessaan kilpailla yleisessä sarjassa. Eli aloittelevien kilpailijoiden ei tarvitse heti ensimmäisissä kilpailuissa kilpailla esim. SM-voittajien tai jopa kansainvälisesti palkittujen kilpailijoiden kanssa.

Tänä vuonna uutena sääntönä tuli mukaan, että esim. Bikini Fitness –kilpailija voi kilpailla vaikkapa Body Fitness –kilpailuissa samana viikonloppuna. Tai vaihtoehtoisesti Men’s Physique –kilpailija voi kilpailla myös samalla reissulla Classic Bodybuildingissä.

Minusta tämä on todella hienoa, jos miettii esim. siltä kannalta, että on epävarma mikä on se oma laji. Esimerkiksi Bikini fitness –kilpailija, joka on saanut hyvin kehitystä aikaiseksi pääsee testaamaan riittääkö kunto Body Fitneksessä. Tai jos kilpailija on epävarma siitä kumpaan lajiin hänen fysiikkansa paremmin sopii, pääsee hän testaamaan molempia lajeja.

Ainut mikä minua itseä hieman mietityttää on ne muutamat poikkeustapaukset, jotka sitten pärjäävätkin molemmissa lajeissa. Esim. Bikini Fitness –kilpailija joka on top 3:ssa Bikinissä sekä top 3:ssa Bodyssä. Tai mieskilpailijaa, joka on top 3:ssa Men’s Physique:ssa sekä Classic Bodybuildingissa.

Kaikista lajeista on kuvaus mitä kyseinen laji hakee fysiikaltaan ja mielestäni se fysiikka ei voi muuttua päivässä näin merkittävästi. Toki tällä hetkellä kuvaukset ovat hyvin ympäripyöreitä.

Jos nyt ja tulevaisuudessa eri lajien kilpailijat sijoittuvat pokaaleille useammassa eri lajissa, niin eikö silloin ainut asia mikä erottaa lajit toisistaan ole poseeraukset ja asu?

Mielestäni sääntöjä pitäisi ehkä hieman muuttaa vieläkin selkeämmäksi niin, että lajeihin tulisi selkeämmät erot. Tämä olisi reilumpaa kanssa kilpailijoita kohtaan ja motivoisi varmasti oman lajinsa löytäneitä enemmän.

Se, että voidaan käydä testaamassa omaa fysiikkaa useammassa lajissa on edelleen hienoa asia, koska se voi auttaa sen oman lajin valintaa paremmin. Mutta onhan se varmasti kilpailijallekin hämmentävää jos pärjää samalla tavalla useammassa lajissa, jos kumminkin lajien välillä pitäisi periaatteessa olla eroja.

Kysymys siis kuuluukin, että tullaanko tulevaisuudessa näkemään pokaalisijoituksilla samat henkilöt aina useammassa sarjassa vai tuleeko lajien suhteen selkeämpi erottelu jonka ansiosta saadaan Suomeen lisää menestyneitä kilpaurheilijoita?

Tässä vielä lajien kriteerit kirjoitettuna auki ja esimerkkikuvat kilpailijoista, jotka ovat pärjänneet useammassa lajissa.

Bodyfitness: ”Body fitness on kauneuskilpailu, jossa haetaan lihaksikasta, urheilullisen esteettistä naisfysiikkaa. Kilpailijalla ei saa olla liian suuri lihasmassa. Kilpailijan pitää olla tasaisen kiinteä joka puolelta vartaloa, mutta mitään varsinaista kehonrakennusmaista lihaserottuvuutta ei saa olla.”

milla_bodyUpea Milla Kelahaara Body Fitness -sarjassa. Sijoittui kolmanneksi keväällä 2016. Kuva: Pakkotoisto.com

Bikini Fitness: ”Kilpailu on tarkoitettu itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on terveelliset elämäntavat. Kilpailijoilla ei saa olla suuret lihakset eikä lihaserottuvuutta. Kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen. Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset.” Lähde: Ifbb.fi

milla_bikiniEdeelleen upea Milla Kelahaara seuraavana päivänä Bikini Fitness -sarjassa. Sijoittui ensimmäiseksi. Kuva: Pakkotoisto.com

Classic bodybuilding: ”Classic bodybuilding (CBB) on kehonrakennuskilpailu, jossa kilpaillaan pituusluokissa, jotka ovat suhteutettu kilpailijan pituuteen ja painoon. Classic bodybuildingissa painotetaan urheilullisia muotoja, jotka esitellään anatomisissa asennoissa, pakollisilla asennoilla ja musiikin mukaan tehdyllä vapaaohjelmalla.”

cbbAlexander Espaillat Classic Bodybuildingissa syksyllä 2016. Sijoittui kolmanneksi. Kuva: Bodylehti

Men’s physique: ”Men’s physique -kilpailu on tarkoitettu miehille, jotka haluavat lihaksikkaan, silti urheilullisen ja esteettisesti miellyttävän fysiikan.”

miestenfysiikkaAlexander Espaillat Miesten fysiikassa seuraavana päivänä. Sijoittui toiseksi. Kuva: Bodylehti

Ja näille esimerkillisille urheilijoille nostan hattua ja onnittelen kisamenestyksestä! 🙂

Tähän loppuun julkaisen vielä kaksi kuvaa, jotka mun mielestä kuvastaa hyvin nyt esimerkkinä body fitneksen ja bikini fitneksen eroa.

sara

Bikini fitness -kilpailija Sara Back. Kuva: Team-Andro 

bettina

Body fitness -kilpailija Bettina Gräsbeck. Kuva: Mathias Busse.