Hae
JohanOnFitness

Arkikin On Jaksettava

Viikonloppu on taas nurkan takana ja viikko onkin mennyt tosi hyvin. Tähän mennessä kauheista vesisateista huolimatta oon kolmena aamuna herännyt tekemään aamukävelyn ennen töihin menoa. Taas olen tehnyt 30 minuutin lenkkejä aamukahvikourassa. Ihan joulufiilistä en ole saanut vaikka joululauluja olenkin lenkin aikana kuunnellut.

Salilla olen nyt käynyt muutaman kerran ja nyt viikonlopun aikana teen loput tämän viikon treeneistä, että saan ne täydet viisi kertaa täyteen.

Pääsin tällä viikolla myös sokerointiin Suloon. Se on kyllä sellainen jota suosittelen lämpimästi kaikille! Tutustukaahan Sulon joululahjaideoihin ja tarjouksiin tästä. Kiitos taas ihanasta hoidosta ja vielä ihanammasta palvelusta. 🙂

Huomenna matkustan taas Tampereelle tapaamaan valmentajaa ja kuulemaan taas tuomioni. 😀 Vähänhän tässä kiloja on keertynyt ja uhkailinkin valmentajaa, että voisin pitää tammikuussa pienen pienen dieetin. Katsotaan miten käy. 😀 Itse olen jotenkin jakanut tämän oman kehon ja toisaalta myös psyykkeen palautumisen erilaisiin vaiheiin. Nyt siis on menossa vaihe jossa noudatan ruokavaliota n. 85-90% ja se 10-15% olen nyt syönyt ohi ruokavalion. Välillä se on tarkoittanut ihan karkkipussia tai keksiä kahvin kanssa tai vaikka ylimääräisen hedelmän ja leivän. Tammikuussa olen ajatellut, että alkaa vaihe kaksi. Eli silloin noudatan annettua ruokavaliota sen 100%, samalla tavalla kuin aikaisemmalla offilla. Erona vaan aikaisempaan off-kauteen on se, että minulla on viikoittaiset vapaa-ateriat. Vaihe kolme on sitten itse kisadieetti. Vaihe kaksi on jo siinä vaiheessa hyvin psyykannut minua kohti kolmosvaihetta.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kisoista on vasta muutama kuukausi niin odotan jo uutta kisadieettiä. 🙂 Silloin näkee niitä muutoksia. Nyt tuntuu, että treenaan ihan hulluna mutta mitään ei näy missään. 😀 Vaikka rakastan tätä elämäntapaa ja nautin niistä arkisista asioista, niin jotenkin nyt odotan, että saisin taas isomman vaihteen silmään. Miksiköhän sen arjen tulisi tuntua kärsimykseltä, että sitä tuntisi oikeasti tekevänsä jotain ja olevansa oikea urheilija. Tässä hommassa ei kilpailla sillä kuka kärsii eniten tai kenellä on nyt just vaikeinta ja raskainta vaan ainoa asia mikä merkitsee on se hetki siellä lavalla. Sama se kuinka helppo tai vastaavasti raskas matka sinne asti on ollut. Silti mulla on koko ajan sellainen olo, että haluan tehdä enemmän ja enemmän ja enemmän. Jos olo ei ole rikki, poikki, puhki niin fiilis on ettei mitään tapahdu ja kehitys junnaa paikoillaan. Vaikka olen saanut omat treenit vedettyä niin hyvin, että tälläkin viikolla olkapäät treenasin niin loppuun etten saanut omin avuin paitaa pois, niin takaraivossa kolkutti ajatus; olisinko voinut tehdä vieläkin kovemman treenin?

Tällaisia ajatuksia tänään. 🙂 Ihanaa viikonloppua kaikille! 🙂

 

20141018-Johanna Varis-273-Edit-Edit-2

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *