Hae
JohanOnFitness

Milloin Saa Mennä Eteenpäin?

Nyt haluaisin kysellä lukijoideni mielipidettä seuraavaan asiaan. Milloin on ns. ”soveliasta” siirtyä eteenpäin eron jälkeen?

Jokainen parisuhde ja ero on erilainen ja jokainen henkilö käsittelee/toipuu erosta eri tavalla. Toisille toipuminen voi viedä vuosia ja toisilla kuukausia. Joillekin ero on henkisesti todella rankka ja toisille ei. Tämäkin varmasti riippuu siitä minkälainen suhde on ollut.

Yhtä ja oikeaa ”eteenpäin siirtymis aikaa” ei varmasti ole olemassa, mutta itse olen tätä miettinyt ja aika paljonkin. Oon kuullut sanonnan, että toipuminen erosta veisi puolet parisuhteen keston ajasta eli mun tapauksessa se olisi sitten 7,5 vuotta. Eli olisin silloin melkein nelikymppinen. Kuulostaa aika hurjalta.

Tiedän eronneita, jotka ovat heti kuukauden päästä ruvenneet jo uuteen suhteeseen ihan virallisesti ja sitten taas tiedän henkilöitä jotka ovat odottaneet vuosia, että ovat valmiita yhtään mihinkään.

Se on tietenkin itsestäänselvyys, ettei uuteen parisuhteeseen kannata lähteä, jos erosta ei ole vielä toipunut. Mutta mites niiden henkilöiden laita, ketkä toipuu ennätysnopeasti ja löytävät uuden kumppanin alta aikayksikön. Milloin on soveliasta alkamaan uuteen parisuhteeseen teidän mielestä?

Ainakin tällä hetkellä itse en ole valmis uuteen ”viralliseen” parisuhteeseen. Olen tähän tulokseen tullut siitä, että en kykene tunnistamaan omia tunteitani. Tunnen kyllä sisälläni tunteita ja ehkä jopa enemmän kuin pitkään aikaan, mutta en osaa tulkita niitä. Sitten kun opin tunnistamaan ne, niin uskon olevani pienen askeleen lähempänä uutta alkua jonkun toisen kanssa.

Minkälaisia kokemuksia teillä on? 

Näyttökuva 2016-5-20 kello 22.24.56

7 kommenttia

  1. Eeva kirjoitti:

    Moi Johanna,
    Törmäsin itse jokunen kuukausi sitten Maaret Kallion artikkeliin joka vastasi kysymykseen ”kauanko kestää, että erosta pääsee yli?” Artikkelista jäi erityisesti mieleen se, että jokainen suhde jättää meihin jonkinlaisen jäljen ja se on varmasti mielessä vielä pitkään eron jälkeenkin. Oleellista on, että millä tavalla eroon on päädytty ja kuinka suhde on saatettu loppuun. Silloin kun ero on ollut ”yhteinen päätös” ja asiaa on mietitty huolella, niin sitä voi olla yllättävänkin nopeasti valmis uuteen suhteeseen. Artikkelin pohjalta ja ystävieni kokemuksiin peilaten uskallan sanoa, että saa mennä eteenpäin heti kun siltä tuntuu eikä tosiaan kannata uskoa sitä Sinkkuelämää- jakson ”puolet parisuhteen keston ajasta” höpönlöpöä (itsekin olen tuon kyseisen jakson nähnyt). 😉 Ehkä tuo sanonta on keksitty siksi, että ihmisellä on pakonomainen tarve järkeistää asioita ja laittaa tunne-elämän ongelmia jonkinlaiseen raamiin, ikään kuin niitä edes pystyttäisiin jollain tavalla matemaattisesti ratkomaan. Sinulla on varmasti jokin näkemys siitä mitä haluat tulevaisuudeltasi ja ehkä siihen ei liity (ainakaan tällä hetkellä) uusi parisuhde. Toivottavasti kohdallesi tulee kuitenkin uusia, ihania ja jännittäviä ihmissuhteita, jotka täyttävät elämääsi ja vievät eteenpäin. Go with the flow! 🙂 Tässä vielä linkki tuohon artikkeliin: http://nyt.fi/a1460513223320

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Kiitos kommentista ja linkistä! Pitääkin käydä tutustumassa enemmän artikkeliin! Näinhän se on. Pitää todellakin mennä vaan fiiliksen mukaan! 🙂

  2. Maikku kirjoitti:

    Voi että, ihan sama tunne! Erosin 1,5 vuotta sitten 10 vuotta kestäneestä avioliitosta. Tässä välissä olen tapaillut harvakseltaan yhtä ihmistä josta kyllä muodostui minulle rakas mutta sitten jouduin hänestäkin luopumaan. Nyt olen yksin. Minäkään en osaa tunnistaa tunteitani, tavallaan en ymmärrä että mitkä tunteet johtuvat erosta tai näistä entisistä parissuhteista ja mitkä tunteet ovat aitoja ja normaaleja tällä hetkellä.

    Esimerkiksi kaipaan todella paljon miehen kosketusta ja läheisyyttä, mutta sitten jos saisinkin sitä joltain mieheltä ja minulla olisi siinä hyvä olla, niin en tiedä johtuisiko se siitä että muistelen sitä hyvää olotilaa mitä oli joskus exän kanssa vai onko se tunne olemassa oikeasti sen nykyisen ihmisen kanssa. Tätä on hyvin vaikea selittää, mutta yritin kuitenkin 😀

    Olen myöskin tajunnut sen, että vaikka miehen kaipuu on todella iso, en voi olla jonkun miehen kanssa vain sen takia että saisin itse läheisyyttä, jos en pysty ottamaan vastuuta myös siitä toisesta ihmisestä. Pelkään että käytän jotain miestä vain hyväkseni että saisin itse läheisyyttä ja hyvää oloa, mutta sitten en pysty hänelle vastavuoroisesti antamaan tarpeeksi.

    En tiedä kuulostaako tutulta mutta omassa päässä on kyllä sellainen sekasotku että mietin olenko koskaan enää valmis uuteen suhteeseen 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Kiva kun kommentoit! Nuo sunkin tunteet kuulostaa hyvin tutulta. Todella samoja ajatuksia mulla. Tsemppiä sinne! <3

  3. L kirjoitti:

    Niinkun ihan missä tahansa muussakin asiassa, tähän on vaan yks oikea vastaus: Just silloin, kun se tuntuu oikealta.
    Joo, liian nopea toiminta voi myöhemmin kaduttaa, mutta se voi myös olla paras päätös mitä tekee.
    Ja päin vastoin, jos ei tunnu hyvältä ”mennä eteenpäin”, aloittaa uutta parisuhdetta tms., ei sitä kannata tehdä. Se saattaa mietityttää ja tuntua siltä, että nyt jää joku hyvä juttu ”kokeilematta”. Mutta jos se ei tunnu oikeelta, niin mitä sitten.
    Elämä vie kyllä eteenpäin. Päätökset pitää tehdä oma pää ja sydän edellä, ei sen mukaan mitä joku muu sanoo. Olen tän vasta oppinut, ja se aika kun tätä oon toteuttanut, on ollut elämäni parasta. Vaikka se saattaa muiden silmiin näyttää ihan järjettömältä.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Kiitos kommentista! Näinhän se on. Pitää opetella muuttamaan hieman omiakin ajatuksia tuohon suuntaan! :))

  4. Inexplicable kirjoitti:

    Soveliaisuudella ei mielestäni olen tämän asian kanssa tekemistä. Sen sijaan antaisin ohjeeksi, että uuteen suhteeseen kannattaa ryhtyä, kun on varma siitä, että eron aikana mahdollisesti syntyneet negatiiviset tunteet eivät tule mukana siihen uuteen suhteeseen. Se olisi liian väärin sitä uutta kohtaan. Mutta mutta, jos ihastuu/rakastuu niin minkäs sille voi; ei sitä vastaan voi, eikä kannatakaan taistella, silloin voi kaikki säännöt unohtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *