Hae
JohanOnFitness

Mentaalivalmennus

Eilen oli mun ensimmäinen Mentaalivalmennus heti aamusta. Kisavalmennukseen kuuluu kyseinen valmennus, joka mun mielestä on mielettömän hieno asia, että otetaan huomioon valmistautumisiessa kisohin myös henkinen puoli. 

En tiennyt oikein mitä odottaa, joten menin todella avoimin ja positiivisin mielin valmennukseen.

Tietysti mua hieman jännitti, mutta  valmentaja oli todella ihana ja positiivinen ja hänestä oikein hehkui lämpö ja energia. Voisin mielelläni vaan istua joka päivä tunnin tuollaisen henkilön vieressä ja imeä itseeni tuota mieletöntä energiaa. 

Valmennuksen tarkoituksen oli keskittyä tulevaan, eli emme puineet vanhoja asioita, koska silloin se olisi mennyt terapian puollelle enemmänkin kuin mentaalivalmennukseen. Tottakai kerroin oman taustan, koska se tietenkin selittää monta asiaa omasta käyttäytymismallista. 

Valmennus oli keskustelemista puolin ja toisin ja valmentaja kyseli mun ajatusmalleja ja niitä asioita joita haluaisin kehittää jne. 

Fyi: Tää mun blogi perustuu siihen, että olen absoluuttisen rehellinen ja kerron asiat niin kuin ne on. Jos ketuttaa kerron sen, jos on mahtava päivä kerron sen. Joten olen myös täysin rehellinen kertoaessani mentaalivalmennuksessa käytyjä asioita, vaikka ne ovatkin todella henkilökohtaisia. Toivon, että näistä olisi apua jollekkin toiselle joka painii samojen ”ongelmien” kanssa. 

Takaisin siis eiliseen valmennukseen. Käsittelimme oikeastaan muutamaa eri aihetta, johon toivoin apua. 


Käsiteltävä asia 1: Vertailen itseäni muihin kipailijoihin, joka aiheuttaa stressiä ja turhaa pään vaivaa. 

Mitä tunnen: Minulla iskee pakokauhun tunne kun näen ihan mahtavia kanssakilpailijoita. Ajattelen aina, että enhän mä voi koskaan näyttää tuolta ja mitä mä nyt oikein ajattelin kun lähdin tähän mukaan jne. 

Opetus: Tästä lähtien kun iskee alemmuuskompleksi ja se pakokauhun tunne kun näen upeita fitness-kilpailijoita niin mun täytyy opetella ajattelemaan, että itse olen vielä matkalla ja kisat käydään kisapäivänä siellä lavalla eikä tässä matkalla. 



Käsiteltävä asia 2: Fitness-urheilija.. minä, tota, öö en? kai? 

Mitä tunnen: Monessa tilanteessa joudun kertomaan että harrastan fitnesstä, koska kaikki aina ihmettelevät ruokiani ja treenejäni jne. Nyt kun kerron, että harrastan fitnesstä niin ihan sama mitä se vasta puoli sanookin, niin olen aina vähän kiusaantunut. Koen, että mun ulkomuoto ei vielä tässä vaiheessa sovi sanaan fitness-urheilija, jonka takia musta on kiusallista niin sanoa.

Opetus: Mietittiin valmentajan kanssa uusi sana tälle tilanteelle. Tästä lähtien sanon että olen mukana Kisavalmennuksessa ja tähtään vuoden 2014 fitnesskisoihin. Paljon parempi! Ideana oli että mun tulee olla tästä ylepä ja pystyä kertomaan asia ylpeästi.



Käsiteltävä asia 3: Jännitys! 

Mitä tunnen: Jännitän todella paljon tiettyjä asioita, varsinkin työelämässä joka aiheuttaa vatsakipuja, sydämmen tykytyksiä ja itse tilanteessa jopa tärinää. 

Opetus: Tästä lähtien mun täytyy mielikuvaharjoitella useaan otteeseen ne tilanteet joissa jännitys syntyy. Tilanne tulee harjoitella niin että se menisi tosi hyvin. En saa ajatella ennen näitä tilanteita että en nauti tästä yhtään ja kohta taas jännitän jne. Pitää vain ajatella että tämä tilanne menee varmasti paremmin kuin viimeksi ja muistaa että me kaikki ollaan vaan ihmisiä. Mun täytyy oppia arvostamaan itseäni enemmän ja pitämään itseäni tasavertaisena muihin ihmisiin nähden. Jännitys voi johtua myös siitä, että tunnen olevani alempiarvoisempi kuin muut tilanteessa olevat. 



Käsiteltävä asia 4: Itsensä piiskaaminen

Mitä tunnen: Ihan sama minkä virheen teen niin töissä tai muussakin elämässä, niin piiskaan itseäni aivan liikaa. En osaa antaa itselleni anteeksi. Saatan puida jotain aivan tyhmiä ja mitättömiä asioita monta päivää. 

Opetus: Mun pitää oppia olemaan itselleni armollinen. Mun pitää tajuta, että kaikki ihmiset tekee virheitä ja niistä voi taas oppia jotain uutta. Niiden puiminen ei korjaa virhettä. Mun täytyy oppia antamaan itselleni anteeksi.


Tässä oli nyt suurimmat asiat joita käytiin läpi. Tottakai käytiin paljon muitakin asioita. Valmentaja sanoikin, että olen vähän sellainen että en mielellään ota kunniaa asioista vaan sysään ne jonkin tuurin tai vastaavaan syyksi. Mun pitäisi oppia kiittämään itseä niistä huikeista saavutuksista joita jo nyt olen saavuttanut niin tässä projektissa kuin muuallakin elämän osa-alueilla ja ottamaan kunnia silloin kun sen ansaitsen. 


Valmennus herätti paljon ajatuksia ja itse työosuus alkaa vasta nyt. Nämä asiat ja ajatusmallien muuttaminen ei käy hetkessä vaan näitä tulee työstää. Mulla on kaikki potentiaali muuttaa nää asiat, mutta nyt se on vain itsestä kiinni. 


Mun tulee pitää myös vähintään 2 viikkoa kiitollisuus päiväkirjaa. Eli kirjoittaa joka päivä kolme asiaa omaan itseeni liittyen mistä olen sinä päivänä kiitollinen. Mikäs sen parempaa kuin kirjoittaa joka pv ne kolme asiaa tänne. Varoitan vaan että täysin ulkopuolisen silmäänhän ne ovat itserakkaita kommentteja, mutta se on juuri se idea. Näin pystytään parantamaan itsetuntoa ja oppia arvostamaan itseä enemmän. 


Mun tulee myös keksiä oma arkielämänmantra ja kisamantra. Eli joitain todella ”itserakkaita” kommentteja joiden avulla kehitetään näitä edellä mainittuja asioita. Esimerkkinä ennen lavalle menoa voisi olla: Olen kaunis, Olen upea, Mä loistan tuolla lavalla. jne. 🙂


Koin että valmennus oli todella hyvä ja tuli kyllä tarpen. Se on jännä kun puhuu täysin tuntemattomalle henkilölle näin henkilökohtaisista asioista niin koin, että se oli todella vapauttavaa. Purin myös huulta koko valmennuksen ajan, koska jostain syystä herkistyin. En tiedä miksi. 🙂




Ostin itselleni 20 kpl ruusuja, ilman mitään syytä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *