Hae
JohanOnFitness

Maailma Ei Pysähdy Edes Kuolemaan

Nyt taas muutama päivä pelkkää hiljaisuutta takana.

Perjantaina lähdin töiden jälkeen Joensuuhun ukkini hautajaisiin herra A:n kanssa. Olimme hotellissa yötä. Yön nukuin todella huonosti, heräilin koko ajan ja olo oli levoton. Aamulla kumminkin olo oli ihan ok ja tilanteen huomioon ottaen jopa ihan positiivinen.

Sanoin jo ennen kuin lähdettiin hotellilta, että en tiedä pystynkö enää edes itkemään, koska tunsin että olin jo aikaisemmin käsitellyt tämän ja olo oli sen suhteen aika rauhallinen.

Kun päästiin kappelin pihaan ja näin sukulaiseni niin siitä se sitten alkoi. Itku joka loppui sitten vasta kun koko tilaisuus oli ohi. Eli käytännössä itkin noin 5 tuntia putkeen. Sille ei vaan tullut loppua. Välillä itku oli nyyhkyttämistä, välillä pelkkiä kyyneleitä ja joinakin hetkinä hysteeristä pakokauhun omaista itkua jota en voinut kontrolloida millään lailla.

En ole ikinä elämässäni kokenut mitään vastaavaa. Tunnetta, että en voi kontrolloida itseäni. Tunnetta joka valtaa joka ikisen solun tässä kehossa. Tunne oli sekoitus surua, ikävää ja myötätuntoa.

Hautajaiset ja muistotilaisuus olivat kauniit ja ukkini näköiset.

Hautajaisten jälkeen lähdettiin Herra A:n kanssa kotiin junalla ja olo oli väsynyt. Onneksi sain nukuttua muutaman tunnin junassa. Kotona oltiin vasta yöllä.

Kirjoituksen  otsikolla tarkoitan, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Vaikka kohtaisimme miten suuren surun niin aika ei pysähdy vaikka se meistä saattaa siltä hetkellisesti tuntua. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja päivä päivältä suru hälvenee ja muuttaa muotoaan. Tulee hetkiä jolloin suru palaa mutta se ei enää ole läsnä koko ajan. Ikävä on aina mutta ikävän kanssa oppii myös elämään.

Lepää rauhassa rakas ukkini! <3

mourning-214439_1280

 

4 kommenttia

  1. mimi kirjoitti:

    Voimia Johanna <3 Kuvailit kauniisti noita tuntemuksia. Kaikkea hyvää!

  2. Tanja kirjoitti:

    Otan osaa. 🙁 Aihe osui nyt melko lähelle, koska oma pappani kuoli eilen. Tämä päivä on ollut melkoista vuoristorataa tunteiden kanssa. Ja muutamat seuraavat päivät on varmasti myös. Hautajaiset on muutaman viikon päästä ja luulen, että sen jälkeen viimeistään alkaa helpottaa. Kun saa kaikelle jonkinlaisen sinetin.

    • johannavaris kirjoitti:

      Kiitos. <3 Otan osaa myös sinun suruusi. Oikein paljon jaksamista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *