Hae
JohanOnFitness

Arkeen Paluu ja Pohdintaa

Ensimmäinen arkiviikko loman jälkeen on mennyt ihan hyvin. Aamulenkit maistunut vähän puulle mutta on ne kumminkin tultu tehtyä, suurimman osan oon säästänyt niistä viikonlopulle.

Tällä viikolla oon päässyt kaksi kertaa treenaamaan myös oman pt:n kanssa Kampin Motivuksessa. Ensimmäisellä kerralla vedettiin jalkatreeni ja toisella kertaa olkapäät/ojentajat. Molemmat treenit meni tosi hyvin! Toi on kyllä niin arkipäivän luksusta päästä treenaamaan pt:n kanssa näin diettiläisenä. Saan niin paljon enemmän itsestäni irti.

Tää on ollut myös mun ensimmäinen viikko huomattavasti pienemmillä hiilareilla. Alku viikko oli aika paha mutta nyt kroppa selvästi alkaa tottumaan. Oon vaan nyt huomannut, että keho kerää aika paljon nestettä. Se ei tietenkään tarkoita etteikö se rasva siellä samaan aikaan pala, mutta tekee vaan aika tukalan olon. Onkohan muilla diettaajilla ollut samanlaisia tuntemuksia?

Kisat lähestyy pelottavan kovaa tahtia ja voin rehellisesti myöntää, että tottakai mua jännittää ja kauhistuttaa, että miten mä tulen kerkeämään kisakuntoon. Valmentaja on sanonut, että kunto on ainut asia mistä mun ei tarvitse huolehtia ja kyllähän mä sen tiedän ja tiedostan. Mutta kun tää on mun ensimmäinen kisadietti, niin en tiedä miten kroppa reagoi ja miten nopeasti. Nyt ollaan kumminkin jo diettailtu todella monta viikkoa ja ”vasta” on lähtenyt 8 kg. Aika paljon olisi kumminkin vielä pudotettavaa. (Vaikka valmentaja on sanonut etten saisi vaakaakaan tuijottaa). 😀

Itse tiedän, että mun valmentaja kuuluu Suomen huippuihin ja en epäile hänen osaamistaan sekunttiakaan vaan tiedän että hän jos joku tietää kyllä miten kisakuntoon päästään, mutta oma mieli silti tekee temppujaan.

Kova vauhti mulla on kyllä päällä edelleen ja oon todella innoissani tästä kaikesta! Oon onnellinen, että mulla on mahdollisuus olla tässä kaikessa mukana ja kokea tämä kisailu. Tää selvästi tuntuu sellaisesta mitä haluan tehdä jatkossakin. Eli en missään nimessä usko, että vetäisin vain yhdet kisat ja se olisi siinä. Ellei sitten valmentaja toteaisi ekan kisadietin jälkeen, nähtyään mitä tän rasvan alta paljastuu että,  mulla ei ole minkään näköisiä mahdollisuuksia pärjätä Bikini Fitneksessä. Sit varmaan treenaisin hemmetin kovaa muutaman vuoden ja haluaisin kisata Body Fitneksessä. 😀  Vaikka dietillä on ollut nälkää ja väsymystä sekä hermoilua niin silti voin aidosti sanoa, että tähän astisesta matkasta olen nauttinut 100 %. Tää on juuri sitä itsensä viemistä äärirajoille josta mä jostain syystä vaan tykkään. Yks ihana puoli tässä koko hommassa on myös se, että pääsee tutustumaan saman henkisiin ihmisiin ja oonkin saanut paljon uusia tuttavia joista tulevaisuudessa toivottavasti tulee ihan mun uusia ystäviä. 🙂

Tällaista pohdintaa tänään. Tunteiden vuoristorataa, niin kuin naisilla yleensäkin. Ihanaa viikonloppua kaikille! 🙂

ps. Mulle tapahtui taas yksi ”Johannahetki”…  Loman jälkeisenä maanantaina mun englanninkielinen tuttava työelämästä kysyi miten lomani meni ja mun piti vastata, että vain rentoutuen (relaxing) niin vastasinkin, että venytellen (stretching)… 😀 Tajusin tän vasta siinä vaiheessa kun hän vastasi että Noh.. Onhan sekin tärkeetä. Jäin ihmettelemään vastausta ja sitten vasta hoksasin mitäs olinkaan sanonut.. 😀 Maanantaiaamun kooma teki tepposet. 😀

 

kuva 1

kuva 3

kuva 4

kuva 1

Lankkupito ja selfie samaan aikaan. 😀

kuva

kuva 2

kuva 3

 

 

 

2 kommenttia

  1. Petra kirjoitti:

    Heh, mä oon ottanut lattiaselfien samasta paikasta joskus 😉 Motivus Center, kuten kirjoititkin 🙂 Sä kutistut ihan silmissä, nainen!

    • johannavaris kirjoitti:

      Haha! Hyvä valaistus! 😉 Oi, kiitos!! Itse sitä ei ihan samalla lailla nää. 😀

      Yt,
      Johanna 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *