Hae
JohanOnFitness

Elämä Ilman Filttereitä Ja Fitnesselämän Totuus

Musta tuntuu, että moni ulkopuolinen katsoo meitä ”fitnessläisiä” (Fitnessläinen; kisaaja tai muuten vaan samanlaista elämäntyyliä harrastava) jonkin sortin filtterin läpi. Tällä tarkoitan sitä, että moni asia näyttää mahtavalta ja hienolta kun laitetaan vaan sopiva filtteri päälle. Nyt en puhu pelkästään kuvista vaan koko elämästä/tavasta elää.

Tämä elämäntyyli ja varsinkin kisaaminen vaatii paljon uhrauksia sekä tiukkoja valintoja. Aina ei fiilis ole ihan katossa ja maitorahkan syöminen sen jäätelön sijasta ei aina todellakaan ole jeejee! 😀 Silti tätä hommaa rakastan koko sydämmestäni ja kaikissahan asioissa on niin hyvät kuin huonotkin puolet. Listasin tässä hieman niitä asioita jotka mua tällä hetkellä harmittaa.

  • Mua harmittaa, että näen mun ystäviä ja perhettä vaan murto-osan siitä mitä ennen.
  • Mua harmittaa, että seuraavan kerran kun voin mennä äidin tai isän luokse syömään ilman omia eväitä  on vasta kuuden kuukauden päästä . (Tätä edellinen kerta oli jouluna ja sitä edellinen heinäkuussa).
  • Mua harmittaa, että en voi kertaakaan mennä työkavereiden kanssa lounaalle ja oikeasti syödä jotain. (Normaalisti otan kahvin niinä harvoina kertoina kun edes lähden mukaan. En ole koko 1,5 vuoden aikana käynyt kertaakaan syömässä työkavereiden kanssa).
  • Mua harmittaa, että poikaystävän kanssa ei voida olla normaali pariskunta joka kävisi joskus syömässä yhdessä, lähtisi extempore viikonloppumatkalle tai vaikka menisi mökille ilman, että pitäisi selvittää lähikunnan punttisalit, että varmasti pääsee tekemään treenit ohjeiden mukaan.
  • Mua harmittaa se, että perheen leffaillat päättyy jo klo 22 koska oon vaan niin väsynyt että nukahdan pystyyn.
  • Mua myös harmittaa se, että ramppaan tuolla vessassa ihan koko ajan (useamman kerran tunnissa)
  • Mua harmittaa, että mulla on nälkä koko ajan. Niin kova nälkä jo nyt, että tekisi mieli välillä itkeä.
  • Mua harmittaa että oon äkänen (koska mulla on nälkä) ja poikaystävä syyttää kisadiettiä (mikä on totuus ja se ärsyttää vieläkin enemmän)
  • Mua suorastaan V******a lähteä 5 kertaa viikossa 60 minuutin aamulenkille, joista osa jo klo 04.20 (tai oikeastaan tuolla kellon ajalla ei ole mitään merkitystä tän kanssa, ihan sama paljon se kello on se ärsyttää silti). Jotkut nauttii lenkeistä. Mä en nauti yhtään.
  • Mua harmittaa, se että jalkapäivien jälkeen kävelen kuin ankka ja pelkkä oleminen tekee kipeää ja juuri kun olen toipunut ja pystyn taas kävelemään normaalisti niin mulla onkin taas jalkapäivä.
  • Ja mua harmittaa se että mua harmittaa.

Tässä siis koko totuus Fitnessurheilun glamourista, ilman mitään filttereitä. Moni voi miettiä, että miksi mä sitten teen tätä jos mua harmittaa näin paljon ja lainaankin tässä OptimalPerformancen blogikirjoitusta:

”1. Urheilijat eivät jää rypemään epäonnistumisissa.

Se, miten rankka kokemus mikäkin takaisku on kellekin on tietysti subjektiivinen kokemus. Urheilijan kohdalla puhutaan usein absoluuttisestikin ajateltuna varsin ikävistä takaiskuista. Kuukausien kova työ, suunniteltu harjoittelu, panostus ravintoon ja palautumiseen saattaa mennä viemäristä alas loukkaantumiseen tai sairastumiseen kauden pääkisan ollessa ovella kolkuttamassa. Joskus syy ei johdu itsestä ja takapakki tuntuu väärältä ja epäreilulta. Varsinkin kun muilla elämä tuntuu hymyilevän. Kirosanoja lentää, hetken v*tuttaa mutta pian katse kääntyy tulevaan. Koska on pakko. Koska peruutuspeilielämä ei auta ketään. Urheilijat tietävät, että aina on jotain mitä voi tehdä. Kehonhuoltoa tehdään joka tapauksessa liian vähän, kipsi jalassa voi vetää leukoja ja fiksusti voi syödä ja nukkua hyvin. Urheilijat toteavat, että ”kaikki ei nyt mennyt kuten suunniteltiin mutta mitä näistä nyt käytettävissä olevista resursseista voi saada irti?”  ”

Kyllä, olen ollut salilla keppien kanssa ja treennannut niitä lihaksia mitä olen voinut. Kyllä, olen ollut salilla tulehtuneella pohkeella, tulehtuneella selällä ja noidan nuolen kanssa ja tehnyt niitä treenejä mitä olen kyennyt. En ole jäänyt kotiin makaamaan ja ollut tyytyväinen, että nyt on ainakin syy levätä ja ottaa iisisti. On tullut takapakkia ja on ärsyttänyt mutta aina on vaan jatkettu eteenpäin. Rakastan sitä tunnetta mitä itsensä haastaminen mulle antaa ja se hyvä olo kovan treenin jälkeen on niin koukuttava että en mistään hinnasta tekisi mitään muuta.

”2. Urheilijat ovat aidosti kiinnostuneita oppimaan uutta.

Urheilijoita ei vaivaa Kyllä mä tän tiedän -syndrooma. He myöntävät, että on osa-alueita, joita he eivät osaa riittävän hyvin, jotta tuloksia tulisi. Ehkä ovat kovia altaassa mutta järkevästi toteutetusta painoharjoittelusta ei ole mitään käryä. Tai kahvakuula saa kyytiä mutta ravinto ja palautuminen sakkaavat. Tai ehkä he tietävät asiat mutta toteutuksessa joku yskähtelee. Urheilijat antavat valmentajan tehdä rauhassa työnsä ja luottavat siihen, jotta voivat keskittyä 100% siihen missä ovat hyviä. Toki urheilijat kyselevät välillä miksi, miten ja milloin mutta yhteistä kivirekeä molemmat – sekä valmentaja että urheilija – vetävät samaan suuntaan koko ajan. ”

Haluan oppia uutta koko ajan ja kehittää itseäni. Pyydän koko ajan uusia kehonhuoltovinkkejä, pyydän pt:tä katsomaan tekniikkani joka ikinen kerta jotta varmasti opin tekemään liikkeet oikein. Luotan mun valmentajaan ja mun pt:hen. Epätoivon iskiessä mä aina kamppailen eri ajatuksien kanssa mutta loppujen lopuksi kumminkin aina luotan valmentajaan ja teen juuri niin miten hän sanoo.

”3. Urheilijat priorisoivat.

He laittavat asiat tärkeysjärjestykseen koska tietävät, että tuloksia saavuttaakseen on pakko uhrata jotain. Jos palautuminen vaatii 8-tunnin yöunet ja klo 6.00 on herättävä töihin niin silloin pää menee tyynyyn illalla klo 22.00. Riippumatta mitä televisiosta tulee. Iso osa urheilijoista ei kylve rahassa. He laittavat riittävän osan rahoistaan valmennukseen, jotta tuloksia saadaan aikaan. He priorisoivat riittävästi rahaa terveelliseen ruokaan, jotta rasituksen aiheuttamat vauriot saadaan paikattua ja tarvittavan määrän euroja harjoitteluvälineisiin, salikorttiin, lisäkoulutukseen ja leireihin jotta harjoittelu onnistuu tarpeen vaatimalla tavalla ja on liittävän laadukasta”

Mä Priorisoin. Pidän huolen, että saan nukuttua ja jos yöunet jää lyhyeksi, nukun päiväunet. Treenit menee aina kaiken edelle. Satsaan valmennukseen rahallisestikin paljon. Mun ei tarvitsisi treenata joka viikko pt:n kanssa mutta mä haluan, jotta kehityn mahdollisimman paljon ja siksi treenaan pt:ni kanssa 1-2 kertaa viikossa.

”4. Urheilijat katsovat asioita pitkäjänteisesti tulevaisuuteen.

Heitä ei kiinnosta paljonko paino putoaa kuukaudessa tai mitä vaa’an lukema näyttää kesähäissä. He pyrkivät ajattelemaan kokonaiskuvaa.

”Kun syön näin ja noin niin immuniteetti paranee ja voin treenata täysipainoisesti ympäri vuoden”. 

”Kun syön näin jaksan paremmin, näen kehitystä koko ajan ympäri vuoden”.

”Kun treenaan, syön ja nukun oikein, tuloksia tulee tasaisesti ja varmasti. Pystyn kehittymään koko ajan”.”

Offkaudella juurikin näin. Painolla ei kehityskaudella ollut merkitystä. (Heti kun tajusin sen, että jos haluan kehittyä mun tulee syödä ja silloin kun syö niin väkisin sitä vähän paisuu ja tällöin ei vaaäan lukemilla ollut enää väliä.) Dietillä onkin vähän eri asia, mutta kyllä tälläkin hetkellä katse ja tavoite on koko ajan syksyssä omissa kisoissa eikä missään mahdollisessa kesäkunnossa.

”5. Urheilijat kantavat itse vastuun.

He tietävät, että ovat itse vastuussa omasta tekemisestään. Urheilijat elävät syy-elämää, jossa asiat tapahtuvat tai jäävät tapahtumatta jostain syystä. Toinen vaihtoehto on ns. seuraus-elämä, jossa asiat vain tapahtuvat. Tässä elämässä koetaan olevan pääasiallisesti olosuhteiden uhreja.”

En odota että asiat vain tapahtuvat, vaan teen pirusti töitä ja uhrauksia kehittymisen eteen, vaikkakin ne uhraukset joskus harmittavat. Olen itse vastuussa omasta tekemisestäni.

”6. He ovat tehneet elämänsä eri osa-alueista sellaisia, että ne tukevat onnistumista. He viettävät aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa, jotka omalta osaltaan tukevat kehittymistä. Yhteisön tuki auttaa varsinkin heikolla hetkellä.

Urheilijoilla on kotona jääkaappi täynnä terveellistä ruokaa ravinnoksi, makuuhuone muutettu sysipimeäksi lepakkoluolaksi, jotta uni on laadukkaampaa. Olohuoneen matolla on putkirullia kehonhuoltoa varten. Tällä tavalla voi aina tehdä jotain oman terveytensä ja suorituskykynsä edistämiseksi, silloinkin kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.”

Ystäväpiirini koostuu pääosin saman henkisistä ihmisistä ja lajin myötä olen saanut uusia mahtavia ystäviä joiden vertaistuki on todella tärkeää.

Jääkaapista löytyy aina terveellistä ruokaa ja olohuoneessani on 2 erilaista putkirullaa, tennispallo-sukka, jumppapallo ja infrapunapussi. Ja nämä eivät ole vain koristeena. 🙂

”7. He kääntävät kivet, kannot ja männynkävyt saadakseen haluamansa.

Esimerkiksi yli puolet henkilökohtaisesti valmentamistani urheilijoista ja urheilijahenkisistä ihmisistä asuu muualla kuin minun kotikaupungissani.

Kivien, kantojen ja männynkäpyjen kääntäminen ei ole aina helppoa ja vaivatonta. Mutta ehdottomasti aina mahdollista. Mitä suurempi vaiva tai korkeammat tavoitteet niin sitä todennäköisempää on, että ratkaisu ei ole tulossa kotiovelle korjaamaan tilannetta.”

Teen ihan kaikkeni kehittymiseni eteen. Ravaan Tampereella valmentajan luona vähintään kerran kuukaudessa. Käyn joka viikko keskustassa pt-treeneissä. Käyn poseerausharjoituksissa Espoossa joka viikko. Monena kertana olisin mieluummin jäänyt kotiin lepäämään tai mennyt tekemään treenini lähisalille mutta tiedän, että nämä kaikki on tärkeitä projektini kannalta ja jos haluan koskaan menestyä niin silloin täytyy tehdä kovasti töitä sen eteen.

”8. Urheilijat asettavat tavoitteen.

Fiksusti asetettu tavoite auttaa hahmottamaan mihin ollaan menossa. Urheilijoiden tavoite on aina jotakin kohti, ei koskaan pois jostakin.  Ts. ”En halua olla lihava” on huono tavoite. ”Haluan olla hyväkuntoinen” on hyvä tavoite. Taksiinkin hypätessä sanotaan mihin ollaan menossa. Kuskia ei auta jos haluaa ”pois täältä”.

Kun matka lähtöpisteestä kohti tavoitetta on aloitettu, tehdään valmentajan kanssa tiivistä yhteistyötä, jotta oikea suunta löytyy. Välillä mennään vähän sivuun mutta palautteen perusteella suuntaa voidaan aina korjata.”

Tavoite on ollut selkeä sen jälkeen kun sen ensimmäisen kerran uskalsin ääneen sanoa. Millään muulla ei ole väliä. Tavoite on päämäärä jonka saavuttamiseen teen kaikkeni!

”9. Urheilijat kysyvät tyhmiä kysymyksiä.

Koska he tietävät, että ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. Urheilijat tietävät, että parasta kehittymiselle ja oppimiselle on olla aina treeniporukan hitain ja huonoin. Kun viettää aikaa itseään viisaampien ja parempien kanssa niin jokaisesta treenistä, ruokailusta, kehonhuoltotuokiosta, lepohetkestä ja yhteisesti vietetystä ajasta tarttuu jotain kun vain pitää vastaanottimet on-asennossa.”

Kyselen ja paljon niin pt:ltä kuin valmentajalta. Luen alan lehtiä ja olen kiinnostunut kaikesta omaan lajiin liittyvästä. Osallistun oman tiimin järjestämiin tilaisuuksiin vain ja ainoastaan sen takia, että haluan oppia uutta.

Tässä linkki Jonin tekstiin. Suosittelen lukemaan! http://joni.optimalperformance.fi/yhdeksan-asiaa-jotka-jokainen-voi-oppia-urheilijalta/

Eli se syy miksi tätä kaikkea teen vaikka mua niin moni asia harmittaa ja välillä onkin rankaa on se että olen sydämeltäni urheilija. Ihan sama onko kisoja takana. Ihan sama pärjäänkö koskaan kisoissa. Mielestäni Urheilija on paljon muutakin kuin meriittejä haaliva ja kisakokemuksia omaava mestari. Urheilija on henkilö jolla on rakkaus omaan lajiin, intohimo itsensä kehittämiseen, mielenlujuutta päätöksien teossa ja päämäärä jota kohti mennään vaikeuksista huolimatta. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, rakastan sitä tunnetta mitä kova treeni ja itsensä haastaminen mulle antaa. En kadu päivääkään, että lähdin tähän mukaan. Päinvastoin. Musta on harmi etten löytänyt tätä omaa juttua aikaisemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. 🙂

 Kuvia ilman filttereitä ja filtterin kanssa.

neljas

kolmas

kaksi

eka

 

24 kommenttia

  1. Tapsa kirjoitti:

    Kuulostaapa kurjalta. Vaikea uskoa että tää fitnessi on sit sua varten (ainakaan kisaaminen). Itse treenaan ja diettailen säännöllisesti, oikein odotan näitä kaikkia itselle asetettavia koettelemuksia! Kiellät itseltäsi asioita joita voi kyllä tehdä myös hyvällä omatunnolla (ulkona syöminen, valitset vaan fiksusti).

    Ota rennosti.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos kommentista. 🙂 En tiedä luitko postausta kokonaan mutta postauksessa kyllä kirjoitin että tätä mä kaikesta huolimatta rakastan. Rakastan haastaa itseäni ja rakastan sitä tunnetta että pystyn tekemään asioita mihin kaikki ei pysty. Se on jollain tavalla sairasta että sitä nauttii ääriolosuhteista. 🙂

      Oon aina ollut sellainen että menen juuri niin kuin sanotaan enkä melkein. Jos valmentaja ei sano että saat syödä ulkona niin en syö. 🙂 Sen takia vapaasyöntejä on ollut vain muutama valmennuksen aikana (10 kk).

      Mutta siis on asioita jotka harmittaa mutta en tätä missään nimessä tekisi jos niitä harmituksen aiheita olisi enemmän kuin niitä mistä mulle tulee hyvä ja mahtava olo. 🙂

      Yt,
      Johanna

  2. Petra kirjoitti:

    Omaan korvaan kuulosta jotenkin niin hurjalta, mistä oot luopunut…vaikka joku asia onkin tuttua, nimim. nukahtaa viimestään klo22 sohvalle 😀 Mutta siksi musta onkin hienoa, että tulit viime viikonloppuna meidän kanssa brunssille vaikka niiden omien eväiden kanssa 😉

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Haha. Se voi kuulostaa kyllä hurjalta mutta kaikella on kaksi puolta. 🙂 En siis ole hylännyt ystäviä ja perhettä. Käyn heidän kanssa kyllä kahvilla ja syömässä niiden omien eväiden kanssa ja käyn myös ravintoloissa, elokuvissa jne mutta tosiaan omat eväät mukana. 😀 Juuh toi klo 22 nukkumaan on monella aika yleinen kellon aika. 😀 Varsinkin jos harrastaa jotain. Ei vaan mahda mitään kun nukuttaa niin paljon. 😀

      Yt,
      Johanna

  3. mimi kirjoitti:

    Jos oot itse tyytyväinen, niin mikäs siinä. Toivottavasti olet tyytyväinen nyt tekemiisi valintoihin vielä sitten vuosienkin päästä, kun katsot elämääsi taaksepäin. 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos kommentista. Kyllä olen ainakin tällä hetkellä tyytyväinen ja tulevaisuudessahan sen sitten näkee olenko tyytyväinen tekemiini valintoihin. Ainakin tähän asti tekemäni valinnat on onneksi osoittautunut oikeiksi. 🙂

      Yt,
      Johanna

  4. Jaana kirjoitti:

    Hyvä ja avoin kirjoitus! Sä tosiaan oot analysoinut tuota tilannetta, suhtaudut siihen realistisesti ja silti ja ehkä just siksi kuitenkin rakastat just sitä. Sitä jäin miettimään, että miksi et voi syödä off-kaudella työkavereidesi kanssa lounasta? Esim. salaattejehan saa hyvinkin lounasravintoloista.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos kommentista. Juuh välillä ehkä jopa ylianalysoin. 😀 Olen siis offkaudellakin mennyt valmentajan ohjeiden mukaan pilkulleen ja sen takia en ole käynyt siellä lounaalla kaverien kanssa.

      Yt,
      Johanna

  5. Linda kirjoitti:

    Voi Johanna, taisin nähdä sut tänään Wolfilla ja meinasin jo tulla juttelemaan että miten sun dieetti on mennyt, mutta sitten en malttanut keskeyttää treeniäni. Tulin kuitenkin nyt kurkkimaan sun kuulumisia blogista ja tuli jotenkin haikea mieli lukea tällaista. Dieetti vie voimia ja tosiaan muuttaa elämää joksikin aikaa, mutta muista myös nauttia tästä ajasta ja muista että meillä on aivan mahtava valmentaja, jolle kannattaa laittaa viestiä ja jutella asioita auki, jos siltä tuntuu. Kisoihin on vielä pitkä matka, eikä sitä kannata elää sellaisen tunteen kanssa, että joutuu luopumaan liioista, koska niin kuin itsekin sanot käyt edelleen tekemässä asioita läheisiesi kanssa, mikä on tosi tärkeää! 🙂 On kuitenkin mahtavaa, että jaat nämäkin tunteet, koska uskon että jo se helpottaa sun matkaasi kohti määränpäätä ja auttaa nauttimaan niistä hyvistäkin hetkistä mitä tähän matkan varrelle mahtuu 🙂

    Hurjasti tsemppiä tästä eteenpäin! 🙂

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka!

      Kiva kun kommentoit! Hyvä ettet tullut moikkaa koska en ollut tänään Tampereella 😀 mutta silloin kun olen niin aina saa tulla juttelemaan! 🙂

      Tämä teksti ei missään nimessä ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa että tämä oisi käymässä mulle jotenkin yli raskaaksi tai että asioista luopuminen olisi jotenkin ylitsepääsemätöntä. Kirjoitin tekstin pilke silmäkulmassa vaikka se ei ehkä välity. Tarkoituksena oli myös avata että ei fitnesselämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, niin kuin ei mikään muukaan elämä. Kirjoitin tässä asioita jotka mua harmittaa mutta kyllähän kaikki pystyy listaamaan negatiivisia asioita kun oikein rupeaa nmiettimään oikeastaan mistä tahansa asiasta. Positiivisten asioiden lista lisi ollut huomattavasti pidempi. Ehkä teenkin seuraavan päivityksen niistä. 🙂

      Ennen kisavalmennusta olen elänyt ihan samalla tavalla kuin kisavalmennuksen aikana. Ainoana poikkeuksena että olen pitänyt vapaasyöntipäivän kerran 3 kuukaudessa ja näin olen elänyt n. 2 vuotta. Ja korostan että elänyt onnellisesti niin kuin nytkin, olen siis onnellinen en missään nimessä onneton. 🙂

      Ihan kaikessa elämässä, niin dieetillä, töissä, harrastuksissa ja perhe elämässä on hyviä ja huonoja päiviä ja ilman niitä huonoja päiviä en osaisi arvostaa niitä hyviä.

      Ehdottomasti rakastan tätä mitä teen ja en mistään hinnasta tekisi mitään muuta. Vapaapäivinä kuten esimerkiksi tänään pakotin poikaystävän ajamaan salin ohi että edes näkisin sinne. 😀

      Vaikka olen luopunut asioista koen että olen myös saanut niin paljon tilalle. En ole myöskään lakannut elämästä vaikkakin sosiaalista elämää olen rajoittanut. 😀 käyn siis edelleen elokuvissa, joskus jopa baarissa kuskina, mökillä omien eväsrasioiden kanssa ja ravintolassa niin että ilmotan etukäteen mitä saan syödä. 🙂

      Kiitos tosi paljon tsempistä ja kiva olisi kyllä vaihtaa kuulumiset myös ihan kasvotusten! Tsemppiä treeneihin myös sulle! 🙂

      Yt,
      Johanna

      • Linda kirjoitti:

        Haha, voi apua! Sitten siellä oli joku sun kaksoisolento, katsoin meinaan toooosi pitkään että oot ihan varmaan sinä että olisit ollut tyyliin käymässä Bullin tsekissä ja tullut treenaan 😀

        Ja siis en millään tavalla kyseenalaistanut sua, vaan nimenomaan se haikeus tuli siitä kun muistaa itsekin että dieetille mahtuu kaikenlaisia päiviä ja kaikenlaisia ajatuksia – ihan niin kuin kuuluukin ja että on just hyvä, että niitä osaa käsitellä ja tuoda julki 🙂

        Toivottavasti tosiaan nähdään pian (niin että oot ihan oikeasti paikalla)! 😉

        • johannavaris kirjoitti:

          Moikka,

          Haha. Nyt haluun tietää kuka se oli. 😀

          Juha ymmärrän täysin mitä tarkoitat. 🙂 toivottavasti nähdään pian. Mukavaa viikkoa!:)

          Yt,
          Johanna

  6. Hanne kirjoitti:

    Tsau!
    Hyvin oot määritellyt ton, et kuka on urheilija. Siitä kun on viime aikoina käyty kamalaa selkkausta, kun kukaan urheilija ei pidä ketään toista urheilijana -hieman nyt kärjistäen. Tästä kirjoitin itsekin eilen, kun alkoi tympimään.

    Tsemppiä! 🙂

    Hanne

  7. Tipa kirjoitti:

    Oikeesti? Kaksi vuotta jo samaa elämäntyyliä? Miksi? Kisoja varten? Itse kuitenkin sanot että harmittaa kun ei ole aikaa ystäville ja muille läheisille kuin pikaisille kahvitauoille, kai tajuat että toi fitnessvaihe on vaan yksi vaihe elämässä ja ne läheiset vois olla koko loppuelämän sun kanssa, mutta tota menoa ei varmaan kauheeti oo niitä läheisiä jos et koskaan kerkee olla heidän kanssa.

    Tässä kohtaa ollaan menty mun mielestä pahasti pieleen. Jos treenaa kisoihin niin mitä järkeä on dietata ja pitää pari kertaa vuodessa herkkupäiviä noin kauan??? Eikö yleensä kisadietit kestä sen max puol vuotta eikä 2v. Envaan voi käsittää. Tsemppiä kuitenkin, sinun elämäsi eikä sitä voi muut kritisoida, tai voi mutta ei näktä kritisoijia tarvitse huomioida jos ei halua. Toivoisin vain että luet vielä kerran itse ton oman tekstisi ja mieti mistä kaikesta joudut ja olet luopunut (ne asiat mitkä sinua harmittaa) ja lisäksi mieti sitä, että et sä voi jatkaa noin koko loppu elämää. Pikkasen armoa itselleen. Muutenkaan ei oo ihan fine että aina on joku paikka paskana tai jatkuvasti kipeä. Itse olin ammattiurheilijana 27 vuotiaaksi asti, toki loukkaantumisiakin oli, mutta kaikki lihastulehdukset yms johtuu taatusti liiasta treenistä ja siitä ettei kaikki mene ihan oikein. Järki käteen.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Kiva kun kommentoit! En siis missään nimessä ole elänyt tätä elämäntyyliä
      Ainoastaan kisoja varten. Kisat on vaan yksi etappi. Meinasin kirjoittaa että yksi etappi tässä matkassa kohti parempaa minää mutta en halua sanoa niin koska en koe että tämä on mikään matka, koska matka tarkoittaa jotakin väliaikaista. Itselle tämä on elämäntapa samalla tavalla kuin absolutistille alkoholittomuus on elämäntapa.

      Läheiset ihmiset ymmärtää. En ole kumminkaan heitä hylännyt vaan tapaan heitä kyllä melkein viikottain ja ne jotka hylkää niin ei varmasti ole oikeita ystäviä. Kyllä ne oikeat ystävät ymmärtää.

      Tällä hetkellä tämä on mun elämäntapa ja elämäntavat voivat joskus muuttua tai pysyä samana. Sen näkee sitten tulevaisuudessa. Sitä en lähde edes yrittämään ennustamaan mitä tulevaisuudessa haluan ja miten haluan elää.

      Kyllä kisadietit on yleensä juuri puoli vuotta mutta itse myös offkaudella en herkuttele kuin silloin kun sillä on joku tarkoitus eli esim halutaan buustata elimistöä hiilarishokilla tai mulla on joku tärkeä meno että haluan siellä syödä ohi ohjeiden. Tää ei ole ollut mulle mikään ongelma vaan tykkään elää näin tiukasti. Nyt olen kisadietillä ja sen takia en saa syödä ohi ohjeiden. 🙂

      Nyt on mulla olut tosiaan muutama loukkaantuminen mutta en muista milloin viimeksi olisin ollut flunssassa. Ennen tätä lajia olin kipeänä vähintään kerran kuukaudessa ja söin paljon antibiootteja nyt olen saanut luopua noista ja päässyt nauttimaan elämästä ihan eri tavalla.

      Kyllä järki on mukana koko ajan vaikka välillä tuleekin omia paniikkihetkiä. Valmentaja myös pitää huolen että kaikki pelaa normaalisti 🙂

      Blogi teksti oli kirjoitettu pilke silmä kulmassa ja ilmassa oli hieman jopa sarkasmia joka on tottakai hankala lukea jos ihmistä ei tunne.

      Kiitos kommentista ja mukavaa uutta alkavaa viikkoa!

      Yt,
      Johanna

  8. Henriikka kirjoitti:

    Hei, olen lueskellut blogiasi jonkin aikaa, joten tämä kommentti ei perustu pelkästään tähän postaukseen.
    Älä ole liian ankara itsellesi. Minä en treenaa sinun tavoin tavoitteellisesti, joten syöminen ei ole noin tarkkaa, mutta en millään voi ymmärtää ettet ole syönyt tyyliin vuoteen kuin pari kertaa ohi ohjeiden. Kehonhuollosta selkeästi huolehdit, mutta pidätkö treeneistä kevennettyjä viikkoja? Valmentajalla on auktoriteetti toki, mutta ei kai nyt homma kaadu jos välillä hölläisi päivän syömisissä? Silloin kun urheilu ja kisavalmistelut alkaa vaikuttaa normaaleihin sosiaalisiin suhteisiin (kuten lounaalla käymiseen ja kavereiden näkemiseen) niin mennään musta metsään. Älä humpsahda fitnesskuplaan – elämässä on paljon muutakin. Tiedät sen varmasti ja postauksistakin näkee, että sulla on kavereita ja sosiaalinen verkosto, mutta silti. :/ Mietin myös tuota sun selkää. Kolmikymppinen kaverini selkäongelmineen sanoi kerran, että meillä on vain yksi selkä – kerran kun sen rikot kunnolla niin se vaikuttaa elämänlaatuun aina. Mikä on tärkeintä? Päämääränä yhden päivän kunto vai loppuiän terveys? Ihan oikeasti. Vaikka olet päättäväinen ja henkisesti jaksat niin jatkuva kremppa kertoo musta, että fyysinen hyvinvointi ei ole ihan siellä, missä sen kuuluisi olla. En normaalisti jätä blogeihin tällasta negatiivissävytteistä kommenttia ja toivon, ettet pahoita mieltäsi. Tämä postaus on vaan hieman huolestuttava.

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka ja kiitos kommentista!

      En missään nimessä ottanut tätä negatiivisena vaan ymmärrän täysin huolesi ja oon todella otettu että tämä postaus on herättänyt reaktioita ja ihmiset on huolissaan. Kiitos siitä, 🙂

      Huilaan silloin kun kroppa sitä vaati. En katso kevennettyjä viikkoja kalenterista vaan kuuntelen kroppaa. Esimerkiksi viime viikolla otin kevyemmin koska selkä oli kipeä.

      Tiedän, että elämässä on paljon muutakin mutta tällä hetkellä tää on se mun juttu ja silti en missään nimessä paina tuolla menemään laput silmillä, ainakaan viikonloppuisin 🙂 heh. Kyllä ystäviä edelleen on ja viikottain heitä nään kuten perhettäkin. 🙂 biletysreissut kavereiden kanssa on tosiaan loppunut kokonaan, mutta se ei ole haitannut mua kyllä yhtään. 🙂

      Olet ihan oikeassa että kropan tulehdukset varmasti kertovat että nyt on ehkä treenattu liikaa, mutta olen itse asiassa todella yllättynyt että vasta nyt on ekoja lihasstulehduksia tullut koska kovaa saliurheilua on kumminkin takana jo useampi vuosi. 🙂

      Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Yt,
      Johanna

  9. Jade-Yolanda kirjoitti:

    Olet selvästikin saanut paljon huolestuneita viestejä, mutta täällä on yksi joka ymmärtää sua! 😀 Joka kohtaa en voi allekirjoittaa omalta kohdaltani, mutta ymmärrän niiden pointin. Välillä tuntuu, ettei eri tilanteessa olevat ihmiset ymmärrä ollenkaan näitä juttuja. Ja kuulostavatkin ne hurjilta, mutta mä oon sitä mieltä, että jos jotain tarpeeksi haluaa, sen eteen tekee oikeasti kaikkensa 🙂 Ensimmäiset kisat tuntuvat olevan varsinkin pääkopalle kova koettelemus. Jatkuva epäluulo itseään on koko ajan läsnä, sillä etukäteen ei voi yhtään tietää miltä tulee näyttämään kisakunnossa (onko lihasta kuinka paljon, miltä kehon malli näyttää lavalla tai onko rasvat saatu pois oikeista paikoista…) ja itsekin myönnän murehtivani näitä asioita paljon. Vaikka kaikki tämä niin hullulta kuulostaakin, niin kyllä siitä hassulla tavalla nauttiikin 😀

    Mutta me tavataan kisalavoilla sitten syksyllä (sama pituusluokka) toivottavasti molemmat yhtä upeina ja ihanina <3 Missä olet muuten suunnitellut karsivasi?

    Jade
    http://busybeingbodylicious.fitfashion.fi/

    • johannavaris kirjoitti:

      Moikka,

      Hienoa, että edes joku ymmärtää mitä haen tällä takaa. 😀 heh. Kyllä täälläkin ihan samojen ajatusten parissa painitaan. Kiva että kommentoit koska joskus ajattelen että ajatteleekohan kukaan näin. 😀

      Juurikin noin, vaikka joskus on rankkaa niin silloinkin siitä jollain sairaalla tavalla nauttii. Hullua. 😀

      Varmasti yhtä upeina ja ihanina siellä lavalla seisotaan ja sijoituksesta huolimatta ylpeänä omista saavutuksista. 🙂

      Jyväskylään menen karsintaan. Entä itse? 🙂

      Yt,
      Johanna

      • Jade-Yolanda kirjoitti:

        Mä luulin pitkään (älä kysy edes miksi), että Tampereen karsinnat ovat tällä kertaa ensin, joten oon kertonut kaikille meneväni sinne, mutta niihin ensimmäisiin eli Jyväskylään olen myös tähtäämässä 🙂

        Suuresti tsemppiä ja jaksamista dieetille! Syksyllä kaikki tämä uurastus palkitaan 😉

        • johannavaris kirjoitti:

          Moikka,

          Okei. 😀 Siellä sitten nähdään. 🙂 Kiitos paljon ja hurjasti tsemppiä myös sulle! :))

          Yt,
          Johanna

  10. Tipa kirjoitti:

    Moikka!

    Kiitos vastauksesta. Kuten edellinenkin kommentoija sanoi niin itsekin haluan vielä lisätä, että kommenttini ei ollut tarkoitus olla negatiivinen, vaan lähinnä huolestunut. En lue monenkaan blogeja, mutta muutaman samoihin kisoihin treenaavien kuin sinä kyllä. Ja olet ehdottomasti ankarin itsellesi. Ja uskon että pystyisit pienemmälläkin ankaruudella saavuttamaan samat tulokset mitä tulet Aavuttamaan, tässä vaiheessa tuntuu ehtä palat vielä loppuun.

    Tuo flunssakommentti oli yleisellä tasolla, tosi monet fitnesskisoihin treenaavat, entiset sohvaperunat on koko ajan kipeänä koska ei oo tottunut yhtäkkiseen kovaan tiukkaan treeniin ja yltiö rasvattomaan ja terveelliseen ruokavalioon. Tsemppiä nyt kuitenkin ja toivottavasti voitat koko kisat. Ja lopeta pliis sen jälkeen tai anna edes aavistuksen armoa.

    • johannavaris kirjoitti:

      Hei,

      Ymmärrän hyvin ja kiitos huolenpidosta. 🙂 Myönnän, että olen tiukka mutta en pidä sitä ankaruutena. 🙂 Haluan vaan seistä lavalla tietäen että olen tehnyt kakkeni ja silloin oli sijoitus mikä hyvänsä olen tehnyt parhaani ja se riittää ja niin kun aikaisemmin kirjoitin niin jostain syystä pidän kurinalaisesta elämästä. 🙂 Ja lupaan yrittää höllätä vähän kisojen jälkeen. 😀

      Yt,
      Johanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *