Hae
JohanOnFitness

Kuvaus Juttuja

Nyt ajattelin kirjotella vähän toissa viikonlopun kuulumisia. Näin lievästi ilmaistuna todella myöhässä. 😀

Lauantaina mulla oli sovittuna kuvaukset. Ystävä levitti heti aamusta mulle Jan Tanat (rusketus joka lähtee melkein pesussa. :D)  ja lähdettiinkin yhdessä meikkaukseen ja hiuksiin kallioon SP Salonkiin. Siellä mut meikkas todella ammattitaitoinen meikkaaja Pia Rasmussen. Siellä sitten vierähtikin muutama tunti ja sitten matka jatkui kohti sudiota. Studiolla mua oli vastassa kuvaaja Vesa Marjanen, joka oli kyllä todella ammattitaitoinen ja sai mut kyllä heti rennoksi. Ystävä oli mukana auttamassa ja meillä oli kyllä todella hauskaa niin kuvaajalla, mulla sekä ystävällä. 🙂 Siellä sitten vierähtikin muutama tunti.

Käykäähän tutustumassa Vesan verkkosivuihin ja tykkäämässä hänen fb-sivuista. Häneltä voi pyytää tarjousta erilaisista kuvauksista. Suosittelen! Verkkosivut: http://flaredlens.prosite.com   FB: https://www.facebook.com/VesaMarjanenPhotography

Tässä myös linkki Pian fb-sivuille. Jos on tarvetta todella ammattitaitoiselle meikkaajalle. 🙂  https://www.facebook.com/p.rasmussen04  

Illalla mentiin neiti H:n ja Herra A:n kanssa ravintolaan syömään. Söin kanasalaatin. NAM! Illalla katseltiin vaan telkkaria. 🙂

Sunnuntaina aamulenkin ja aamupalan jälkeen menin mun tiimikaverin kanssa I Love Me -messuille. Siellä oli kaikkea ihanaa! Mukaan tarttui uusi treenilaukku ja Questbar-patukoita. Käytiin myös kahvilla ja siinähän se päivä sitten menikin hyvässä seurassa.

Toissa viikon treenit mulla oli sellaiset, että tein 3 kertaa aamuaerobisen tyhjällä vatsalla, 1 kerran  kuntopiirinä jalkatreenin aamulla tyhjällä vatsalla sekä 4 kertaa perus salitreenin aina päivän päätteeksi.

20141018-Johanna Varis-054-Edit

kuva 6Näytän ihan lapselta ilman silmämeikkiä. XD

kuva 5Meikkauksen jälkeen. 🙂

kuva 5

kuva 9

kuva 1

kuva 8

kuva 1

kuva 2

kuva 3

kuva 10Neiti H, Herra A ja Minä! 🙂

 

 

 

Kärpäsestä Härkänen

Nyt on mun mielestä tehty Kärpäsestä Härkänen. Kaikki alkoi siis Umpun kirjoituksesta joka päätyi massamediaan asti. Kirjotuksessa oli kuva Bikini Fitness -kisojen aamulta ja sitten itse kisoista.

Itse ymmärsin, että kumminkin kirjoituksen alkuperäinen tarkoitus oli vaan ja ainoastaan herättää nuoret naiset siitä kisakunnon ihannoinnista eli kertoa vaan se, että kisakunto on vaan kisakunto joka kestää sen hetken. Ja samalla toki näyttää, että miten erilainen se kunto onkaan silloin aamulla ja miten upea siitä saadaankaan sinne lavalle. Näin siis itse sen kirjoituksen kun nopeasti luin niin ymmärsin. Korjatkaa jos olen väärässä ja ymmärtänyt tekstin aivan väärin. Mun mielestä tämä oli ihan hyvä juttu.

Tämän takia itsekin postasin samanlaisen kuvan InstaGrammiin. Kuvalla ei siis ollut mitään suurempaa juonta taustalla tai jotain megasanomaa, että Bikini Fitness on pahasta ja kisadietti tappaa ja nyt kroppa pilallla. Noup. Jos näin ajattelisin niin miksi ihmeessä olisin aloittanut saman rundin alusta. 😀 Olihan se lavalla olo siistii, mutta EI niin siistii, että tekisin sen uudelleen jos oikeasti ajattelisin noin.

Vaikka kova kisadietti onkin takana niin mun aineenvaihdunta toimii, treenit kulkee jne. Kävin myös ihan huvikseni lääkärissä kattomassa kaikki arvot (ihan kilpirauhasarvoista lähtien) ja kaikki arvot oli todella hyvät.

Toki tässä on ollut ”hieman” nälkää dietin jäälkeen, mutta se kuuluu asiaan. Ja myönnän, että kun tausta on mulla se mikä on eli ylipainoisesta henkilöstä ollaan saatu kisaaja niin mentaalipuolella varmasti joutuu tekemään enemmän töitä kuin esim. sellaisten jotka ovat aina olleet hoikassa kunnossa. Mut entäs sit? Eihän sillä ole mitään väliä. 🙂

Olen nähnyt nyt myös muidenkin kisaajien kuvia, joissa on kuvat kisa-aamulta ja itse kisoista ja se on hyvin yksilöllistä että miten ns. ”ääripäältä” näyttääkään. Mulla ja esim. Umpulla oli aika ääripää ainakin omasta mielestä, mutta sitten kun katson esim. Linda Manuellan kuvaa niin hänhän näyttää melkein samalta kisa-aamuna kuin itse kisoissa. Kun taas muutaman Bf kilpailijan kuvissa näkyy myös aika huikea ero niin kisa-aamun kunnossa kuin lavakunnossa (ja he kuuluivat vielä top 2 joukkoon eli lihasmassaa on). Eli hyvinkin yksilöllistä. Pointtina tässä, että vaikka ne vatsapalat näkyisivätkin kisa-aamuna ja lihasmassaa olisikin tarpeeksi ja kireyttä niin hemmetisti niin kyllä sitä jossain määrin vaan nääntyneeltä näyttää kun se keho kuivatetaan. Mutta se vaan kuuluu lajiin.  Kille kirjoitti myös hyvin tästä samasta aiheesta ja se kannattaa myös käydä lukemassa. Tosi hyviä pointteja.

Itse näytin siltä miltä näytin, koska 1. Lihasmassaa ei ollut tarpeeksi, 2. kroppa ei ollut suuren painonpudotuksen takia kerennyt kiinteytyä. Suurin syy oli varmasti tää syy numero kaksi. Oli siis ihan mahtavaa, että se kunto silti riitti siihen seitsemänteen sijaan. Tiedän, että nyt vaan sitä lihasta enemmän ja aikaa kropan palautumiseen/kiinteytymiseen. 🙂 Jotkut voivat ajatella, että miksi ihmeessä nousin lavalle vaikka tiesin, että kroppa on keskeneräinen. No uskon, että kaikki ne ihmiset jotka ovat treenanneet kisoihin, käyneet kisadietin läpi tietävät sen syyn miksi sinne nousin. Sitä on turha edes yrittää selittää sellaiselle joka ei ole itse vetänyt tätä koko prosessia läpi. Tästä aiheesta hyvin kirjoitti myös yksi henkilö jota ihailen suuresti: Utti Hietala. Linkki kirjoitukseen tässä.

Ja mediaanhan yleensä nostetaan vaan ne negatiiviset jutut ja blogeissakin käydään läpi vaan sitä miten kauheaa tää Fitness urheilu on niin itse ajattelin tehdä nyt ihan toisin päin.

Hei tää homma on kivaa, koska:

– Saan haastaa itseni joka päivä

– Pystyn kehittymään niin fyysisesti kuin henkisesti

– Olen oppinut syömään terveellisesti

– Saanut uusia ystäviä

– Olen oppinut kuuntelemaan kehoani

– Olen löytänyt lajin josta nautin koko sydämestäni ja voin siinä vielä kilpaillakin. (Kaikille ei tietenkään kilpaileminen sovi, mutta itse olen aina etsinyt lajia jossa voisin kilpailla. Se vaan tuo mulle jotain lisää.)

Tässä nyt vain murto-osa niistä syistä miksi tätä teen. Toki moni muukin laji voi antaa nämä kaikki samat asiat, mutta tää on se mun juttu just nyt. En mitenkään rupea ”myymään” lajia, että kannattaa tulla kokeilemaan ja kilpailemaan vaan ennemminkin haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan eri lajeja ja löytämään sen oman lajin oli sitten ihan harraste- tai kilpatasolla. Kaikissa lajeissa on hyvät ja huonot puolet ja kun mennään kilpaurheilutasolle niin silloin ne ääripäät vaan kuuluu asiaan ja nousee nopeasti myös esiin medioissa.

Eli rauhaa ja rakkautta kaikille! <3

kuva 4v