Hae
JohanOnFitness

Kun Kuplani Sanoi Poks

Nostan käteni ylös merkiksi myöntymisestä. Entisessä työpaikassani oli tapana viitata jos oli tehnyt virheen ja viittaamalla myönnettiin oma virhe ja opittiin.

Nyt nostan oman käteni ylös. Tällä kertaa en sen takia, että olisin tehnyt virheen, vaan myöntääkseni, että vuosi 2014 meni itsellä omassa kuplassani. Fitness-kuplassani. Inhoan muuten tuota sanaa. :D.

No ensimmäinen kisavuosi on kaikilla varmaan jonkinlaista kuplassa elämistä. Kaikki on uutta ja ihanaa. Ollaan sellaisessa omassa pikku hypessä ja ei oikein nähdä sen pidemmälle. Itselläni oli ainakin näin.

Kun kisat oli kisattu, niin piti opetella elämään ns. uudelleen. Mikään ei käytännössä muuttunut mutta tuntui, että elämässä muuttui kaikki. Ei ollut enää sitä seuraavaa tähtäintä, mutta arki rullasi onneksi silti ihan hyvin.

Kun vertaan elämääni siihen, mitä se oli ensimmäisellä ”kisakaudella”, niin oikeasti moni asia on täysin samanlaista kuin silloinkin. Käyn töissä yhtä paljon, treenaan yhtä paljon, bloggaan yhtä paljon, näen ystäviä yhtä ”vähän” :D, syön ruokani ruokavaa’an kautta 95% ajasta, jne. Eli todella moni asia on täsmälleen samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Se mikä on muuttunut on mun ajatusmaailma. En ajattele näitä asioita 247 vaan elän elämääni. Nautin elämästäni ja kaikki se ”Fitness” on vaan mun elämäntapa ja se ei enää vaadi sen kummempaa hypeä ympärilleen.

En vedä jokaista treeniä kisat mielessä vaan vedän jokaisen treenin täysiä sen takia, että haluan kehittää itseäni. En kisoja varten vaan itseäni varten. Haluan viedä jaksamisen äärimmilleen ja nautin siitä treenaamisen tuomasta tunteesta.

Musta on ihanaa, että olen oikeasti saanut tästä elämäntavan. On hyviä päiviä ja joskus tottakai huonojakin päiviä. On onnistumisia ja vastoinkäymisiä, mutta kaikki kuuluu elämään. Ei auta kuin mennä eteenpäin hyvällä ja positiivisella asenteella ja pyrkiä onnellisuuteen.

Nyt on mennyt tasan vuosi omista kisoista ja vasta nyt musta tuntuu kunnolla, että tiedän mitä haluan ja miten sen haluan saavuttaa. 🙂

Olen myös opetellut ajattelemaan, että se ei tee minusta urheilijaa, että ajattelen näitä asioita 247. Olen urheilija, koska teen asioita pitkällä tähtäimellä, määrätietoisesti ja matkasta nauttien, niin, että määränpää ei ole se ”juttu” vaan se matka. 🙂

Näyttökuva 2015-10-22 kello 20.47.56

4 kommenttia

  1. Lotta kirjoitti:

    Heips Johanna!
    Ensinnäkin, kiitos JohanOnTreenit- sarjasta! On mahtavaa nähdä teitä elävänä kuvana ja myös niitä fitnessurheilijoita, jotka eivät pidä omaa blogia tai ole muuten niin aktiivisia somen käyttäjiä. Lisäksi sarja tuo minusta uuden puolen fitness-käsitykseen, sillä se osoittaa, että tekin olette ihan tavallisia ihmisiä. Siis siinä määrin, ettei teillä ole supersankarin viittaa eikä pomppukenkiä, ette ole siis ns. ”yli-ihmisiä”, niin kuin jotkut tuntevat kuvittelevan. Että kun on fitnessurheilija, niin se vaatii niin paljon että kyseessä on taatusti joku astetta kovempi tyyppi, kun se saa aikansa jaettua kaikille ja vieläpä on virkeä, hyvinvoiva ja energinen arjessaan – vaikka olis montakin rautaa tulessa (työt, koti, perhe, mahdollisesti lapset, omat treenit, ruokien kokkailu, ystävien näkeminen, sukulaisten treffaaminen, parisuhteen hoitaminen…)! Fitnessurheilijoilla on samat velvollisuudet kuin ei-niin-liikunnallisesti-aktiivisellakin ihmisellä. Verot on maksettava, elanto hankittava ja sosiaalisista suhteistakin huolehdittava. On ihanaa, että vihdoin joku näyttää fitnessurheilijoiden, tai ylipäätään kilpaurheilijoiden arjesta palasia, nimenomaan sen urheilun parissa. Kysellään omaan lajiin liittyviä juttuja, lemppareita – inhokeita, henkisesti syvällisempiä juttuja (kuten mitä urheilu on kyseiselle urheilijalle antanut, entä ottanut?), jne.

    Toisekseen haluaisin myös kertoa sulle, kuinka lämpimän kuvan itsestäsi blogiesi kautta annatkaan. Oikeasti, kuullostaa ehkä hassulta, mutta aina kun kurkkaan blogiisi, minulle tulee todella tervetullut olo. 😀 Ihan kuin astuisi kaverin luo kylään kahville. Että siellä se kaveri taas odottaa kertoakseen päivän kuulumisista ja elämänsä akuuteimmista jutuista, joskus jutellaan diipimpiä ja joskus nauretaan maha kippurassa, toisinaan taas saadaan neuvoa yhteen sun toiseen asiaan, vaikka treeneihin, ruokavalion ja motivaation ylläpitämiseen, arkisiin juttuihin käytännönvinkkejä tai mitä nyt sattuu olemaan. Mun silmissä olet todellinen urheilija, Johanna. Harrastan itsekin raudan kilistelyä tavoitteellisesti, ja sun postauksista saa usein piristystä päivään! 🙂
    Ihanaa syksyä!

    Terkuin, Lotta

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka Lotta!

      Ensinnäkin en pysty edes kirjoittamaan miten ihanalta tuo kommenttisi tuntui! Kiitos siis todella paljon aivan ihanasta kommentista!
      Oon aina yrittänyt tuoda omaa persoonaani esiin kirjoituksilla ja vlogissa, mutta tottakai ainakin kirjoituksissa koen sen jotenkin hankalaksi. Ihanaa, että koet, että se jollain tavalla myös kirjoituksissa välittyy. 🙂 Haluan juuri tuoda sitä esiin, että täällä kirjoittaa aivan tavallinen ihminen joka kamppailee arjessa ihan samoista asioista kuin kuka tahansa muukin ja kaikki ovat tervetulleita ”kahville” kirjoituksieni pariin. Musta on ihanaa, että susta tuntuu että tuut kaverin luokse kahville. Juuri sitä tunnetta haluaisin kaikille lukijoille! Kiitos vielä tästä viikonlopun piristyksestä ja toivottavasti tuut nykäsemään hihasta jos ikinä kävelen sun ohi! Mennään siiten ihan oikealle kahville! 🙂

  2. Nora kirjoitti:

    Hyvä teksti ja hyvä asenne! Hienoja oivalluksia ja tosi terve ajattelutapa mun mielestä. Hienosti sanottu, että määränpää ei oo ”se juttu”, vaan matka, ja siitä matkasta tulee nauttia. Nimittäin kerran täällä vaan eletään, eikä elämästä tuu koskaan valmista, vaan joka ikinen päivä ja joka ikinen hetki on sitä meijän ainutkertasta elämää, josta tulis koittaa saada kaikki irti ja myös nauttia. On upeeta, jos terveellisestä ruokavaliosta ja treenaamisesta tulee elämäntapa, asia jota ei tarvii suorittaa ja miettiä, vaan se vaan on. Silloin voi myös joskus hölläillä ja sallia pikku mokat ja vastoinkäymiset itselleen. Siihen mäkin kovasti pyrin, vaikka välillä tulee vieläkin oltua liian ankara itelleen… Pelkää, että pikkunenkin lipsahdus ja koko homma menee ranttaliksi. Vaikka pitäs muistaa, että yksi välistä jäänyt treeni tai herkkuhetki ei sotke koko palettia. Varsinkaan kun itsellä ei oo mitkään kisat mielessä, vaan kokonaisvaltanen hyvinvointi ja terveellinen elämä. Vaikutat fiksulta ja positiiviselta jalat-maassa- tyypiltä! Oon pari kertaa nähnyt sut, mm. I love me -messuilla ja jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, etten uskaltautunut juttelemaan! 😀 Tsemppiä sulle ja mukavaa syksyn jatkoa 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Oi kiitos ihanasta kommentista!! Näinhän se on että kun kyseessä on elämäntapa niin lipsumiset ei haittaa vaan ne isot linjaukset on ne jotka merkitsee. =) Toivottavasti seuraavan kerran tuut juttelemaan!! Pitää uskaltaa!! 😀 Se on todella iso juttu mulle jos joku ikinä koskaan tunnistaa ja tulee juttelee! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *