Hae
JohanOnFitness

Haluan Olla Rehellinen

Oon pitkään ajatellut, että tämä on sellainen asia jota en koskaan tule kertomaan täällä blogissa. Ehkä siksi, että asia on niin henkilökohtainen ja en halua, että mua leimataan tämän perusteella yhtään miksikään.

Olen kumminkin miettinyt asiaa jo aika pitkään ja mulla on monta hyvää syytä miksi kertoisin tämän. Ensinnäkin, jos siellä jossain on kohtalontovereita niin toivon, että tämä päivitys auttaa teitä. Toivon myös, että jos jollain olisi omakohtaisia kokemuksia, niin jakaisitte niitä kanssani kommentoiden tätä postausta tai vaikka sähköpostilla Johanna@johanonfitness.fi. Itse ainakin haluaisin kuulla jos on joku kisaaja jolla on sama tausta kuin minulla. Yksi syy miksi halusin asian nyt julkistaa oli myös se, että joitakin nykyinen offikuntoni on saattanut ihmetyttää. Kerran kisanneellahan pitää se kuuspäkki näkyä 247? 😉

Mennäämpä ajassa taaksepäin, ei vuotta tai kahta vuotta, vaan paljon pidemmälle. Mennään vaikka lapsuuteen saakka. Ei katsota yksittäistä hetkeä mun elämässä vaan tarkastellaampa suuremmalla skaalalla.

Nelivuotiaana diagnosoitu vaikea astma, jonka seurauksena sairaala yöpymisiä monta vuotta miltei muutama yö kahden kuukauden välein. Teini-isässä diagnosoitu harvinainen risakudos kurkussa (silloin kun todettiin, niin suomessa oli ollut 1 diagnoosi ennen mua). Kurkku leikkauksia yhteensä 3, kun risakudosta leikattiin laaserilla pois. Ennen leikkauksia ja leikkauksien välissä useita sairaalayöpymisia kurkun tullessa niin kipeäksi ettei enää vedenjuonti onnstunut omin voimin.

Täysi-ikäisenä alkoi ylävatsvavaivat. Jatkuva huono olo, oksentelu ja mahakipu. Tutkimuksia tutkimusten perään. Tilanne kärjistyi kun viikko tolkulla oli vaikea syödä ja juoda, koska oli vaan niin huono olo ja paheni siihen pisteeseen, että jo pelkkä vesilasi auheutti oksennusrefleksin. Kiireellisenä yksityiselle vatsaultraan ja todettiin sappikiviä. Olin 20 vuotias ja mulla oli sappikivä. Lääkäri ihmetteli, että miten niitä voi olla, koska olen nuori ja en ole sairaalloisen ylipainoinen. Muutama kuukausi eteenpäin ja koko sappirakko poistettiin. Muistona siitä kolme pientä arpea vatsassa.

Kaiken tämän ohella olen aina ajatellut, että normaali olotilani on se mikä on. Olen ajatellut, että minä olen vaan väsyneempi kuin muut, olen vilukissa ja välillä jopa poissaoleva. Olen aina vitsaillut, että kroppani kerää nestettä jo pelkästään kun kävelen karkkihyllyn ohi. Herra A on aina ihmetellyt miten voin hikoilla niin vähän. Treenataan yhdessä ja hän on aivan hiestä märkä mutta minä en. Minä vain olen sellainen. Tämä on minun normaali oloni. Ylipainoisena ajattelin kovan väsymyksen johtuvan siitä etten tee mitään ja nyt kun harrastan paljon liikuntaa, niin olen ajatellut että väsymys johtuu liikunnan määrästä. Aina löytyy syy. Kun on paljon kipeänä, niin sitä on vaan onnellinen kun ei ole kipeä ja silloin pikkuvaivat ei oikein tunnu missään.

Syksyllä valmentajani puhuivat minulle, että minun kannattaa käydä laajoissa verikokeissa, koska kroppani ei reagoi normaalisti. Välttelin asiaa hetken, mutta sitten päätin mennä yksityiselle ja itse maksaa verikokeet.

Tapasin lääkärin kokeiden jälkeen ja hän alkoi kyselemään ennen tulosten antamista minulta asioita. Kysymyksiä oli mm. Olenko ollut väsynyt, onko minulla usein kylmä, onko paino noussut, onko ollut sappikiviä, entä astmaa, onko turvotusta jne. Kaikkiin kysymyksiin mitä lääkäri kysyi vastasin: ”Kyllä, mutta niin on ollut aina”. Lääkäri kysyi miten pitkään on aina, niin sanoin niin pitkään kun aikuisiällä muistan. Lääkäri kertoi, että mun kertomusten ja verikokeiden perusteella mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Hän kysyi, että onko mulla sitä suvussa ja silloin sitä en edes tiennyt, mutta mulla on myös sukurasite. Hän uskoi, että tämä sairaus on ollut mulla jo vuosia. Ikinä multa ei vaan ole otettu niitä laajoja kilpirauhaskokeita.

Tämä selittää sen, miksi niin monesti kun olen pudottanut painoa, niin paino on tullut nopeasti takaisin. Toki aikaisemmin en syönyt ihan optimaalisesti, mutta Fifarmin myötä koko elämäntapa on mennyt uusiksi.  Tämä selittää myös sen miksi joudun ns. pudottamaan samat kilot tuplasti. Silloin kun pudotan painoa mun kroppa reagoi niin, että kun painoa putoaa esim. 2 kg, niin viikon päästä se on noussut taas kilon ja joudun sen saman kilon pudottamaan uudelleen. Niin on aina mennyt. Onhan se ärsyttänyt mutta olen ajatellut, että ei vaan voi mitään.

Nyt olen syönyt jo jonkin aikaa lääkitystä, mutta ei vielä mitään ihmeparantumista ole tietenkään tullut. Voi mennä puoli vuottakin, että oikea annostus löytyy ja olo kohenee. Toki jo nyt pieniä helpotuksia näkyy. Esim. syksystä lähtien koko ajan nousussa ollut paino on nyt stabiilisoitunut eli ei ainakaan ole enää noussut ja salillakin olen saanut hien pintaan.

Mitä tämä sairaus tarkoittaa sitten mun kisaamisen osalta. Tottakai lääkärin kanssa tästä keskustelin ja hän ei nää mitään syytä miksi en voi jatkaa kisaamista kun arvot ollaan saatu kohdalleen. Samoin mun valmentajat ovat myös olleet mukana tässä hommassa tukemassa ja auttamassa. Kun sain tulokset, niin laitoinkin valmentajille heti viestiä ja sanoin etteivät saa heittää mua pois tiimistä. 😀 Sieltä tuli heti viestiä takaisin, että mahtavaa että syyt oireisiin löydettiin ja tottakai jatkan tiimissä ja nyt vaan aineenvaihdunta kuntoon ja sit tulee mun vuoro. 🙂 Terveys edellä mennään. Täysin.

Haluan sanoa, nyt kaikille jotka kärsivät samasta sairaudesta että ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Olisi niin helppoa vaan sanoa, että mulla on kilpparin vajaatoiminta ja siksi en jaksa liikkua, siksi ei kiinnosta pitää huolta itsestä, jne.

Tottakai kaikilla oireet ovat erilaisia, mutta on mullakin ollut niitä tappoväsymyksiä kun tuntuu ettei jalat kanna ja ei jaksa siirtyä edes sohvalta sänkyyn, mutta mä en ole antanut periksi. En ole luovuttanut vaikka olen joutunut samat kilot pudottamaan yhä uudelleen ja uudelleen. En aio, enkä jää vellomaan tähän.

Tottakai mulla on välillä sellainen fiilis, että on niin epäreilua, että toiset syö yli 3 000 kaloria päivässä lihomatta ja diettaavat 2 000 kalorilla, kun taas itse syön offilla alle 2 000 kaloria ja silti saattaa paino nousta.

Myönnän, että olen itkenyt kun olen aamulla sovittanut vaatteita, itkenyt treenin jälkeen suihkussa kun kovaa työtä ei tällä hetkellä palkita ja että muut saa elää normaalia elämää, kun itse joudun miettimään joka ikistä suupalaa. Olen itkenyt. Kuvitelkaa itse se fiilis kun saatte pudotettua kilot pois ja sen jälkeen syöt 1500 – 1800 kaloria päivässä ja treenaat 7-8 kertaa viikossa ja silti paino nousee, lakkaamatta, takaisin siihen mistä lähdit. Mutta en ole luovuttanut, enkä luovuta. Ja onneksi vielä ihan alkuperäiseen lähtöpainoon on vielä matkaa.

Oon saanut kuulla, välillä sukulaisilta ja tutuilta, että miksi mm. mulla ei näy kuuspäkki offilla ja miksi ne fitnesspäiväkirjojen mimmit on hyvässä kunnossa ja sä et.  Ymmärrän, että täysin ulkopuolisesta saattaa tuntua hassulta, että se peilikuva on niin erilainen kuin kisoissa, mutta ei kenelläkään se kisapaino ole se missä pysytään ihan normaalissa arjessa. Mitä olen muiden kisaajien kanssa asiasta keskustellut, niin aika vakiopainonnousu näillä henkilöillä joilla on yhdet kisat takana on sellaiset 8-10 kg. Itsellä toki tuli enemmän, mutta entäs sitten. 🙂 Ihan yhtä urheilija minä olen kuin ne joilla tuli sen +8kg tai ne joille tulee esim. +4kg ja ovat 247 täydellisessä kunnossa. 🙂

Mä en tule koskaan olemaan mun aineenvaihdunnalla sellainen (vaikka arvot olisi millaiset), että offilla olisi rasvat niin vähissä, että vatsapalat näkyisi. Minä en vain ole sellainen ja sille minä en mahda mitään, mutta se ei haittaa. Hyväksyn sen ja nautin elämässä muista asioista.

Nautin urheilijan elämästäni koko sydämmestäni. Nautin haasteista, nautin kunnon räääkistä ja terveellisistä elämäntavoista. Mun urheilijan elämä ei ole riippuvainen siitä mille vaaka näyttää. 🙂

Mun valmentaja kerran sanoi mulle ettei unelmista saa ikinä luopua ja minä en luovu.

Peace&Love

Näyttökuva 2015-7-12 kello 16.59.32

Näyttökuva 2015-6-29 kello 21.12.51

Näyttökuva 2015-6-29 kello 21.11.36

IMG_6871

30 kommenttia

  1. RkL kirjoitti:

    Tätä oli mukava lukea, vaikka en ole blogiasi ennen lukenutkaan. 🙂 Kiitos kun päätit jakaa nämä asiat.

    Täällä on kohtalotoveri siinä asiassa, että sappi poistettiin 19 -vuotiaana vaikka on terveet elintavat, eikä ylipainoa ole koskaan ollu. Toisilla kiviä on, toisilla ei. Kauan kivuista saikin kärsiä ennen kuin lääkärit tajusivat, että meidän kaltaisillakin voi olla sappikiviä. :–D

    Toivottavasti olosi nyt helpottuu lopullisesti! Tsemppiä!

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos kommentista. 🙂 Juuh se oli kyllä ikävä vaiva. Hyvä että sinäkin sait ne kuntoon. 🙂
      Kiitos paljon! 🙂

  2. Jaana kirjoitti:

    Huihh miten tuntuu inhottavalta sun puolestasi, kun kerrot sukulaistesi ja tuttaviesi kommentoineen miksei sinulla näy sikspäkki offilla ja että miksi fitnesspäiväkirjojen mimmit on hyvässä kunnossa ja sinä et ole :/ Minun mielestäni olet kyllä tosi kaunis ja rohkea, inspiraatio, ja tuommoisille kommenteille haistatan huilut! 🙂

    Tavallisen ihmisen on ehkä vaikea ymmärtää, että kisakunto on tosiaan se yhden päivän kunto ja sitten niitä offikuntoja on erilaisia. Jatka samaan malliin, täällä ruudun toisella puolella aina innokkaasti odotellaan uutta tekstiä! 🙂 Oot huippu! <3

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka!
      Kiva kun kommentoit. 🙂 Joo ei ne mukavia kommentteja missään nimessä ole, mutta ymmärrän myös heidän ihmetyksen. 🙂
      Kiitos että kommentoit ja ihanasti sanottu!! <3 🙂

  3. Henriikka kirjoitti:

    Hei Johanna ja kiitos kirjoituksesta!
    Ihan rehellisesti sanoen minäkin olen miettinyt tai vähän ihmetellyt, että miten kroppasi ei näytä samalta kuin monen muun kisaajan, vaikka näytät tekevän aktiivisesti kovaa treeniä ja syöt tiukasti. Varmasti helpotus kuulla, että vika ei ole sinussa vaan sairaudessasi! Älä ymmärrä väärin, olet minusta hyvä noinkin ja näytät voimakkaalta ja urheilevalta 🙂 Toivottavasti saatte arvot kuntoon, niin kroppakin toimii normaalisti eikä turhaan kerää painoa ja nestettä.

    Eikö moni kilpparin kanssa kamppaileva ole jättänyt kisaamisen kokonaan, vai onko mulla vain tällainen kuva?

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka!

      Ymmärrän kyllä että kunto voi ihmetyttää, mutta itse olen nähnyt paljon muitakin kisaajia joilla se kunto heittelee aika paljon aina kisojen välissä. 🙂 Oisin odottannut, että tieto olisi helpottanut mutta itseasiassa se ei helpottanut, koska ei se vaikuta asiaan millään lailla. Toki lääkkeet voi korjata asian, mutta ei sekään ole varmaa. Toisaalta jos tilanne ei parane niin sitten se ei parane ja senkin kanssa on opittava elämään. Ja pääasia kumminkin se että elämäntapa on ja pysyy ja se on se mistä nautin. En osaa yhtään sanoa tuohon miten kisaajilla on ja onko he lopettaneet kisaamisen sen takia. Itse en ainakaan aio luovuttaa, vaan edelleen aion kisata ja pitää sitten vaan aloittaa dietti tarpeeksi ajoissa. 🙂 Olkoon sitten tavoitteena vaikka olla ensimmäinen kisaaja jolla on kilpparin vajaatoiminta ja vielä voittaa. 😉 Kiitos, että kommentoit. 🙂

  4. Katja kirjoitti:

    Todella hyvä kirjoitus! Kamppailen samanlaisten oireiden kanssa, joten kiinnostaisi tietää, onko joku tietty lääkäri olemassa jota voit suositella kilpparikysymyksissä? En ole itse oikein löytänyt sopivaa apua omiin oireisiini. Tosi paljon tsemppiä Sinulle!

    • Noora kirjoitti:

      Meet vaa verikokeisii mistä otetaan toi kilppari 🙂

      T. Kilpirauhaspotilas ylä-aste iästä asti

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka! Itse kävin Aavassa! Sitä suosittelen. 🙂 Kiitos samoin sinulle!

  5. veera kirjoitti:

    Hienoa, että sairaus selvisi! Perheessä on kilpparia ollu enemmänkin, veljellä ja siskolla ja suvussa ukilla ja isotädillä. Veljellä todettu 10v sitten eikä lääkemäärä aina vieläkään mene oikein joten kärsivällisyyttä vaaditaan. Sisko on 17 ja hyvin vaikea laihduttaa juurikin kilpparista johtuen.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka, Joo teillä selvästi on myös kova sukurasite. Joo kärsivällisyyttä vaaditaan mutta positiivisena päivä kerrallaan. 🙂

  6. aija jantunen kirjoitti:

    Moi

    Kohtalotoveri täälläkin, tosin jo hiukan iäkkäämpi. 🙂

    Itselläni todettu sappikivet alle kolmekymppisenä ja leikattu suht nopeasti. Joitakin vuosia sen jälkeen laihdutin itsekseni 15kg ja sen jälkeen alkoi ongelmat. Valtava väsymys, painon nousu ja turvotus, hiusten lähtö, kuivuus jne jne jne. Lopulta lääkäri vahingossa löysi kilipitauhasen vajaatoiminnan ja se todellakin tapahtui vahingossa. Olin meinaan lapseni takia lääkärissä ja hän halusi tutkia minutkin koska näytin (ja myös olin) kuoleman väsynyt aina ja jatkuvasti. Mutta koska minulla oli kaksi pientä lasta ja heidän kanssaan olin kotona ajattelin väsymyksen kuuluvan asiaan. 🙂 Kysyin lääkäriltä mitä olisi tapahtunut jos ei sitä oliis huomattu ja vastasi, että lopulta olisi johtanut sydämmen pysähdykseen. Minulla se ei siis enää ollut vajaalla vaan se ei toiminut enää yhtään. :-/

    Nyt vajista sairastettu lähes 20v ja sehän on lopuniän sairaus. Lääkityksen kohdilleen saaminen voi viedä jopa vuodenkin, se on hidasta puuhaa. Mutta jokainen päivä on lähempänä ”normaalia” olotilaa, ole kärsivällinen ja armolinen itsellesi. 🙂

    Painonpudotus e ole niin helppoa kuin ns. terveillä, mutta se on mahdollista. Ja koska sinulla on ammattitaitoiset valmentajat niin se ei ole ongelma. Kärsivällisyyttä se vaatii, mutta mahdotonta se ei ole. Ja voin sanoa etten hikoile juuri vieläkään ja se ei mielestäni ole ollenkaan huono juttu. Eipähän kulu dödöä niin paljon. 🙂

    Tsemppiä, asiat voisivat olla huonomminkin. Itse ainakin aina sanon, että jos jokin siaraus piti saada niin sitten mielummin tämä. 🙂

    -Aikku-

    • johannavaris kirjoitti:

      Huh, olipas hyvä että todettiin! Sulla onkin ollut kyllä tosi paha tilanne jo. Onneksi selvisi!
      Kiitos tsemppaavasta viestistä! 🙂 Näin ole itsekkin ajatellut ja kerran olen kumminkin saanut sairaudesta huolimatta hyvin painoa pois kisoihin niin pakkohan se on luonnistua uudelleen kun vielä lääkityskin kunnossa. 🙂 Toi on hyvä ajattelutapa! Otan siitä oppia! 🙂
      Yt, Johanna

  7. Maiju kirjoitti:

    Hyvä ja rohkea kirjoitus! Olet upeassa kunnossa huolimatta siitä, mitä muut sanovat tai mitä se vaakalukema kertoo! 🙂 Tärkeintä on, että oikea ongelma on löydetty ja saat siihen oikeaa hoitoa. Oot kokenu kovia ja silti pysyny vahvana !! todella ihailtava piirre ja sä todellakin oot rautaa 🙂 ihailen. Oikein hyviä kesäpäiviä sulle <3 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Kiitos ihanasta kommentista! :)) Piristi kyllä päivääni! Ihanaa kesää myös sinulle!

      Yt,
      Johanna

  8. Iida kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Itselläni on sama tauti, ikääkin vasta 20-vuotta. Ihanaa tietää, että on muitakin kilppari vajaatoiminnan kanssa taistelevia, jotka urheilevat kovasti. On kyl monia niitä hetkiä, kun miettii, että mitä järkeä tässä salitreenamisessa ja terveellisessä syömisessä on, kun muutokset tulevat niin hitaasti..
    Mutta onneksi tämän sairauden kanssa pärjää vaikka pitää tehdä enemmän töitä! 🙂

    • Emilia kirjoitti:

      Mullakin on ja oon vasta 16v :/ mutta silti jaksaa urheilla ja tykkään siitä kovasti <3 mutta on tää kilppari aika ärsyttävä sairaus vaikkei mistää vakavasta oo kyse ainakin jos hoitaa 🙂

      • johannavaris kirjoitti:

        Hyvä, että jaksat urheilla! Juuh onneksi on hoitokeinot keksitty! 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      kiva kun kommentoit! Juuh näinhän se on pakko ajatella, että pitää olla onnellinnen ettei ole vakavampaa ja että sille nyt vaan ei voi mitään. Jos se sen vaatii että tehdään tuplasti töitä niin sitten tehdään. 😀 Ei ainakaan kukaan voi sanoa, että toi on kyllä helposti saanut ne asiat mitkä haluaa. 😀

      Yt,
      Johanna

  9. Punttimimmi kirjoitti:

    Tosi ikävä lukea että sullakin kilpirauhasen vajaatoiminta, vittumainen sairaus. Oonkin siitä aika paljon nyt blogiin kirjoittanut, kun mulle se todettiin maaliskuussa, myös varmaan yläasteelta jatkuneena. Tosin olen päässyt siinä mielessä paljon helpommalla että ennen diagnoosia vaadittiin vain yksi nieluleikkaus 🙂

    Tämä osa sun tekstistä kuitenkin iski silmään: ”Haluan sanoa, nyt kaikille jotka kärsivät samasta sairaudesta että ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Olisi niin helppoa vaan sanoa, että mulla on kilpparin vajaatoiminta ja siksi en jaksa liikkua, siksi ei kiinnosta pitää huolta itsestä, jne.”.

    Tiedän kyllä tarkalleen mitä tarkoitat, mutta se iski silmään siksi, että mulla tosiaan on kilpirauhasen vajaatoiminta enkä enää jaksa liikkua. Siis fyysisesti jaksa urheilla, kyse ei ole siitä ettenkö haluasi, lääkitys kun ei vain ole kohdillaan. Vaikka ennen tätä olotilaa itsekin ajattelin, että se on vain mielenheikkoutta ettei muka jaksaisi niin ei se aina ole. Tai no, sen ajatuksen kanssa kamppailen kyllä edelleen! 😀

    Tulipa pitkä kommentti kun koin tarpeelliseksi puuttua tohon 😀 toivottavasti sulla lähtee olo parantumaan ja hirveästi voimia! <3

  10. Maiski / 40 hours and counting kirjoitti:

    Tosi hyvä kirjoitus Johanna! Tosi rohkeaa kirjoittaa aiheesta, mutta uskoisin, että vertaistukea voi löytyä helpommin. Hurjasti tsemppiä!

    http://www.lily.fi/blogit/40-hours-and-counting

  11. Janina kirjoitti:

    Olet upea! 🙂

  12. Veera kirjoitti:

    Mulla tulee varmaan olemaan kilpirauhasen vajaatoiminta, sillä mummoni kuoltua se todettiin hänellä olleen ja kaikki lapsensa kävivät testeissä ja kaikilla todettiin olevan. Luin Hormonitasapaino kirjaa ja siinä oli kaiken muun hyvän tiedon lisäksi myös kilpirauhasesta. Suosittelen lukemaan muutenkin kirjan, jos et ole tutustunut.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      kiitos kommentista. 🙂 Sitä joo kannattaa seurailla arvoja jos suvussa on. Harmi kuulla. Kiitos vinkistä. Olen kuullut kirjasta paljon hyvää joten pitääkin se hankkia. 🙂

      Yt, Johanna

  13. salla kirjoitti:

    Moikka, oli pakko kommentoida ja kysyä hieman lisää: oliko niin että sulla ei kunnallisen ottamissa kilpparikokeissa löydetty mitään? Mulla on otettu kunnallisen puolella ihan hirveesti verikokeita ja olen oireillut samanlaisesti kun kuvailit. Ikinä ei ole syytä löydetty jatkuvalle väsymykselle, painon junnaamiselle/nousulle ym 🙁 mietin että ovatko noi yksityisen kilpparikokeet vielä laajemmat ja voiko olla että vasta niissä näkyis jotain kun ei perus kilpparikokeissa oo näkyny… itsellä oli myös vuosia sitten huonot elämäntavat ja sillon väsytti kokoajan. Kuitenkin väsymys on edelleen ihan järisyttävää ja uupumus ja olen myös ajatellut että johtus siitä että nyt treenaa niin kovaa yms mutta jotenkin ei mee jakeluun kun ei kuitenkaan edes treenaa mitään aivan överimääriä, syö hyvin yms. Välillä alkaa usko mennä mutta ehkä munkin pitäs vielä käydä siellä yksärillä. Kiitos hienosta rohkeesta kirjotuksesta ja tsemppiä kaikkeen 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka, mulla tutkittiin alunperin yksityisellä ja siellä se verikokeissa löydettiin. Otettiin laajat verikokeet eli ei pelkästään se yksi arvo, joka yleensä otetaan. Kannattaa mennä yksityiselle että saat selville mikä vaivaa. Toivottavasti asiat lähtee menemään eteenpäin ja saat selville mikä vikana. Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *