Hae
JohanOnFitness

Liian Laiska Häpeemään

Aika erikoinen otsikko, eikö?

Monelle syksy on uuden alku. Vähän samalla tavalla kuin tammikuu. Lomat on ohi ja on aika palata taas arkirutiineihin.

Tää kirjoitus ei nyt tule olemaan, se kuinka palata ruotuun kesän jälkeen tai antaa vinkkejä elämäntapamuutokseen. Niistä voin sitten kirjoitella vähän myöhemmin.

Tän kirjoituksen tarkoitus on saada sut, kyllä, juuri sinut, miettimään. Miettimään sitä minkälainen olet, oletko oma itsesi, onko sulla suojakuori  edessä ettei vain kukaan vahingossakaan näkisi millainen oikeasti olet. Yritätkö kuulua massaan? Varotko mielipiteitäsi ja sanomiasi?

Voisikohan tämä teksti muuttaa sinun syksysi kulun. Voisikohan tämä olla sulle avain uuteen syksyyn?

Mitä tämä otsikko ”Liian Laiska Häpeemään” tarkoittaa mulle. Tää itseasiassa avautu mulle ihan vähän aikaa sitten. Ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joskus mulla tulee kausia, että ajattelen kaikkea ja vähän liikaa. Oon viime aikoina kuunnellut paljon Pyhimyksen uusinta levyä ja ne sanat niissä biiseissä on saanut mut ajattelemaan ja ehkä jopa jollain tasolla heräämään.

Mulla on ollut aikaisemmin tosi tarkkaa se minkälaisen kuvan mä annan itsestäni muille. Oon miettinyt mitä musta ajatellaan ja en ole ”kehdannut” tehdä jotain asioita. Teininä en edes uskaltanut syödä esim. mun poikapuoleisten kaverien edessä. Luulen, että meissä kaikissa on jollain tasolla miellyttämisen halu ja haemme muilta hyväksyntää. Olen sortunut analysoimaan omaa käyttäytymistä liikaa ja koen, että se on rajoittanut mua jollain tasolla.

Oon nyt jotenkin ruvennut haastamaan mun vanhaa ajatusmallia siitä, että minkälainen mun ”pitää” olla siihen suuntaan, että minkälainen mä oikeasti oon. Rupeen ymmärtämään (kyllä, vasta vajaa 30 vuotiaana), että minä olen ihan yhtä hyvä kuin muutkin juuri tällaisena kun olen. Mun ei tarvii pyrkiä mihinkään muottiin tai mun ei tarvitse olla kukaan muu kuin minä itse.  (Nyt en puhu ulkonäöstä vaan luonteesta. Toki tämä pätee ulkonäköönkin, mutta omalla kohdalla pohdin asiaa nyt syvimmän itseni kautta.) Oon oikeasti iloinen, naurava ja hullutteleva tyyppi. (Se ei ehkä omien tekstien kautta kauheasti välity.:D)

Mulla soi korvissa Pyhimyksen sanat  ”Liian Laiska Häpeemään. Kaikki päättyy kumminkin kuolemaan”. Toi on todella vahva lause ja mä oon nyt ton jotenkin hoksannut. Me kaikki ollaan täällä vain väliaikaisesti, niin eikö meidän kaikkien tulisi nauttia joka ikisestä hetkestä 110% ja lopettaa liika miettiminen. Jos koko ajan joutuu miettimään sitä, mitä muut ajattelee ja joutuu rajoittamaan omaa käyttäytymistä ja heittäytymistä, niin siinähän menee koko elämä hukkaan ja samalla voi jäädä paitsi monesta hauskasta ja todennäköisesti ikimuistoisesta tilanteesta.

Tämä ei nyt tarkoita, että olisin jotenkin aivan eri ihminen vaan enenmminkin sitä, että opetan itseni heittäytymään ja nauramaan itselleni. Opetan itseni nauttimaan hetkestä ja olemaan ylpeä itsestäni. Herra A:n kanssa tämä kyllä onnistuu jo ihan hyvin, koska hänhän ei mieti yhtään mitään. 😀 Tottakai myös perheen ja ystävien kanssa voi aina heittäytyä.

Kun suurin osa meistä kiillottaa sitä ulkokuorta ja Instagram täyttyy kiiltokuvista, niin eikö juuri tässä olisi erottautumisen paikka; ”Hei, toihan uskaltaa olla oma itsensä”.

Tottakai poikkeuksena tähän on työelämä. Kaikki me ollaan erilaisia töissä ja niihän se vähän kuuluukin mennä. Enkä muuten nyt tarkoita, sitä että kaikkien pitäisi luopua vapaa-ajalla suodattimesta. Kyllähän kaikkien täytyy kontrolloida omaa käyttäytymistä jollain tasolla, muutenhan me oltais eläimiä. Ilkeäkään ei saa olla, vaan pitää kunnioittaa ja aina arvostaa muita. Ei saa nostaa itseään jalustalle. Kaikki me ollaan täällä saman arvoisia, riippumatta statuksesta, taustoista, sukupuolesta tai kotimaasta. Kaikki me päädytään joskus sinne mullan alle, joten turha tässä on kenenkään korokkeelle nousta.

Mun mielestä elämän syvin tarkoitus on olla onnellinen. Tää sana on tatuoituna myös mun ihoon muistuttamassa tästä. Kaikki tekeminen pitäisi pyrkiä siihen elämän syvimpään tarkoitukseen.

Mun mielestä ei pitäisi niinkään miettiä sitä, että ”kuinka tulla onnellliseksi” vaan ennemminkin ”kuinka olla onnellinen”. Oon niin monta kertaa kuullut lauseita, että ”jos olisi enemmän rahaa niin olisin onnellinen” tai ”jos olisin laiha, niin olisin onnellinen”. Tää on aivan väärä ajattelutapa. Ihmisen tulee olla onnellinen tässä ja nyt ja jos ei ole, niin siihen ei ulkoiset asiat auta. (Taas on olemassa tietenkin poikkeuksia: kodittomat, sairaat, jne). Mutta puhun nyt yleisesti. Saatte varmasti ajatuksesta kiinni.

Mä aidosti uskon, että onnellisuuteen vaikuttaa se miten sä kohtaat maailman tässä hetkessä. Jos koko ajan joutuu miettimään mitä muut ajattelee ja pitää jtn tiettyä ns. ”kulissia” yllä, niin ei silloin voi olla täysin onnellinen. Mielestäni onnellisuus tulee vapauden ja heittäytymisen kautta.

Monna kirjoitti itseasiassa aika samasta aiheesta juuri äsken. Monnan tekstiin pääset tästä. Hän käsitteli asiaa aitouden kautta ja kun luin hänen tekstiään niin huomasin, että meillä oli todella paljon samoja ajatuksia vaikka en niitä tähän tekstiin ollut edes kirjoittanut. Itse en nyt kumminkaan puhu aitoudesta tässä tekstissä vaan enemmänkin siitä, että uskaltaa olla oma itsensä, uskaltaa hullutella ja hypätä uusiin tilanteisiin mukaan. Minusta se ettei näitä uskalla tehdä ole millään lailla epäaitoa vaan enemmänkin ymmärrän täysin sen, että kontrolloidaan omaa käyttäytymistä, mutta joskus ehkä sitä kontrolloidaan liikaa. Siinä mielessä puhutaan Monnan kanssa hieman eri asiasta. Ymmärsin hänen pointin kyllä täysin, siitä että epäaitojejn ihmisten tulisi uskaltaa olla aitoja. Mutta nyt en siis tässä kirjoituksessä puhu tästä.

Lainatakseni herra A:n sanoja: ”Siinä vaiheessa kun rupee ottamaan itsensä liian vakavasti, rupee asiat menemään päin persettä”.

Joten ehkä meidän kaikkien olisi joskus hyvä ajatella, että ”hei, olen vaan liian laiska häpeemään”. 🙂

Nyt oli paljon ajatusvirtaa, mutta toivottavasti tää herättää jotain ajatuksia myös teissä. 🙂 Tää on sellainen kirjoitus, että varmaan jokainen joka lukee tämän, niin voi tulkita tämän omalla tavallaan. <3

IMG_8046

 

 

 

 

 

5 kommenttia

  1. Odottava kirjoitti:

    Mihin aikaan tulee JohanOnTreenit ensimmäinen jakso? Täällä jo odotetaan 😀

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka!

      Tänään klo 21 mennessä julkaistaan. 🙂 Ihanaa, että odotat! :))

    • johannavaris kirjoitti:

      Pahoittelen ettemme ole saanut tätä vielä liveksi. Teknisiä ongelmia. Tänään pitäisi kumminkin tulla. 🙂

  2. Ann kirjoitti:

    Mukava oli lukea tällainen postaus! Myönnän, että itse muutan käyttäytymistäni tilanteen mukaan, koska mietin todella paljon, mitä muut minusta ajattelevat. Tuttujen seurassa olen iloinen ja hullutteleva ja ihan rento. En joudu miettimään muiden mielipiteitä. Heti, kun olen vieraiden ihmisten kanssa, olen hiljainen ja tarkkailen. En halua olla esillä liikaa. Tuntui niin jännältä lukea sinun ajatuksia, koska minulla ihan samanlaisia. Esim. En voinut aluksi syödä poikaystävän seurassa kunnon aterioita, koska ajattelin hänen pitävän minua jonakin.. Se on totta, että tulisi opetella elämään tässä hetkessä ja olla siinä onnellinen. Minulla on taustaa liian laihana ja ylipainoisena ja vielä tavoitteeseen olisi kutistua muutama kilo, mutta pyrin ajattelemaan tätä hetkeä elää onnellisena. Ei ole kovin helppoa, koska itsetunnon kanssa paljon tekemistä vielä. Olen miettinyt viime vuodet aivan liikaa, mitä muut minusta ajattelevat ja sen vuoksi osittain sairastuin ahmimishäiriöön. Onneksi olen paranemaan päin. Kiitos ihanasta blogista ja auringosta, jota tuot. Olet erittäin kaunis ja jalat maassa-tyyppi. Hassua, vaikka en sinua tunne, niin vaikutat sellaiselta, johon olisi hauska tutustua 😀
    Ps. Kun olen blogiasi lukenut, niin olet tosi paljon kehittynyt, olet kutistunut ja lihasta tullut. Kaunis <3

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka, Kiitos todella paljon että kommentoit ja jaoit tän sun tarinan. <3 Tiedän itsekkin miten hankalaa sen itsetunnon kanssa on taistella, mutta pitää vaan pikku hiljaa opetella arvostamaan itseä ja yrittää nähdä itsestä ne hyvät puolet. 🙂 Mahtavaa kuulla, että olet paranemaan päin! On varmasti ollut rankka kokemus mutta onneksi nyt asiat ovat lähteneet positiiviseen suuntaan. Kiitos ihanasta kommentista! Ihan sydäntä lämmitti miten kauniisti kirjoitit! Toivottavasti tulet myös seurailemaan snäpchättiin, koska sinne 99% tulee vaan pelkkää videota ja siellä voi lähetellä aina omia kuulumisia myös, joita kuulen mielelläni! (sc:johanonfitness). Oikein ihanaa syksyn jatkoa ja aina saa kommentoida ja laittaa viestiä! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *