Hae
JohanOnFitness

Miksi kaikki ei voi mennä kuin oppikirjoissa

Noniin eli nyt niihin ajatuksiin mistä lupasinkin eilen, että teille kerron.

Eli Lauantaina herättiin jo puoli kahdeksan ja lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta. Mulla oli siellä valmentajien tapaaminen Fitfarmin toimistolla. Tapasin Jarin (Jari Mentula) sekä Harrin (Harri Forsberg). Tapaaminen meni ihan hyvin.

Aluksi katsottiin kunto, joka edelleen on todella nesteinen ja paino siis on noussut ”mukavan” tasaisesti koko ajan kohti huippulukemia. Huh! Se mikä positiivista, mun aineenvaihdunta on viimeiset kolme viikkoa toiminut aika normaalisti ja hiki on tullut treenatessa ja muutenkin olo ollut hyvä. Eli tää on hyvä merkki!

Nyt ruokavalioon tuli aika isojakin muutoksia ja lisättiin hieman treeniä. Ruokavalion muutokset ei niinkään tulleet makroihin vaan ajoituksiin. Vapaasyöntiateriat lähti pois ja nyt pitää mennä 100% ohjeiden mukaan. Eli diettimentaliteetillä siis. Katsotaan taas miten kroppa lähtee reagoimaan tällaiseen.

Mulla ei missään nimessä ole ”normaali” kroppa vaan joudumme aika paljon aina kokeilemaan mikä mulle toimii ja mikä ei.

Välillä tuntuu, että pitäiskö lyödä hanskat tiskiin, kun vaan ahistaa niin paljon oma kunto ja se ettei kaikki mene niin kuin pitäisi. Mutta sitten aina mietin, että jos jätän homman kesken, niin sitten painin vaan yksin samojen asioiden kanssa ja luovun mun unelmasta. Tää elämäntapa on kumminkin se mikä on ja pysyy kilpailemisesta huolimatta. Kilpaileminen on se unelma jota kohti tällä mun elämäntavalla menen, enkä ole valmis luopumaan siitä.

Onneksi mulla on ammattitaitoiset valmentajat, jotka ajattelevat mun terveyttä silloinkin kuin itse olisin menossa vaan täysiä eteenpäin ilman sitä tervettä järkeä. Nyt on vaan mentävä päivä kerrallaan ja uskottava siihen, että tulen saavuttamaan unelmani vielä joskus. Edelleen tavoitteena on nousta lavalle ensi vuonna, mutta nyt mennään täysin kropan ehdoilla ja niin kuin valmentajat mulle totesi, että täysin terveys edellä mennään. Arvostan tietenkin rehellisyyttä ja sitä, että mua ei väkisin olla viemässä kilpailusta toiseen vaan ennemminkin juuri toisin päin. Itse olisin juuri väkisin menossa kilpailusta toiseen, mutta valmentajat takoo järkeä tän blondin päähän.

Joskus toivon niin paljon, että minä olisin yksi niistä tytöistä joilla kaikki menee kuin oppikirjoissa ja voisi keskittyää treenaamiseen ja elämiseen ilman huolen häivää. Mutta yritän ajatellä, että eikös voittajia ole ne jotka jaksaa aina nousta ylös kun kaatuu. 🙂

Uskokaa tekin itseenne, taistelkaa unelmienne puolesta ja luottakaa, että joku päivä se unelma toteutuu ja mikään ei voita sitä fiilistä! 

kuva 1

kuva 2

 

 

2 kommenttia

  1. Päivi kirjoitti:

    Aivan mieletön asenne sulla! Hienosti jaksat painaa hankaluuksista huolimatta 🙂 aattele sitä päivää, ku kroppa on sellanen ku haluut ja voit sanoo, että se kroppa on ansaittu kovalla työllä. Earned, not given 😉
    Tuli myös mieleen, että ootko tsekannu noi kilppari-arvot, jos paino tuppaa nousemaan treenistä ja puhtaasta ruoasta huolimatta?
    Paljon tsemppiä jatkoon ja kovia treenejä!

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka, Kiitos paljon ihanasta kommentista! Täällä painetaan satalasissa ja oltava vaan kärsivällinen. 🙂 Ihanaa kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *