Hae
JohanOnFitness

Vajaa 8 000 Minuuttia Lattialla

Tämä teksti tulee kuulostamaan varmasti aika kliseiseltä, mutta kyllähän ne kliseet aina totuuden jyväsestä lähtee liikkeelle.

Nyt starttasi mulla kuudes päivä olohuoneeni lattialla. Normaalisti herään kuudelta ja teen aamutreeniä ja sen jälkeen olen 8 h töissä ja teen sitten iltatreeniä. Normaalissa arjessa olen poissa kotoa n. 12-14 h ja sitten tulen kotiin syömään ja nukkumaan. Olen sellainen ihminen joka on menossa koko ajan ja nautin siitä. Kun tällainen ihminen joutuu vangiksi omaan kotiin ja pakotetaan olemaan kotona kykenemättä liikkumaan yhtään sen pidemmälle kuin vessaan, niin voitte vaan kuvitella mitä kaikkea sitä kerkeää ajattelemaan.

Aika on kulunut hitaasti, mutta toisaalta taas nopeasti. Ajan taju on hävinnyt. En tiedä johtuuko se pöperöistä joita syön selkäkipuun vai onlenko menettämässä järkeni. Toivottavasti ensimmäisestä.

Aluksi harmittelin, että treenit jää, sen jälkeen harmittelin että miten paljon lääkkeet kerääkään nestettä. Muutaman pävän jälkeen alkoi se todellinen harmitus. Sama ne treenit. Ihan sama se turvotus ja nesteiden keertyminen. Alkoi paniikki; ”Mä en pysty liikkumaan ilman kipua. Olo ei ole helpttanut usean päivän jälkeen. Mikä mulla on. Voi kun pääsisin edes vessaan tai suihkuun ilman kipua tai jos voisin seisoa edes ihan vähän tuntematta kipua.”

Tällä hetkellä niiden treenien jääminen ja nesteiden keertyminen on pienin mun murheista. Mä vaan toivon, että voisin edes kävellä. Nyt on mennyt jotakuinkin 5 ja puol päivää täällä lattialla. Se tekee yli 130 tuntia. Minuuteissa se on vajaa 8 000.  Siinä kerkee pähkäillä.

Olen tänä aikana käynyt kolmella eri lääkärillä ja jutellut puhelimella 2 eri asiantuntijan kanssa. Kaikki ovat sitä mieltä, että kyseessä on edelleen selkäkramppi, joka on vaan nyt jostain syystä ärhäkkäämpi kuin yleensä. Olen saanut ohjeet miten voin yrittää helpottaa kramppia ja päästä pois pakkoasennosta johon selkä koko ajan pyrkii. Avaimet helpottamiseen mulla on ja kaikkeni teen, että kohta voisin jo kävellä edes sinne keittiöön tuntematta kipua.

Olisi ihanaa todeta, että minä, aina niin pedantti Johanna, olisin pysynyt tarkasti ruokavaliossani, mutta näin en ole tehnyt. Nyt on ollut heikkoetki niin kropalle kuin mielelle. On päiviä, että havahdun etten ole syönyt kuin aamupalan ja on taas päiviä jolloin olen syönyt esim. karkkia. Mun olisi pitänyt olla vahvempi, mutta nyt vain en ole ollut. Onneksi en nyt millään kisadietillä ole ja jos olisin ollut, niin en usko, että silloin olisi näin käynyt. Mutta tällä hetkellä toki tämäkin harmittaa, mutta suurin ajatus on vaan siinä, että haluan saada itseni kuntoon. Haluan päästä eroon tästä krampista.

Kaikki on sanonut, että tämä on vain väliaikaista ja se on helpottavaa kuulla! Lupaan tämän kaiken jälkeen arvostaa joka ikistä hetkeä enemmän! 

FullSizeRender

En todellakaan näytä nyt tältä. Kuva otettu FF pikkujouluista. Kaveri sanoi kun tuli mua moikkaamaan, että oon niin kalpee ettei erottanut mua valkoisesta lakanasta. 😀

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *