Hae
JohanOnFitness

Mitä Käy Kun Espoolainen Rouva Joutuu Salille

Tällä kertaa vieraskirjoittajana on Herra A:n sijaan Rouva A.

Tärkeimmät faktat hänestä ennen hänen kirjoitustaan: naimisissa, espoolainen, asuu omakotitalossa, omistaa koiran ja hänellä on kaksi lasta.

Tässä on kirjoitus siitä kun oikeasti astutaan pois mukavuusalueelta ja heittäydytään! 

Rouva A:n kirjoitus: 

”Ekaks se sattuu, sit siihen tottuu ja lopulta sitä haluaa? 

Olen onnistuneesti vältellyt kuntosaleja jo useiden vuosikymmenten ajan. Kaikki ne monimutkaiset laitteet näyttävät mielestäni vähintäänkin pelottavilta, jolleivat jopa vaarallisilta. En myöskään erityisemmin pidä kivusta ja käsittääkseni kuntosaleilla treenaavien yhteinen mantra on ”no pain, no gain”. Miten on siis mahdollista, että päädyin kirjoittamaan vieraskynä-postausta fitness-blogiin??

Johannan muista treenivieraista poiketen oma urheilu-urani on viime vuosina koostunut lähinnä fudiskentän laidalla hurraamisesta ja ponitallille kuskaamisesta. Perheenäidin perussetti siis. Ammatiltani puolestaan olen konttorirotta. Tällä kombinaatiolla on varsin helppoa saavuttaa huono peruskunto. Totesin asian ääneen töissä, mihin työkaverini Johanna vastasi, että ”sun varmaan kannattais tehdä asialle jotain.” Ja niin löysin itseni eräänä aikaisena aamuna uuden PT:ni Johannan kanssa SATS Itiksestä.

Ensimmäinen treenikerta oli jäätävä. Siinä missä työkaveri-Johanna on yhteistyökykyinen ja mukava, PT-Johanna on orjapiiskuri. Tein mm. noin satamiljoonaa askelkyykkyä (tai ehkä niitä oli vajaat sata), rintalihaksia, ojentajia, alleja, vatsalihaksia ja mitäniitänyton. Kaikkea niin kauheasti, että jos olisin jaksanut, olisin saanut itkupotkuraivarin. Piinan lopulta päätyttyä edessä oli jotain vielä tuskallisempaa – seuraava päivä. Sattui niin hirveästi, että laskin kotona lasteni suureksi riemuksi rappuset pyllymäkeä, kun kävelemään ei kyennyt.

Tuskallisesta ekakerrasta huolimatta päätin uskaltautua Johannan rääkättäväksi, anteeksi, treenattavaksi vielä uudestaan. Tokalla kerralla Johanna halusi tarjota minulle sanojensa mukaan ”vähän erilaisen asiakaskokemuksen” ja menimme ”oikealle salille, jossa on raakaa rautaa eikä mitään jumppapirkkojen hifistelylaitteita.” Eastbody Itis todellakin tarjosi kaikkea edellämainittua! Treeniohjelmassa oli selkä, takareidet, hauis ja pohkeet, sekä loppuun lankutusta minuuttikaupalla. Ja täsmälleen sama meininki kuin edelliselläkin kerralla; minä vaikeroin etten kertakaikkiaan pysty enää ja Johanna ilmoitti, että ”menee vielä viisi/kymmenen/viisitoista/viisikymmentä”.

Kerroin ystävilleni kokemuksistani. Yksi totesi, että rouvan voi viedä pois Espoosta, mutta Espoota ei saa pois rouvasta. Väärin. Myönnän olleeni (aavistuksen) epämukavuusalueella hillittömän rautavuoren ja valtavien bodareiden keskellä Itä-Helsingin ytimessä. Eastbodyssa oli kuitenkin oikeasti hyvä fiilis ja tekemisen meininki. Toinen ystävä tiedusteli, että nautinko salilla treenaamisesta. Öö, kuullostiko siltä? Kolmas kyseli aionko oikeasti alkaa treenata ihan säännöllisesti. No todellakin! Ai miksikö? Koska pyykkilauta näyttää kivemmalta kuin pelastusrengas. Koska on kivempaa voida hyvin kuin huonosti. Ja koska onhan se nyt oikeasti älyttömän siistiä ylittää itsensä. Kolmatta kertaa odotellessa…

Johannan treeniohjelma bikinikuntoon kesään 201? mennessä tähtäävälle:

Treeni 1

  • Reisiojennus + Askelkyykkykävely
  • Rintapunnerruslaite + Punnerruksia
  • Vipunostoja jokaiseen suuntaan (eteen, sivulle)
  • Penkkidippi
  • Ojentajat naruilla
  • Vatsarutistukset pallolla

 Treeni 2

  • Ylätalja
  • Vaakatalja
  • Selänojennus
  • Jalkaprässi + jalkojen koukistus
  • Hauiskääntö käsipainoilla
  • Hauiskääntö taljassa
  • Pohkeet seisten
  • Lankkupito

Kummassakin treenissä kaikkia liikkeitä 3-4 sarjaa ja toistoja paljon!

Kirjoittaja on ikuinen optimisti, joka omistaa useat tavoitefarkut.”

FullSizeRender[1]

FullSizeRender[3]

FullSizeRender[2]

FullSizeRender

Tää kuva kuvastaa Rouva A:n fiilistä kun treeni päättyi. 

 Tälläinen oli työkaverini kirjoitus meidän yhteisistä treeneistä. Vaikka en mikään virallinen pt olekkaan, niin mielelläni autan ystäviä ja kavereita treenien kanssa. Itse tiedän miten vaikea on aloittaa ja miten pahalle se alussa tuntuikaan. Olisin ollut todella iloinen, jos joku mun ystävä olisi auttanut mut alkuun silloin kun itse apua kaipasin. Nyt mielelläni olen avuksi itse!

Katsotaan saadaanko Rouva A:lta jossain vaiheessa taas kuulumisia, jos vaikka hän oppisi jopa tykkäämään tuosta treenaamisesta. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *