Hae
JohanOnFitness

Kirje ja FitFashionin bloggari-tapaaminen

Rakas ruokavaaka,

olemme viettäneet aikaa yhdessä nyt tiiviisti noin kolme vuotta. Näistä kolmesta vuodesta nämä viimeiset 1,5 vuotta olet ollut elämässäni joka kuukausi, joka viikko, joka päivä, itseasiassa joka ateria. Niin sinulle kuin minulle tekee varmasti todella hyvää olla toisistamme erossa nyt yksi viikko. Sitten osaamme taas ikävöidä ja arvostaa toisiamme paremmin! Olet opettanut minut hyvin ja pärjään varmasti ilman sinua yhden ainoan viikon. Ansiostasi olen oppinut tunnistamaan ateriakokoja ja pystyn pitämään huolen, että ateriakoot pysyvät järkevinä. Haluan kumminkin nyt nauttia lomastani ja tulen kyllä varmasti syömään sellaisia aterioita joista sinä hälyttäisit punaista, mutta lupaan että taas viikon päästä palaat elämääni ja tulemme taas olemaan yhdessä joka kuukausi, joka viikko, joka pävä ja joka aterialla.

Yt,

Ikuinen ystäväsi Johanna

Eli Nyt se sitten alkaa. Vihdoin. Ihka ”oikea” loma.

Viimeiset kaksi viikkoa oon painanut töitä ja treenejä ihan täysiä ja päivät on venynyt aika pitkiksi. Eilen olin Sulon bloggari-illassa kuuntelemassa tatuoinneista, vitamiineista sekä uudesta BC:n mustikkatuotesarjasta. Kerron siitä reissusta sitten erikseen vähän enemmän.

Tänään olin Fitfashionin bloggaritapaamisessa ja kiva oli tavata taas muitakin bloggareita. Päivitettiin vähän Fitfashionin suunnitelmia ja on todella mielenkiintoisia juttuja tulossa! 😉

Huomenna lähden viikoksi ulkomaille perheen kanssa. Tarkoitus on rentoutua, treenata, nauttia ulkoilmasta ja syödä hyvin. Oon viimeksi ollut lomalla niin ettei ole ruokavaaka kulkenut mukana niin 1,5 vuotta sitten. Tällä kertaa ruokavaaka jää siis kotiin, kuten edellä kirjoitetussa kirjeessä selviää.  🙂 Treenit pääsen vetämään normaalisti, koska hotellissa on onneksi sali.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

20141018-Johanna Varis-143-Edit-Edit

Kuva: Vesa Marjanen, Meikki&Hiukset: Pia Rasmussen

kuva 4

Fitfashionin tapaamisesta.

 

kuva 1

kuva 5

kuva 2

Rakkaat Kilpasiskot

Nyt ajattelin kirjoittaa postauksen siitä miten positiivisesti tän lajin yhteishenki on mut yllättänyt.

Ennen kuin aloitin Bikini Fitness -lajin, niin muistan olleeni ihan kauhuissani ajatuksesta, että miten paljon mulle varmasti tulee vastaan kuittailua mun koosta ja siitä ettei mulla ole mitään kunnon kilpailutaustaa jne. Kun katsoo sen aikaisia kuvia, niin en kyllä mieti yhtään jos  vaikka jollakin ois ollut ajatus että tuolla ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia. 😀 Silloin mietin, että tiimin sisälläkin on varmasti paljon kilpailua keskenään, koska kyseessähän on yksilölaji vaikka samassa tiimissä kilpaillaankin. Ajattelin, että kaikki pitää oppia ihan itse/valmentajilta ja hyviä vinkkejä ei todellakaan jaeta muiden kilpailijoiden kanssa. Pelkäsin myös itse kisatilannetta ja olin etukäteen ajatellut, että lavan takana on varmaan aika kylmätunnelma.

On ollut ihan mieletön ilo tajuta miten väärässä sitä onkaan ollut.

En ole kokenut mitään kilpailua tiimin sisäisesti tai edes sen ulkopuolella. Kaikki jakaa tietoa keskenään, antaa vinkkejä ja tsemppaa. Toki mukaan mahtuu aina muutama poikkeus mutta pääasiassa kaikki on ollut todella ystävällisiä ja aitoja.

Ihan konkreettisia esimerkkejä on mm. että kisadietillä kaikki jako kokemuksia ja tsemppasi jaksamaan. Mulla oli koko kisadietin pieni paniikki, että ehdinkö kuntoon,niin kilpasiskojen viestit oli kullan arvoisia. Joillekin tsemppiviestit on pelkkää ilmaa ja joitakin ne saattaa jopa ärsyttää, mutta mä vaan saan niistä tosi paljon irti.

Oli ihan huippua, kun oman tiimin ulkopuoleltakin tuli viestejä ja vielä sellaisilta mimmeiltä, jotka kisaa mun kanssa samassa pituusryhmässä. Siinä on kyllä urheiluhenkeä aidoimmillaan.

Kisojen jälkeenkin kun omalle pääkopalle on tää offikuntoon palaaminen ollut aika raskasta niin oon saanut ihania viestejä joista oikeasti on ollut apua. Kiitos! <3

Itse kisoissa yhteishenki ihan kaikkien kanssa oli todella hyvä. Jyväskylässä juuri ennen lavalle menoa kaikki vaan tsemppas toisiaan ja näytteli peukkuja. Huikee fiilis! Ja sitten kun Jyväskylässä kävi miten kävi ja pettymys valtasi koko kropan ja mielen niin todella moni tuli halaamaan ja sanomaan että Tampereella vaan uudelleen. Yksi ihan täysin tuntematon nainen tuli ja halas mua vaikka en ollut ikinä hänen kanssaan edes keskustellut. Siitä tuli todella hyvä olo ja silloin tajusin miten hyvä yhteishenki tässä lajissa oikeasti on. Kaikki lajia harrastaneet tietää mitä sinne lavalle astuminen vaatii ja kaikki arvostaa toisiaan. Ja onneksi sitten lähdin sinne Tampereelle niin kisoista jäi kun jäikin hyvä fiilis!

Hauska ajatella, että kaikista lähimmät ystävät joita tää laji on tuonut mulle niin kisaa vielä samassa pituusryhmässä kuin minä ja itse koen ettei sillä ole mitään merkitystä. Musta se on vaan ihana asia, että sitten siellä lavan takana jonossa on lauma ystäviä ja tuttuja joiden kanssa pääsee jakamaan tämän ainutlaatuisen kokemuksen.

Kiitos siis vielä kaikille niille jotka tunnisti itsensä tästä. 🙂 <3

ki

Kuva: Vesa Marjanen, Meikki&Hiukset: Pia Rasmussen

kuva

En yhtään ihmettele jos joku on ajatellut, että mitä toi täällä tekee. 😀 Ekat poseharkat. 😀

kuva2

Vuoden 2013 Fitfarmin pikkujoulut.

kuva3

Poseharkoissa viime vuonna. All Black.

kuva4

Mua ei topissa ja sortseissa kyllä vieläkään poseharkkoihin saa. 😀 Kuva viime vuodelta.

kuva5

Kaksin on aina hauskempaa. Myös aamulenkillä. 😀

kuva9

Tiimipäivillä Lahdessa. Keskellä Yksi FF:n kisavalmentajista ja kilpailujen tuomareista Samuli Koutajoki.

10468625_10152374141343097_8635790757629477186_n

Kuva Tampereen kisoista.

kuva 2

H-Hetki lähestyy. 🙂

kuva77

Tän vuoden pikkujouluista. <3

kuva 2