Hae
JohanOnFitness

Ambulanssilla Sairaalaan

Yleisesti oon aina positiivinen ihminen ja valitan tai murehdin asioista todella vähän. Jos elämässä tapahtuu asioita joihin en voi itse vaikuttaa, niin silloin en murehdi sitä. Se olisi ajan hukkaa.

Tottakai välillä tulee huonoja päiviä, mutta se kuuluu elämään. Tällä hetkellä mulla on nyt menossa yksi sellainen huonompi päivä.

Mullahan on selkä reistaillut säännöllisen epäsäännöllisesti viimeiset 1,5 vuotta ja nyt viimeiset 2 kk se on reistaullut todella paljon. Oon tän 2 kuukauden aika käynyt lääkärissä hakemassa kipulääke- ja relaxanttipiikit jo 4 kertaa. En ole päässyt treenaamaan niin kovaa kuin olisin halunut ja jalkoja oikeastaan ollenkaan. Toki oon onnellinen, että treenejä on silti tänä aikana tullut se vähintään 4 salia ja 3 aerobista viikossa (poikkeuksena tää viikko).

Nyt mun sekä oli kiepä taas koko viime sunnuntain ja maanantain sekä tiistain. Keskiviikkona ja torstaina selkä oli parempi ja perjantaina aamulla se tuntui aika normaalilta. No perjantaina aamulla kun olin lähdössä salille niin kumarruin nostamaan salikassia ja selän valtasi järkyttävä kipu. Kävelin kotona hetken ympyrää ja odotin jos kipu hellittäisi. Noh, ei hellittänyt vaan paheni. Itkin olohuoneen lattialla kun en vaan päässyt ylös enää. Herra A käytännössä kantoi mut autoon ja mentiin suoraan Aavaan. Aavassa sain taas piikit ja lähetteen ensi viikolle Fysiatrille. Itkien lähdin sieltä pois, koska piikit eivät auttaneet yhtään. Herra A kantoi mut taas kotiin ja lähti töihin. Itse nukuin 3 h ja kun heräsin kipu oli aivan jäätävä. Olin makkarikssa ja ryömin sieltä olkkariin ja vaan itkin, koska kipu oli niin paha. Yritin nousta ylös, mutta en vain päässyt. Olin aivan avuttomana, että mitäs nyt tapahtuu.

Soitin sitten terveysneuvontaan ja sieltä sanottiin, että nyt on sellainen tilanne, että kannattaa soittaa ambulanssi. Ei se auttanut ku soittaa ambulanssi. Herra A tuli äkkiä käymään kotona avaamassa ovet, jotta ambulanssiväki pääsee sisälle. He sitten rahasivat mut etanatahtia lanssiin ja sitten eiku vaan Peijakseen. Jotenki hävetti soittaa apua, mutta kun juttelin A:n ja terveysneuvonnan kanssa niin molemmat oli sitä mieltä, että kannattaa soittaa, koska tilanne oli niin paha.

Peijaksessa otettiin testejä ja katottiin tuntoaistit jne. Hemoklobiini oli mulla erittäin alhainen johtuen varmasti siitä etten ollut syönyt yli 10 tuntiin mitään, koska olin ollut vaan niin pihalla.

Lopulta sain uudet piikit ja varmistuksen ettei kyse ole välilevynpullistumasta, vaan ihan vain todella paha selkäkramppi. Parin tunnin päästä pääsin kotiin. Valitettavasti noikaan uudet piikit eivät kauheasti auttaneet ja yö oli aika tuskainen. Minulle sanottiin että jos tilanne pahenee tai ei muutu yhtään paremmaksi, niin sitten vaan uudelleen sinne.

Tänään olen maannut koko päivän olohuoneen lattialla ja vain odottanut helpotusta. Olen sentään omin avuin päässyt jo ylös joka eiliseen nähden on suurikin saavutus, mutta selkä on siis todella kipeä edelleen. En siis pysty kävelemään tai istumaan jne.

Nyt sitten olen masistellut koko päivän.  Ärsyttää, että ei pääse treenaamaan niin kuin haluaisi ja selkä rajoittaa aivan kaikkea. Juuri nyt kun haluaisin kehittyä niin tuntuu, että olen jämähtänyt paikoilleni ja en pääse eteenpäin. Tiedän, että elämässä on paljon isompiakin ongelmia kuin jonkun selkäkivut, mutta juuri tässä hetkessä nämä tuntuvat minulle haastavilta. Onneksi pääsen ensi viikolla Fysiatrille ja saataisiin nyt kunnolla tutkittua se mikä aiheuttaa nämä selkäkrampit.

Tiedän, että kun kipu menee ohi niin olen taas oma iloinen ja positiivinen itseni. <3

kuva 1 kopio

Kuva otettu melkeimpä tasan 12 kk sitten. Kuvaaja: Vesa Marjanen, Meikki/Hiukset: Pia Rasmussen

 

12 kommenttia

  1. milja kirjoitti:

    onko toi sun selkä magneettikuvattu? selkäkivut on kamalia, itse kärsin niistä melkein vuoden ennenkun leikattiin ja se autto kummasti. tsemppiä!

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Juuh on kuvattu ja on sieltä löydettykin vaikka ja mitä muttei kumminkaan pullistumaa. Kuulema ei oikein voi tehä mitään. Onneks sulla helpotti! 🙂 Kiitos <3

  2. Tiia kirjoitti:

    Voihan miten ikävältä kuulostaa 🙁 paljon voimia siulle!!

  3. Ulpukka kirjoitti:

    Hemoglobiini ei laske päivän eikä parin syömättömyyden takia. Sen sijaan verensokerit heittelevät toki. Hemoglobiini laskee jos vuodat jostain tai laiminlyöt ruokailuja piiiiitkän ajan..ja samalla rasitat itseäsi fyysisesti samalla.

    • johannavaris kirjoitti:

      Tota mä en tiennytkää.. Jännä et ne sit sen takii anto mulle mehukeittoo.. Sekotankohan mä sit tuon johki.. Voihan se olla et se katto sen verensokerin. Olin kumminki aika lääkitty tuolla. 😀

  4. Riia kirjoitti:

    Joo todennäköisesti on tainnut kyse olla verensokerista ja sen matalasta arvosta jos on lähdetty mehukeitolla ”lääkitsemään” 😀 Jos hemoglobiini olisi hälyttävän alhainen ollut, sulle olisi alettu tiputtaa verta suoneen. Ja vähän vähemmän hälyttävissä arvoissa varmaan kehoitettu alkaa popsia rautatabletteja, hemoglobiini kun ei mehukeitosta paljon hetkahda 😀

  5. Elsa kirjoitti:

    Mulla on ollut samantyyppisiä ongelmia, ei tosin yhtä pahaksi päässyt koska sain aika nopsaan apua. Salitreenin alettua selkä alkoi siis kipeytyä ja mulla on ollut myös tollasia lihaskramppeja, jotka pisti itkeen ja ryömiin lattialle. I feel you 🙂 Haastetta on edelleen, mutta osaan onneksi viedä tilannetta kuitenkin parempaan suuntaan. Mulle on ollut apua osaavasta fysioterapeutista, jonka kanssa olen opetellut lantion alueen hallintaan treenissä ja jopa opetellut kävelyä uusiksi. Toivottavasti sinäkin saat apua, selkäkivut on tosi inhottavia ja krampit ainakin minusta myös pelottavia kokemuksia!

    • johannavaris kirjoitti:

      Kiitos kommentista. Joo niin on. :/ Hienoa, että sulla on lähtenyt parempaan suuntaan. Kärsivällisyyttähän nämä ana vaatii. Tsemppiä sulle tosi paljon kuntoutukseen. 🙂

  6. Elina kirjoitti:

    Moi, ootko käynyt kiropraktikolla hoidat tavassa selkääni? Siitä voisi olla apua. Pari ystävääni, jotka ovat olleet esim. leikkausjonossa välilevynpullistuman takia ja ovat käyneet säännöllisesti kiropraktikolla niin ovat lopulta välttynyt leikkaukselta kokonaan. 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka, juuh kyllä olen ja se auttaa mutta ei vaan tarpeeksi. :/ Kiitos paljon silti vinkistä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *