Hae
JohanOnFitness

”Mä Pystyn Mihin Vaan”

Moni lukija on varmasti huomannut kirjoituksistani, että en oo ihan saanut vielä sitä mulle ominaista flowta takasin kisojen jälkeen. On ollut vähän leijuva olo ja ruokavaliossa en ole kokonaan pysynyt, vaan olen syönyt mitä olen halunnut, onneksi kumminkin suurin osa siitäkin on ollut puhdasta ja terveellstä ruokaa. Treenejä olen tällä viikolla tehnyt mm. 4  salitreeniä, 4 lenkkiä ja 2 lyhyempää aamukävelyä (n. 30 min). Eli ihan ok treenimäärä kumminkin.

Olen työstänyt paljon ajatuksiani ja miettinyt mistä johtuu, että nyt ruokavaliossa pysyminen on ollut haastavaa ja mistä se oman voittaja-asenteen puuttuminen voisi johtua. Aikaisemmin olin tehnyt yhden ainoan päätöksen; ei lipsumisia ja se tarkoitti mulle, että jokaisen aterian kohdalla ei tarvitse kamppailla oman mielen kanssa, että lipsahdanko, enkö lipsahda jne, koska olin sen päätöksen jo tehnyt, että EI lipsumisia. Nyt näinä neljänä viikkona en ole ollut vaan valmis siihen samaan päätökseen ja tottakai jos päätöstä ei ole tehty niin mistään ei tule mitään. Nyt perjantaina mulla oli ensimmäistä kertaa kisojen jälkeen sellainen fiilis että olen valmis jo miettimään milloin teen sen  päätöksen.

Lauantaina työstin näitä ajatuksia mentaalivalmentajan kanssa yli kaksi tuntia ja nyt voin vihdoin sanoa, että olen täysin valmis tekemään taas sen päätöksen. Teen sen päätöksen nyt; Ei Lipsumisia! 27.10.2014 lähtien mun ei tarvitse enää miettiä ja pähkäillä jokaisen aterian kohdalla mitä teen vaan teen juuri niin kuin mulle on sanottu. Ulkoistan päätöksen teot valmentajalle samalla tavalla kuin aikaisemminkin ja näin helpotan omaa oloani. Ei miljoonia pikkupäätöksiä omassa pääkopassa vaan ja ainoastaan yksi päätös: Noudata neuvoja. Aikaisemmin tää on ollut mulle helppoa ja yksinkertaista mutta kisojen jälkeen jotenkin kadotin sen vähäksi aikaa ja nyt vihdoin tuntuu siltä että olen saamassa itseni taas takaisin.

Mulla on päämäärä ja tavoite jota kohti menen, en vaan joka ikinen kuukausi tai viikko vaan jokaikinen päivä ja jokaikinen hetki. Jokaikinen valinta minkä teen vie tästä eteenpäin mut lähemmäksi mun tavoitetta.

Opin eilen, että olen ajatellut asioita aivan väärin. Olen aina asennoitunut häviämään, koska olen pelännyt romahtamista niin paljon. No Jyväskylän jälkeen romahdus tuli ja hei mä olen edelleen elossa, mulla on edelleen sama työpaikka, samat ystävät ja yhteistyökumppanit ja valmentajakaan ei hylännyt mua vaan tässä mä seison ihan omilla jaloillani kokemusta rikkaampana. Pystyin vielä pahan romahduksen jälkeenkin nousemaan taas ylös alle viikossa ja parantamaan tulostani ja sijoitustani yli puolella sitten Tampereelle eli olen jo kertaalleen voittanut itseni. Elämässä ei ole olemassa epäonnistumisia vaan ja ainoastaan kokemuksia joista oppii uutta. Tän ahaa-elämyksen saatuani mun siis ei tarvitse enää pelätä pahinta, asennoitua häviämiseen, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Ainoa millä on merkitystä on se että annan kaikkeni ja lavalla ollessani tiedän, että olen nyt tehnyt kaikkeni ja en olisi voinut tehdä mitään toisin. Nyt on vaan yksi ainut suunta ja se on eteenpäin.

Nää asennoitumisongelmat on myös johtunut osaksi siitä, että mulla on ollut fiilis, että aloitan taas alusta mutta totuushan on, että enhän mä mistään alusta aloita. Mulla on yli 10 kg painoa vähemmän kuin vuosi sitten ja lihastakin tarttunut viime vuoden aikana ihan ok:sti. Saati sitten miten paljon olenkaan tän vuoden aikana oppinut, saanut tietoa ja kokemusta, joita voin hyödyntää nyt tulevana kisakautena. Kaikki ei ole uutta ja ihanaa, mutta juuri sen takia mulla on mahdollisuus saada joka ikisestä hetkestä vielä enemmän irti, koska pystyn sitä aivan eri tavalla analysoimaan ja tekemään.

Hyvänä esimerkkinä jos vertaa vaikka tanssiin. Aluksi koreot on uusia ja huippuja kun niitä ei ole montaa kertaa vetänyt läpi mutta samalla siinä ei ole sitä itsevarmuutta tehdä sitä, koska mietit koko ajan, että muistathan oikein. Alussa koreoon keskittyy niin paljon, koska se on uusi että sinne ei voi laittaa niitä pieniä nyansseja jotka viimeistelee koko esityksen ja tuo sen oman persoonan sieltä esiin. Nyt mulla on mahdollisuus juuri näihin yksityiskohtiin, kun vime vuosi meni uutuuden huumassa. Enkä puhu nyt pelkästään mistään poseasennoista vaan kokonaisvaltaisesti koko hommasta.

En ole ikinä pitänyt itseäni voittajana vaan olen aina ollut sellainen, että noh katotaan miten käy -asenteella mutta nyt opin, että jos oikeasti haluan mahdollisuuden pärjätä niin mun myös tulee oppia näkemään itseni voittajana. Tämä on sellainen mitä joudun varmasti työstämään koko vuoden ajan, mutta aion tehdä paljon töitä sen eteen, että vanhan minäkuvan tilalle tulisi uusi minäkuva, joka aidosti uskoo siihen mahdolisuuteen että myös minä voin pärjätä. Mulla on kokonainen vuosi aikaa kehittää taas itseäni, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mun vaan pitää uskoa itseeni että mä pystyn tähän ja eilisen jälkeen mun uusi motto onkin: ”Mä Pystyn Mihin Vaan”! Se on voimavara, jonka avulla mä tiedän pääseväni eteenpäin.

Nyt vihdoin pystyn taas nauttia tästä kaikesta ja toivottaa teille kaikille Ihanaa uutta viikkoa! <3

20141018-Johanna Varis-128-Edit

 Kuva: Vesa Marjanen, Meikki&Hiukset: Pia Rasmussen 

 

2 kommenttia

  1. eerika kirjoitti:

    Mulla on ollut toi sama ongelma kisojen jälkeen, joko noudatan ruokavaliota aivan prikulleen tai sitten alan lipsua vähän jokaisella aterialla. Niistä pienistä lipsumisista kuitenkin kerääntyy ikävästi ekstraa jos niitä on päivän mittaan monia.. Itellekin on helpompaa kun kerran tekee sen päätöksen että nyt perskele, ei yhtään mitään ylimääräistä. Ei mitään ”vähän sinne päin” – tekemistä.
    Kiitos tästä postauksesta, mäkin tein oman päätökseni nyt! 🙂 tsemppiä sulle kehityskaudelle <3

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiva kun kommentoit. Joo mulla siis juuri noin. Joko lipsun kunnolla tai sitten en ollenkaan niin parempi valta toi jälkimmäinen. 🙂 Nyt siis tiukkaa linjaa taas kerran. 🙂 Kiitos paljon ja tsemppiä myös sinne! 🙂 Kiva jos tästä postauksesta oli apua. 🙂

      Yt,
      Johanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *