Hae
JohanOnFitness

Urheilija Koosta Riippumatta

Tällä hetkellä olen mielessäni pyöritellyt omaa identiteettiäni urheilijana; mikä minä olen, miten minä nään itseni, miten muut näkevät minut.

Olen keskustellut useamman eri henkilön kanssa omia ajatuksiani tästä ja olen huomannut, että mitä useamman kanssa asiasta keskustelen, niin sitä enemmän huomaan, että omat ajatukset ovat aika vääristyneet. Huomaan olevani itselleni aivan liian ankara ja kriittinen. Nyt haluan avata näitä ajatuksia tänne ja toivon, että jos kukaan näitä samoja asioita pohtii, niin tästä olisi hyötyä myös hänelle. Se, että avaudun näistä tänne on myös terapiaa myös minulle.

Lähtökohta on ollut se, että en koe olevani urheilija. Nyt sitten minulle urheilija merkitsee samaa kuin massalle kilpaurheilija eli kun puhun urheilijasta, niin tarkoitan juurikin kilpaurheilijaa. Olen miettinyt syitä, että mistä tämä johtuu ja etenkin sitä, että miksi se on minulle niin tärkeää tuntea itseni urheilijaksi.

Urheilija on aina ollut mulle sellainen tavoittelemisen arvoinen status. Joidenkin haave on olla äiti, vaimo, johtaja jne. Minun haaveni on olla urheilija.

Kisadietillä tunsin itseni urheilijaksi, koska kisat olivat nurkan takana ja oli rankkaa. Pitääkö urheilijoilla olla rankkaa? Tunsinko itseni urheilijaksi sen takia kun rasvaprosentti pieneni ja henkistä sekä fyysistä puolta koeteltiin päivittäin enemmän kuin koskaan ennen?

 

k

Kisakunto versus nyt. Olkaa armollisia. Voitte uskoa miten kova pala oli mun julkaista tää kuva täällä.  Ensi Askel itsensä hyväksymiseen. Kisakunnossa en kumminkaan haluaisi olla 247, koska näytän riutuneelta. Kuuluuko urheilijan olla riutuneen näköinen vai voiko urheilija olla pehmeä?

Näyttökuva 2015-3-2 kello 20.45.53

Kuva otettu viikko ennen kisoja.

Näyttökuva 2015-3-2 kello 20.46.30

Olihan se kiva, että vatsa oli littee ja olemuskin aika pieni.

Nyt kisojen jälkeen en ole tuntenut itseäni urheilijaksi. Olen miettinyt, että johtuuko se siitä kun rasvaprosentti ei enää laske vaan itseasiassa nousee ja ihan ”hyvinkin” ja minulla itseasiassa ei ole rankkaa. Ei sitten yhtään. En näe nälkää, treenit sujuu paremmin kuin koskaan ennnen ja henkisistä koettelemuksista ei ole tietoakaan (jos nyt ei tätä asiaa lasketa mukaan). Enkö tunne itseäni urheilijaksi, koska en syö kylmää kanaa minigrippipussista vaan saatan nauttia salaatin ystävien kanssa tai syödä kerran kahteen viikkoon puhdistamon raakasuklaapatukan.

Keskustelin asiasta yhden kilpasiskon kanssa ja hän sanoi, että nyt jos koskaan minun tulisi tuntea itseni urheilijaksi. Nythän se työ tehdään siellä salilla ja diettillä vaan poltetaan ne rasvat pois. Kisadiettillähän singotaan ympäriinsä kuin mitkäkin jumppapirkot konsanaan tekemässä supersarjaa, triplasarjaa ja kilpasiskon sanoja lainatakseni ”hinkutetaan ympäriinsä”.  Ihana ajatusmalli ja varmasti täysin oikea ja sen haluan nyt itselleni saada päähäni taottua.

10868197_10153268663226542_926140716444186991_n

Tämäkö ei ole urheilija? Pehmeyttä mutta lihaksia. 

Tähän varmasti vaikuttaa se, että en tosiaan ole kisakunnossa ympäri vuoden. Minulla on edelleen fysiikassa paljon kehitettävää ja lihasmassaa on saatava lisää. Jos haluan kehittyä maksimaalisesti, ennen seuraavia kisoja niin kaloreita tulee nostaa. Toisaalta ihan sama missä kaloreissa olisin pysynyt, niin oma aineenvaihduntani on sen verran hidas, että +5 kg kisapainoon tulee mulle varmasti aina olemaan ”turha tavoite”.

Kyllä itse tulen varmasti aina olemaan se henkilö, jolle tulee +10-15 kg kisapainoon verrattuna. Tämänhän kanssa olen painiskellut viimeiset 5 kuukautta. Peilistä ei todellakaan katso tikissä oleva bikini fitness mimmi vaan kyllä siellä peilin toisella puolella on henkilö, josta ei ehkä ihan heti uskoisi, että tämä tyttö on 5 kk sitten kisannut. Pahimmillaan mielessä hoettavat sanat ovat olleet läski, ruma, epäonnistuja. Olen miettinyt, että nyt aloitetaan taas alusta ja olen pettänyt valmentajani jne. Tyhmiä ajatuksia. Hyvin tyhmiä ajatuksia. Näistä olen keskustellut myös valmentajani kanssa ja olen saanut sieltä kannustusta ja tukea.

Yksi ystävistäni sanoi mulle viime viikolla kun asiasta hänen kanssaan puhuin, että eikö mua lohduta se, että nämä plussakilot ovat tulleet puhtaalla ruokavaliolla. Että vähänkö mua ärsyttäs jos oisin käynyt joka viikko mäkissä ja tässä olisi tulos. Kyllä, hän oli aivan oikeassa. 5 kk aikana olen käynyt yhden kerran mäkissa. 😀 Toki cheat mealejä mulla on ollut ihan luvan kanssa, mutta mikään ei ole lähteyt käsistä. Olen esimerkiksi saattanut ylimääräisenä ottaa esim. itse tehdyn smoothien, raakasuklaapatukan tai leffaevääksi 2 lakua ja tikkarin. Eli nämä plussakilot ovat tulleet kaurapuurosta, riisikakuista ja kanasta. 😀 Kiitos rakkaan aineenvaihduntani.

Onneksi viime viikolla Satu Kalmi julkaisi samasta aiheesta päivityksen ja mulle henkilökohtaisesti se oli sellainen helpotus. Ihan kuin joku olisi poistanut kiven mun sydämmeltä. Tämä on siis normaalia. Joidenkin aineenvaihdunta on niin hyvä, että he pysyvät siinä +5 kg kisapainoon ja joidenkin aineenvaihdunta on vaan huonompi. Joidenkin lähtötilanne on ollut se, että pudotettavaakin on ollut niin paljon vähemmän, että kropan luonnollinen paino johon se pyrkii dietin jälkeen on paljon pienempi. Mulla kokonaispudotus muutamassa vuodessa kisoihin asti oli lähemmäs kolmekymmentäkiloa, niin tottakai se kroppa tekee kaikkensa, että rankan dietin jälkeen pääsee takaisin siihen painoon mihin se on tottunut.

Näyttökuva 2015-3-2 kello 20.44.12

Näyttökuva 2015-3-2 kello 20.43.49

Tähän se aineenvaihduntaa pyrkii takasin koko ajan. Kuva otettu ennen aktiivisen liikunnan aloittamista. 

Se, että en tunne itseäni urheilijaksi johtuu osaksi varmasti myös siitä, että miellän, että urheilijalla tulisi ne vatsapalat näkyä 247 ja kun itse olen siitä kaukana.

Nyt minun pitäisi mieltää, että ulkonäkö/koko ei tee urheilijaa vaan urheilijan tekee juurikin ne päivittäiset valinnat arkielämässä; treenit, ravinto, kehonhuolto, lepo, asioiden priorisointi jne = ELÄMÄNTAPA!

ku

Tälle näytän nyt. 

Olen ollut myös aivan liian ankara itselleni. Olen ajatellut, ettei kunnon urheilijat tarvitse cheat mealejä ja ruoskinut itseäni esim. muutamasta lakupalasta leffaeväänä. Eihän urheilijat herkuttele!

Nyt haluan oppia ajattelemaan, että olen jo saavuttanut haluamani statuksen ja tällä hetkellä teen hemmetisti töitä sen eteen, että nousen seuraavan kerran lavalle taas asteen verran parempana kuin viimeksi. Minä olen urheilija, olen ollut urheilija jo viimeiset 1,5 vuotta. Myös urheilijoilla voi olla sosiaalinen elämä ja jos haluan välillä ajatella jotain muuta kuin seuraavia treenejä tai seuraavaa kanariisiannosta, niin se ei tee minusta huonoa urheilijaa tai poista minulta urheilija statusta. Se tekee minusta vain ihmisen.

Näyttökuva 2015-3-2 kello 21.02.39

Tavoitteet ovat korkealla ja olen tennyt todella paljon töitä kuntoni eteen ja vielä enemmän töitä on tehtävä. Joskus se kova työ palkitaan. Se voi olla ensi vuosi tai sitä seuraava vuosi tai vaikka viiden vuoden päästä, mutta joskus se tapahtuu. Minä en ole lahjakas, minä en ole päässyt helpolla enkä koskaan tule pääsemään, minulla ei ole ”hyvää pohjaa” aikaisemmista urheilulajeista pohjalla valmiina ja minuun ei tartu lihas helposti. Mutta minä taas olen sinnikös, omistautunut ja valmis tekemään kaikkeni ja enemmän. Teen tätä koko sydämmellä ja rakastan sitä mitä teen. Tämä on elämäntapa, josta olen uneksinut.

Näyttökuva 2015-3-2 kello 20.59.24

Eilen sain myös omalta liitoltani sähköpostin, joka tuntui todella hyvältä.  Siinä toivotettiin tervetulleeksi kaikki vuoden 2015 fitnessurheilijat ja kerrottiin, että IFBB Finland ry on Suomen ainoa virallinen fitnessurheilujärjestö ja kaikki heidän kilpailijat ovat urheilijoita.

Tuli aika sopivasti. 🙂 Minä Olen Urheilija! Tuntuu aika hyvälle sanoa se näin. Minä Johanna Varis olen urheilija. 🙂 Tästä se alkaa. Uusi vaihe elämässäni, jossa opin kunnioittamaan, arvostamaan ja pitämään itsestäni tällaisena kuin olen. <3

 

 

 

 

23 kommenttia

  1. annu kirjoitti:

    Tartteekohan vaik nooralotta nezirin pohtia samanlaisia asioita…tuskin. Hänhän kuitenkin ON urheilija.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos kommentistasi. 🙂 Ei varmasti tarvitse ja ei tarvitsisi minunkaan mutta ihmismieli on arvoitus.

      Yt,
      Johanna

  2. Hoo kirjoitti:

    Itse miellän urheilijaksi sellaisen, joka on päätoiminen urheilija ja saa siitä toimeentulonsa (ainakin pääosin). En pidä urheilijoina bikini fitness harrastajia, kuten en myöskään muiden lajien harrastajia, vaikka joskus kisattaisiinkin. Urheilijalla on takana vuosien harjoittelu, valmentaja, sponsoreita, menestystä arvokisoissa ja kenties tunnettavuuttakin. Me muut ollaan urheilullisia, urheiluhulluja ja tavoitteellisia harrastajia. Ei kuitenkaan urheilijoita.

    • johannavaris kirjoitti:

      Hei,

      Kiva kun kommentoit. Tästä varmasti monella on juurikin se oma käsitys ja kiitos että jaoit tämän oman käsityksesi. 🙂 Itse taas ajattelen että tuo mistä sinä puhuit on ammattiurheilija. Minusta urheilija ja ammattiurheilija ovat asia erikseen. Itse miellän, että urheilija on henkilö joka tähtää kilpailuihin ja hän treenaa miltei päivittäin ja koko elämäntapa tukee sitä urheilua; ravinto, kehonhuolto jne. Joillakin urheilijoilla on sponsoreita ja joillakin ei. Riippuu siitä miten aktiivinen urheilija on ollut esim. sponsorien suhteen. Mnusta myöskään menestys ei määrittele sitä, että onko urheilija vai ei. Esim. joku hiihtäjä voi kilpailla SM-kilpailuissa ja on harjoitellut niihin miltei päivittäin ja koko elämä tukee sitä harjoittelua ja hän sijoittuu aina esim. neljänneksi. Kyllä hän silti minusta on urheilija. 🙂 Piti ihan wikipediaan laittaa tämä urheilija hakusana ja siellä määriteltiin myös hyvin: ”Urheilija on urheilun harrastaja tai urheilua ammatikseen harjoittava. Urheilijan on harjoiteltava monesti viikossa, melkein jopa päivittäin. Urheilu jaetaan amatööri- eli harrastajaurheiluun ja ammattiurheiluun taloudellisesti. Kilpaurheilua voivat olla sekä amatööri- että ammattilaisurheilu. Laajojen kansanryhmien harrastamaa liikuntaa kutsutaan sen sijaan kuntourheiluksi. Sillä ei ole kilpailullisia tavoitteita.” 🙂

  3. krista kirjoitti:

    Hei. Minulla on muutama mitali sm-kisoista yleisyrhrilun puolelta ja olen toisessa lajissa kilpaillut mm-kisoissa asti. Painin ihan samanlaisten ajatusten kanssa; en koe olevani urheilija. Aina mietin että vasta kun olen saavuttanut sen ja sen verran voin sanoa olevani urheilija. Siksipä minua ärsytyääkin kun jotkut, jotka käyvät silloin tällöin salilla ja lenkillä, puhuvatvettö käyvät urheilemassa tai ovat urheilijoita.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiva että kerroit tämän! On jotenkin lohduttavaa kuulla että myös muutkin urheilijat saattavat painia samojen ajatusten kanssa. Itse miellän ettei se urheilijan status vaadi menestystä vaan se vaatii juurikin sen elämäntavan joka tukee urheilua ja toki kilpaurheilussa yleensä on takaraivossa joku tavoite/tähtäin mutta vaikka se tavoite jäisi saavuttamatta niin kyllä silti henkilö on urheilija. Varsin sinä joka on kisannut mm kisoissa asti! 🙂 Itse miellän myös että ne jotka harrastavat silloin tällöin liikuntaa ovat sitten taas kuntoliikkujia. 🙂

      Yt,
      Johanna

  4. Sanna kirjoitti:

    Moikka!
    Kyllähän sie jonkinsorin fitnessurheilija tosiaan olet! 😉

    Itse en ole koskaanikinä tähtäämässä kisoihin, mutta ns.kehonmuokkausprojektia täällä oon vääntäny sen mukaan, mitä oon ominee osannu. Moni pitää miuta ikuisena laihduttajana ja pakkomielteisenä treenaajana,vaikka itse koen olevani ihan vaan omasta kunnostaan huolta pitävä ihminen 🙂 Äsken just kirjottelin vähän omia tunnelmia, mihin oikein olenkaan menossa…

    Oot kyllä tosi hyvä motivaattori! Isosti tsemppiä jatkoon!

    http://sanzureenaa.blogspot.fi/

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos kun kommentoit! 🙂 Joo jonkinsortin urheilija kai sitä ollaan. 😀 Kiitos paljon!! 🙂 Pitääkin käydä luekmassa tuo sinun kirjoitus. 😉

  5. teezy kirjoitti:

    Minulla ei ole omaa selkeää mielipidettä siitä kuka on urheilija ja kuka ei. Mutta minun mielestä olet blogin perusteella ainakin tehnyt hienon elämäntapamuutoksen sekä sinnikästä työtä salilla. Lisäksi blogisi on inspiroiva ja mukava kuulla että elämään mahtuu myös muutakin kun pelkkä riisikanasalicombo:). Pointtina siis että edellämainitut asiat ovat ihan yhtä totta, olit sitten jonkun mielestä tarpeeksi urheilija tai et.

    • johannavaris kirjoitti:

      Kiitos paljon ihanasta kommentista! 🙂 Juuh nyt yritän juuri etsiä sitä tasapainoa sosiaalisen elämän ja urheilun välillä, koska helposti ajaudun vaan siihen tilanteeseen aina, että vietän suurimman osan vapaa-ajastani salin puolella. 🙂

  6. Timo kirjoitti:

    Tämän takia fitness ei ole mielestäni urheilua vaan elämäntapa. Urheilijan ei tarvitse miettiä miltä näyttää, koska se ei ole urheilijalle ensisijaista vaan tulee siinä kovan treenaamisen ohella. Kuten tästäkin tekstistä huomaa, keskityt lähinnä ulkonäköön joka tekstin perusteella tekee mielestäsi urheilijan? Ei ulkonäkö tee urheilijaa. Muutenkin tuntuu että miten henmetissä jokainen voi nykyään olla ”urheilija”? Moni fitneksen aloittanut kuvaa itseään ”entisenä sohvaperunana” ja parin vuoden treenaamisella onkin urheilija? Juu. No tämä on vain oma mielipiteeni ja varmasti tämäkin kommentti saa pahoja vastakommentteja.

    Aika paljon naurattaa tuo ensimmäinen kommentti. Noora-Lotan tuskin tarvitsee ajatella miltä näyttää jos treenaa 2x päivässä ja viikossa esim kuusi kovaa treeniä. Fitneksellä off kaudelle käsittääkseni käydään salilla 4-6kertaa ja syödään terveellisesti? Onko se ihan oikeesti urheilua. Hyvää elämäntapaa se on, mutta urheilua en saa siitä itselleni. Treenaan itse ympäri vuoden ehkäpä noin 7x viikossa erilaisia treenejä ja keho on ihan kivassa kunnossa, mutta en minä urheilija ole.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos kun kommentoit ja tämä on vaan tosi hyvä että tulee näkökulmia eri ihmisiltä. Urheilija selvästi tarkoittaa eri ihmiselle eri asiaa. Itse en lähde siihen että onko fitnessurheilija ”oikea urheilija”, koska kun katson omia idolleitani niin minulle se on itsestään selvyys että he ovat ”oikeita” urheilijoita vaikka itse kisasuoritus ei ole urheilusuoritus. 🙂 Niin kuin tuossa kirjoitin niin miellän että kilpaurheilija on urheilija ja taas sellainen joka ei tähtää kisoihin on harrastaja. Toiset mieltäbät että harrastajatkin ovat urheilijoita ja jakavat urheilijat ryhmiin: kilpaurheilija ja urheilija. 🙂

  7. niinuli27 kirjoitti:

    Jep. Mullakin on 5 SM kultaa, hopeita vähän enemmän ja parit pronssit kestävyyslajeista. En missään tapauksessa ole urheilija, koska en ole koskaan tehnyt sitä täysipäiväisesti, ja rahani elämiseen olen saanut ansiotyöstä.
    Korkokengillä sipsuttelevat bikinibeibet eivät kyllä myöskään ole urheilijoita.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiva kun kommentoit. Minä taas miellän, että sinä olet urheilija koska kilpailet. Et ole ammattiurheilija koska et tee sitä elääksesi mutta minusta kyllä urheilijalta kuulostat. 🙂

  8. teezy kirjoitti:

    Kirjoitin aiempaan kommenttiin että minulla ei ole mielipidettä siitä kuka on urheilija. Nyt asiaa mietittyäni minun mielestäni bikinifitneskisaaja joka kisaa ja kuuluu liittoon on urheilija ihan siinä missä vaikka joku kisaava taitoluistelija:). Minulle henkilökohtaisesti sillä ei ole oikeastaan toki merkitystä onko joku bikinikisaaja nyt tietyt kriteerit täyttävä urheilija vai ei. Asioissa/elämässä voi olla menestynyt oli sitten bikinikisoissapärjännyt tai vaikka kotiäiti joka saa arjen pyörimään:).

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos tarkennuksesta. Tämä kuulosti oikein kivalle ajatteltavalle minun kannaltani. 😀

  9. Anna90 kirjoitti:

    Minusta sinä olet urheilija ja näytätkin siltä!
    Tiedän tunteen, kun aineenvaihdunta on hitaanpuoleinen. Tuntuu todella hankalalta päästä sellaiseen fit-kuntoon. Vaikka syön ja liikun hyvin. Minulla kans ollut ylipainoa joskus, ja edelleen yritän sulatella niitä viimeisiä kiloja. Sinä olet tosi kaunis offi-kunnossa ja sulla on urheilullinen vartalo ja todellakin huomaa, että teet töitä! Minäkin olen toivottavasti matkalla tuohon sporttisempaan kuntoon. Kisatavoitteita siis ei ole, mutta tavoitteita on juurikin itsetunnon kanssa. Voimia sulle 🙂 <3

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos, tosi ihanasti kirjoitettu! Piristit kyllä mun päivän! <3

      Joo itsetunnon kanssa pitää työskennellä täälläkin ja aljon! Ihana kuulla, että olet itsekkin saanut tehtyä elämäntapa muutoksen ja nyt on jäljellä vain ne "vikat" kilot. Tsemppiä paljon ja tuolle aineenvaihdunnallehan ei oikein mitään voi. Nytitsekkin yritän vain hyväksyä asian. 🙂

  10. ceci kirjoitti:

    Moikka. Minusta jokainen joka pitää elämässään urheilun säännöllisenä ja nauttii siitä on urheilija. Eri asia on tietenkin se että oletko kilpaurheilija vai ihan vai omien tavoitteisiisi pyrkivä URHEILIJA! Itse opiskelen liikuntaa ja vaikka en kisaa tai havittele kultamitaleja niin urheilen päivittäin ja monipuolisesti. Olen urheilija ja piste. 😀 ja koulussamme urheilijoita on jokaiseen tasoon ja lähtöön . Kenenkään kuntoa ei voi ihan päältäpäin arvostella. Todella hyviä suorituksia näkee henkilöiltä jotka eivät päältän päin näytä kuitenkaan sieltä urhheilullisimmasta päästä. Urheilijoita on siis moneen lähtöön ja eri tasoisia.

    • johannavaris kirjoitti:

      Oikein hyvin perusteltu. 🙂 Kiitos että kommentoit. 🙂

  11. Hanna kirjoitti:

    Anteeksi kun kysyn, mutta et varmaan menestynyt kauhean hyvin kisoissa? Tai tuossa ”riutuneessa” kuvassa et näytä tippaakaan urheilijalta, lähinnä vaan luurangolta jolla on nahka päällä. Enemmän näytät urheilijalta nyt.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Itseasissa kaikki fitnessurheilijat näyttää todella riutuneelta viikkoa / päivääkin ennen kisoja koska nesteet ollaan poistettu. Lavalle keho/lihakset tankataan hiilihydraateilla ja sen takia olemus on itse lavalla täysin eri. 🙂 Oma tavoitteeni oli olla 6 parhaan joukossa ja olin seitsemäs eli ihan tyytyväinen omaan sijoitukseeni. 🙂

  12. Mr. Stick kirjoitti:

    En ymmärrä, miksi jotkut perustelevat urheilijan sillä, millä ansiot tulee. Esim. salibandyn sm-liigassa pelaavat amatöörit, eivät ole tällä logiikalla urheilijoita. Tässä tapauksessa löytyy jopa olympiamitalisteja ja maailmanmestareita, jotka eivät ole urheilijoita.

    Sillä ei ole mitään merkitystä, mistä ansiotulosi koostuu. Jos sinä kilpaurheilet, sinä olet urheilija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *