Hae
JohanOnFitness

Pois Pelistä

Pahoittelen rakkaat lukijat mun muutaman päivän blogihiljaisuutta. Oon ollut nyt muutaman päivän tosi kipee.
Lauantaina olin siis normaalisti treenaamassa. Tein salitreenin kaverin kanssa ja heti perään jättärin rappustreenin. Olin tuon jälkeen aivan poikki. En oikeastaan pystynyt tekemään mitään enää koko päivänä. Mulla alkoi myös tuolloin olemaan vähän outo olo mutta luulin sen johtuvan rankasta treenistä.
Lauantain treeni:
Supersarja
• Ylätalja vastaote 4 x 12 x 37 kg

• Kulmasoutu tangolla 4 x 8 x 50 kg

Triplasarja:
• Tasapenkki 2 x 12 x 8  kg/käsi

• Vipunostot vinopenkissä  2 x 15 x 4 kg/käsi

• Vinopenkki 2 x 10 x 10 kg/käsi

Supersarja
• Vipunostot sivulle suorin käsi 4 x 15 x 4 kg / käsi

• Pystypunnerrus tangolla 2 x 12 x 12 kg

• Vipunostot taakse 3 x 15 x 4 kg/käsi
Supersarja

• Hauiskääntö istuen 4 x 10 x 7 kg/käsi
• Ranskalainen punnerrus tangolla kapealla otteella 4 x 15 x 22,5 kg


Kaverin kanssa tehtiin liikkeet vuorotellen ja sain näin tosi hyvin irti taas itsestä. Liikkeet vietiin osassa ihan failureen asti.
Treenin jälkeen mentiin tosiaan jättärille ja vedettiin taas portaat edestakaisin 3 x ylös ja alas.
Sunnuntaina aamulla oli vähän töitä ja kävin työpaikalla kummitytön kanssa ja koko ajan mulla oli hieman outo olo. 

Töiden jälkeen menin sitten kotiin ja kun palautin kummitytön hänen kotiinsa niin mun olo vaan paheni. Makasin sunnuntain koko päivän ja oksensin. Laitoin sunnuntaina päivällä valmentajalle (bullille) viestiä, että saanko pitää vapaasyöntipäivän koska oon kipee ja olin niin rikki. 
Laitoin viestiin, että jos tää riskeeraa kehitystä niin en halua pitää vapaasyöntipäivää. 

Valmentaja laittoi että oonhan muistanu ottaa kaikki vitamiinit ja antoi samalla luvan vapaasyöntipäivään. Mulla on viimeksi ollu vapaasyöntipäivä heinäkuussa. 

Harmittaa vain että en tietenkään saanut kaikkea iloa irti koska käytännössä oksensin kaiken mitä söin. Silti söin yhden karkkipussin ja hampurilaisaterian. Ne kyllä tuli yhtä nopeasti ulos kuin miten ne söinkin.

Huono olo jatkui eilisen ja eilen päivällä jo olo tuntui vähän paremmalta mutta iltapalan jälkeen oksensin taas. Eli tänäänkin lepään kotona koko päivän. Peruin Mikon kanssa treenitkin tältä viikolta. 

Toivottavasti pääsisin huomenna jo liikkeelle.

2 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Moi!

    Mun on nyt ihan pakko kommentoida! Oon jo jonkin aikaa lueskellut sun blogia ja huomaa kyllä että olet tosissasi lähtenyt tavoittelemaan unelmiasi ja valmis tekemään paljon sen eteen. Se on hienoa ja on upea huomata miten määrätietoinen ja päättäväinen olet 🙂

    Kuitenkin haluaisin itsekin fitness-kilpailijana huomauttaa yhdestä asiasta, nimittäin vaikka ravinto on toki iso osa tätä kaikkea, niin liian tarkka ja paperista riippuva syöminen kääntyy vielä itseäsi vastaan jos et yhtään relaa sen kanssa. Syömisestä ei kannata ottaa liikaa stressiä, koska ei se homma siihen kaadu jos salivapaana päivänä vahingossa syökin ne hiilarit tai joskus ateriasta unohtuu punnita 30 grammaa raejuustoa.

    Itse en ollenkaan punnitse ruokiani. Tietysti silloin aikoinaan punnitsin, mutta opin nopeasti määrät ulkoa, joten gramman tarkkuudesta on turha stressata, ainakaan vielä kun et ole dieetillä. Fitness-lajeihin on tullut julkisuudessakin negatiivinen leima, sillä tietämättömät luulevat että kaikki syödään jäisenä minigrip pusseista eikä ilman vaakaa voida elää.. Tämä on mielestäni aivan turhaa, koska olet varmasti nähnyt millaisessa kunnossa muiden lajien kilpaurheilijat (esim. 100 m juoksijat) ovat. Sixpackit paistaa läpi ja kaikilla kroppa muutenkin aivan viimeisen päälle, mutta he ovat varmasti vetäneet kisoja edeltävänä iltana ison annoksen pastaa, eivät ulostuslääkettä.

    Ymmärrän toki että haluat tehdä kaiken oikein, mutta se ei vaadi oikeasti niin paljon! Minulla on seuraaviin kisoihin aikaa nyt 5 kk ja sitä ennen edessä vielä kaksi ulkomaan matkaa, joihin en aio kaurahiutaleita ja protskujauhoa lukuunottamatta raahata mukaan mitään eväitä. Jokaisessa ravintolassa saa kanaa ja pastaa/riisiä + salaattia, jotka voi pyytää ilman mausteita ja kastikkeita. Näin voin nauttia lomista ja sosiaalisesta elämästäni eikä kilpaileminen fitneksessä poissulje minulta juuri mitään 🙂

    Halusin kirjoittaa tämän sinulle, koska itsekin aloittaessani ensimmäisen valmentajani kanssa, luulin että offillakin ollessa kaiken tulisi olla gramman tarkkaa ja ruoka-ajat kellottaa. Halusin paljon lavalle, mutta minulla oli koko ajan vähän ikävä tunne, että sosiaalinen elämäni kärsii kun en voi lähteä ystävieni kanssa ulos syömään tai synttärikutsuille / juhliin piti viedä omat eväät tai juoda pelkkää pepsi maxia. Olin kovin helpottunut löytäessäni nykyisen valmentajani, joka opetti minut irti vaa’asta ja että voin elää ihan normaalia elämää tekemättä kisaamisestani joka paikassa aina isoa numeroa ”kun en mä voi syödä tätä tai tota”. Teet toki juuri kuten parhaaksi näet, mutta muista että yksi vapaasyöntipäivä siellä täällä ei vaikuta kehitykseesi mitenkään, päinvastoin pieni shokeeraaminen silloin tällöin luultavasti vain boostaa aineenvaihduntaasi 🙂

    Pidä myös huoli, että saat valkultasi uuden ohjelman 6-8 viikon välein! Kroppa tottuu helposti liikkeisiin, jonka jälkeen kehitystä ei enää tapahdu! (Tästä on myös paljon tieteellistä näyttöä). Ohjelman vaihtaminen tekee toki hyvää myös pääkopalle, kuten olet varmasti huomannut 😉

    Tulipas pitkä sepustus… Noh, tarkoitukseni ei ollut missään nimessä ”mollata” sinun tekemistäsi vaan antaa sinulle myös toisenlainen näkökulma asiaan 🙂 Minulle tämä on elämäntapa, jota on helppo noudattaa koska kaikki on niin automaattista ja yritän olla ottamatta mistään turhaa stressiä.

    Tsemppiä matkallesi! 🙂

    • Johanna Varis kirjoitti:

      Moikka,

      Kiitos tosi paljon hyvästä ja rakentavasta kommentista. 🙂

      Kaikki mitä kirjoitit on tottakai täysin totta ja se on myös tulevaisuudessa se mun tavoite eli esim. ensimmäisten kisojen jälkeen offilla syön vähän vapaammin ja kaikkea ei tarvitse punnita sekä välillä voin käydä siellä ravintolassa syömässä, ilman huonoa omatuntoa.
      Näin tekee moni kisaaja jo nytkin vaikka olisi ekat kisat tiedossa.

      Mulla on vaan vielä niin paljon rasvaa että mun on vaan pakko mennä tarkasti koska tiivistymistä pitää tapahtua jo ennen varsinaista kisadiettiäkin. Tottakai tiedstan ettei tämäkään kaatuisi siihen että jos silloin tällöin hölläisin vähän mutta se taas ei sovi mun omalle luonteelle. En halua kisapäivänä miettiä sitä ettenkö olisi antanut ihan kaikkeani tälle projektille ja jos en pärjää niin ainakin tiedän yrittäneeni absoluuttisen parhaani. Mutta jos hölläisin välillä niin tiedän että ruoskisin itseäni sitten kisoissa jos sijoituksia ei tulisi.

      Luotan mun valmentajaan 110 % ja jos se sanoo että esim. syö päivällisellä 150 g lihaa niin luotan että siinä on ajatus takana. Jos en mittaisi tuota niin siinä helposti saattaisi olla vaikka 30 g enemmän (tiedän, ei kuulosta paljolta), mutta kuukausi tasolla puhutaan jo melkein yhden kokonaisen kilon heitosta. Pienistä lipsumisista syntyy pitkällä tähtäimelle isot lipsumiset.

      Uskon, että vapaasyöntipäiviä silloin tällöin tulee ja ne on varmasti tarpeen niin psyykkisesti kuin fyysisestikkin mutta en itse usko että kroppaa tarvitsee shokeerata esim. kerran viikossa tai edes kerran kuukaudessa. 🙂

      Hienoa, että olet päässyt itse eroon ruuan mittaamisesta ja uskon että tulet varmasti pärjäämään myös tällä tavalla kisoissa, ei epäilystäkään. 🙂 Itsellä tosiaan vain suurin ongelma on vielä tuo aika suuri rasvakerros jota osaa yritetään nyt kovasti saada pois jo ennen itse kisadiettiä.

      Tsemppiä treenaamiseen ja kisoihin!! 🙂

      T. Johanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *