Hae
Johanna Tolppola

Bikini Fitness – Mitä Se Maksaa Vuodessa?

Multa pyydettiin tässä yksi päivä postausta tästä koko kisaprosessista, siitä että mitä se vaati niin taloudellisesti kuin henkisestikin, mutta myös siitä mitä se toi mulle lisää.

Jos lähdetään liikkeelle ihan taloudellisesta näkökulmasta. Mitä kisaaminen vaatii rahallisesti. Huom! Kaikki kohdat eivät ole välttämättömiä kisaprojektissa sekä monen kohdan kustannus riippuu siitä mistä sen ostat, missä ruokakaupassa käyt, missä salilla käyt, miten paljon haluat panostaa jne.

Vuosikustannukset, Summat on pyöristetty:

  • Kisavalmennus 1 690 € (eli treeniohjelmat, ruokavaliot, valmentajan tapaamiset jne)
  • Pt-treenit, keskimäärin kävin kerran viikossa, 2 400 €
  • Poseerausvalmennukset joissa kävin noin parin kuukauden välein 300 €
  • Salimaksut, kävin kolmella eri salilla 1 500 €
  • Valmentajan luona käymiset autolla. Off-kaudella reilun kuukauden välein ja kisakaudella muutaman viikon välein, yht. noin 17 kertaa 510 €
  • Kisalisenssi 100 €
  • Kisavärit: n. 100 €
  • Bikinit 550 €
  • Kisakengät; 1 harjoitus kengät ja yhdet kisakengät yht. n. 120 €
  • Kisakorut n. 50 €
  • Muut kisoihin liittyvät hankinnan, sieni, meikkivoiteet, sudit jne 100 – 200 €
  • Hieronta yht. vuodessa 2 000 € (n. kerran viikossa) (itse en maksanut tätä, mutta on mukana laskelmassa)
  • Brassi + kainaloiden sokerointi, vuodessa yht. 780 €  (itse en maksanut tätä, mutta on mukana laskelmassa)
  • Lisäravinteet, yht. 1 200 €
  • Ruoka, yht. 4 800 €.
  • Vitamiinit; c-vitamiini, omega 3, mangnesium, sinkki jne, n. 500 €
  • Kisojen hotelliyöt: n. 200 €

Yhteensä vuosikustannus tällä kaikella on 16 900 €.

Tiedän, että kuulostaa todella kalliilta, mutta jos karsitaan tuolta pois peruselämiseen menevät kulut ja jätetään ainoastaan tähän lajiin kuuluvat kustannukset niin yhteissumma on 8 820 €.

Onhan sekin todella paljon rahaa, mutta itse koen, että se on mennyt omaan hyvinvointiin. Olen vihdoin löytänyt miljoonien harrastekokeilujen jälkeen sen oman jutun, niin voin kyllä sanoa, tää homma on ollut joka ikisen euron arvoinen mitä tähän olen laittanut.

Toki tuolla on paljon kuluja mitä voisi karsia. Eihän mullakaan olisi mikään pakko olla kolmea eri salijäsenyyttä tai harjoituskenkiä erikseen, mutta näin olen itse halunnut tietoisesti tehdä, koska olen halunnut helpottaa arkeani mahdollisimman paljon. Sali läheltä kotoa, sali töiden läheltä ja sali missä kävin pt:n kanssa.

Noh siinä on käsitelty kulupuoli. Entäs henkisellä tasolla…

No tottakai laji vaatii suunnattoman hyvää itsekuria, päättäväisyyttä, sitoutuneisuutta ja tahtoa tehdä koko ajan asioita paremmin. Koko ajan pitää fokusoida asioita ja sitä mikä on itselle tällä hetkellä tärkeintä.

Olen kieltäytynyt kaikista minulle tarjotuista kahvipöydän herkuista 13 kuukauden ajan. Olen nähnyt ystäviä vähemmän kuin ennen tätä harrastusta. En ole ollut syömässä ravintolassa perheeni kanssa, en ole ollut kaikkien ystävien synttäreillä mukana,  olen kuljettanut omat ruuat mukana 24/7 niin Mummolaan kuin työpaikallekin tai Juhannuksena mökille. En ole käynyt lounaalla ystävien tai työkavereiden kanssa vaan ennemminkin aina kahvilla. 😀

Olen tehnyt treenit hemmetin kovaa ja mennyt todella ulos mun mukavuusalueelta. Jos olen ollut reissussa, niin olen selvittänyt salit etukäteen, että missä voin treenata.

Olen ollut aamulenkillä niin kaatosateessa kuin polttavana hellepäivänä. Olen ollut salilla keppien kanssa kun nilkka pyörähti ympäri.

Olen keikistellyt alusvaatteisillani todella ylipainoisena isojen kehorakentaja miesten edessä ja tuntenut suurta häpeää.

Lista on loputon. Voisin vain jatkaa ja jatkaa. Tässä nyt ehkä merkittävämmät.

(Ennen kun siirryt kommentoimaan miten kauheaa mun elämä onkaan ollut ja miksi en ole voinut muka tehdä sitä ja tätä niin lueppas postaus loppuus. :D)

Mutta mietitäänpäs taas toisin päin. Jos olisin halunnut mennä syömään ystävieni tai perheeni kanssa todella kovasti, niin olisin voinut sopia ravintolan kanssa että tekevät minulle sopivan annoksen. (Näin taisin 2 kertaa dieetillä tehdä).

Olen syömisen sijaan käynyt ystävien kanssa kahvilla ja pyrkinyt muistamaan heitä kiireen keskellä edes viesteillä. Ystävilläkin alkaa olemaan jo ne omat menot parisuhteissaan jne, niin ei tästä nyt kauheaa hallaa ystävyys-suhteille ole ollut.

Kahvipöydän herkuista kieltäytyminen ei varmasti ole myöskään ollut toiselle osapuolelle maailmanloppu.

Ruokien kuljetus välillä raivostuttaa, mutta niin raivostuttaa elämässä moni muukin asia ja ruokien kuljettaminen on varmasti se mitättömin.

Olen poistunut mukavuusalueelta jonka seurauksena olen uskaltanut ja kyennyt tekemään sellaisia asioita joita en ikimaailmassa ennen olisi tehnyt. Siitä olen saanut itsevarmuutta.

Luonteeltani olen hyvinkin järjestelmällinen niin salien selvittelyt matkoilla ei ole oikeastaan haitannut ollenkaan. Kuuluu perusarkeen.

Lenkeistä en ole pitänyt, mutta olen sentään oppinut olemaan vihaamatta niitä eli kehitystä siinäkin suunnassa. Ja jopa muutaman kerran se tuntui hyvältä!

Ja se häpeän tunne siitä alusvaatteilla olosta, niin jos mikä on kasvattanut luonnetta niin se! Kertaakaan en ole saanut mitään sellaista kommenttia valmentajalta tai muiltakaan kuntotsekeissä olevilta henkilöiltä, että oloni olisi ollut epämukava vaan päin vastoin. Vaikka olen hävennyt vartaloani niin kuntotsekeissä aina olen saanut positiivista palautetta jotka kerta toisensa jälkeen on parantanut mun itsetuntoa.

Olen ymmärtänyt, että tässä projektissa ei ole mitään merkitystä miltä näytän nyt vaan ainoa mikä merkitsee on se miltä näytän siinä lavatilanteessa.

Tän projektin myötä olen oppinut syömään oikein, tulkitsemaan ravintosisältöjä, oppinut treenaamaan kovaa sekä oikealla tavalla. Oppinut ihan mielettömästi siitä miten keho toimii ja mitä mikäkin treeni ja ruoka siihen vaikuttaa. Olen oppinut huoltamaan ja arvostamaan kehoani. En ole läheskään niin nirso ruokien suhteen kuin ennen projektin alkua. Eli olen oppinut myös syömään uusia ruokia ja nimen omaan terveellisiä ruokia.

Olen saanut uusia ystäviä ja tuttuja, ihania yhteistyökumppaneita, aivan mielettömiä kokemuksia joita voin muistella lopun elämääni.

Ensi kertaa elämässä tunnen, että voin aidosti hyvin. Olo on sellainen, että elämässä kaikki on mahdollista. Kaikki esteet voidaan ylittää. Minä pystyn kaikkeen mihin itse haluan.

Olen myös oppinut itsestäni todella paljon. En olisi voinut koskaan kuvitella, että olen tässä tilanteessa missä olen nyt. Olen jo ollut kisalavalla ja uudelleen tulen sinne nousemaan. Nyt voin sanoa, että Minä Tein Sen! Mikään maailmassa ei ole tuonut mulle tällaista iloa ja onnen tunnetta, mitä tämä treenaaminen ja terveellinen ruokavalio mulle tuo. Ja huh se olo siellä lavalla! Ihanaa! Nautin siitä, että pystyn haastamaan itseni päivittäin aina uudelleen ja uudelleen.

Eli laji ehdottomasti antaa enemmän kuin mitä se ottaa, ainakin omalla kohdallani. En vaihtaisi päivääkään. <3

viisitoista pienempieditededited